Kaksisuuntainen mielialahäiriö / bipo? - Terveys ja hyvä olo

SunLion

Kurjuus :( eikös tuo ole todella vaarallista jos kaksisuuntaisesta kärsit ja syöt pelkkiä masennuslääkkeitä?

Sun pitää vaatia toiset lääkkeet! Sano että et koe pelkkää masennusta vaan juuri noita ylä- ja alamäkiä. Kerro että tunnistat itsesi bipo kuvauksista jne..

Sivut

Kommentit (36)

SunLion

äh näistä on ihan turha väitellä. Jokaisella on mitä on......musta tää ketju ei oo oikea paikka selitellä että joku on varmaan väärässä jne. Käsittääkseni vertaistukea täällä haetaan.

rei

ei noitakaan kannata etsimällä ettiä "itellä kuulostais" tai "itellä muistuttaa vähän tuota" .. diagnoosia tekemään ja turhat arvailut pois :roll:

nookuliina_

niin.. kylläpä minä itseni tuosta tunnistin.. varmaan muutkin osaa yhdistää miun olotilan jopa täälläki tähän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.. yleensä oon niin ilonen ja onnellinen ja välillä taas ihan pohjalla.. kuten eilen. :(

ja nyt on taas niin hyvä olla ettei tosikaan. plaah. :D pitäsköhän miun yrittää puhua lääkärille että mi epäilen että se pelkkä masennus on muuttunu täksi.. ? :)

SunLion

[size=9]

Lainaus:
Mitä kaksisuuntainen mielialahäiriö on?
Kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä eli bipolaarihäiriöllä tarkoitetaan sairautta, jota aikaisemmin kutsuttiin maanis-depressiivisyydeksi. Aiemmin ajateltiin, että potilaan mieliala vaihtelee aina kahden ääripään, poikkeavan kiihtymyksen eli manian ja äärimmäisen epätoivon eli depression välillä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on löydetty kuitenkin useampia ilmenemismuotoja: Joillakin potilailla mieliala vaihtelee voimakkaasti manian ja depression välillä. Toisilla maaniset jaksot ovat lievempiä, niin sanottuja hypomaanisia jaksoja. Joillakin sairaus ilmenee puolestaan sekamuotoisena häiriönä, jossa potilas on yhtäaikaisesti sekä maaninen että masentunut.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi sairaus: klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa noin prosentti väestöstä. Laajemmin ajateltuna kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä. Arvioidaan, että vain puolet sairastuneista tunnistetaan ja hoidetaan asianmukaisesti.

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista mielialan säätelyjärjestelmien epäkunto. Sairaus alkaa tavallisimmin varhaisessa aikuisiässä. Se on psykiatrisista sairauksista jopa skitsofreniaa perinnöllisempi. Nykyteorian mukaan potilaalla on jo perimässä alttius sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Raskauden tai syntymän aikana tapahtuu asioita, jotka muuttavat aivojen toimintaa ja reaktiomuotoa tietyllä tavalla. Nuoruus- tai aikuisiällä varsinaisesti sairauden laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi aivojen vamma ja yleensä jokin kuormittava stressitilanne.

Suurin osa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta. Useat saavat aluksi myös jonkin ahdistusoireen, esimerkiksi paniikkihäiriön. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi voidaan asettaa, kun havaitaan ensimmäinen maaninen tai hypomaaninen jakso. Useimmiten ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen.

Noin kolmasosalla potilaista on jatkuvaa vaihtelua manian ja depression välillä. Kun ääripäästä toiseen mennään erityisen nopeasti, puhutaan sairauden nopeasti vaihtelevasta muodosta. Toisaalta varsinkin sairauden alkuvaiheessa voi mennä parikin vuotta ilman mielialan vaihteluita. Kun hoito on asianmukaista ja lääkitys kunnossa, niin monet potilaat elävät täysin ilman vaihtelujaksoja.

Neljä erilaista mielialamuutosta

Maaninen vaihe
Tuntomerkkejä mm.:

Epätavallisen innostunut, euforinen (=epäluonnollisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomien tekojen tekeminen yhtäkkiä.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
Puhuminen on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
Ajatuksenriento.
Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi puheen aiheet vaihtelevat monta kertaa muutaman minuutin aikana.
Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus, järjettömiin liikeinvestointeihin ryhtyminen.
Manian aikana saattaa esiintyä myös psykoottisia oireita kuten hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja uskominen asioihin, jotka eivät ole totta).

Hypomaaninen jakso (hypomania)
Hypomania on manian lievempi muoto, jossa on samanlaisia, mutta vähemmän vaikeita oireita ja vähemmän toimintakyvyn heikkenemistä kuin maniassa. Hypomaanisessa jaksossa mieliala voi olla korkealla ja potilas tuntea itsensä tavallista paremmaksi ja pystyvämmäksi kuin tavallisesti. Hypomaniaan pääsemiseksi potilas voi jopa lopettaa lääkityksensä. Riskit ovat suuret: sairaus voi kehittyä maniaksi tai romahtaa masennukseen.

Depressiivinen vaihe
Masentuneen vaiheen tuntomerkit ovat vastaavia kuin depressio:

voimakas surullisuuden, alakuloisuuden ja masentuneisuuden tunne tai mielenkiinnon menettäminen asioihin, joista normaalisti nauttii
unettomuus tai lisääntynyt unen tarve
ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu
keskittymisvaikeudet ja päätösten teon vaikeus
hidastuneisuuden tunne tai niin voimakas levottomuus, ettei pysty istumaan paikallaan
arvottomuuden tai syyllisyyden tunne ja heikko itsetunto
energian puute tai jatkuva väsymyksen tunne
kuoleman tai itsemurhan ajatukset
Vaikeisiin depressioihin saattaa liittyä myös aistiharhoja tai harha-ajatuksia.

Sekamuotoinen jakso
Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon kuuluu kohonnut itsemurhariski.

Tyypin I ja II kaksisuuntainen mielialahäiriö

Tyyppi I
Tyypin I bipolaarihäiriössä esiintyy vakavien masennusjaksojen ohella joko maanisia tai sekamuotoisia jaksoja ja tyypin II häiriössä toistuvia hypomaanisia ja masennusjaksoja. Häiriötä on aiemmin nimitetty maanis-depressiiviseksi psykoosiksi. Tämä nimitys on osin harhaanjohtava, koska sairauteen ei välttämättä liity psykoottisia oireita ja se voi myös muodostua toistuvista sekamuotoisista jaksoista.

Tyyppi II
Tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö on huonommin tunnettu kuin varsinainen maanis-depressiivisyys (tyypin I bipolaarihäiriö). Sitä luonnehtii vakavien masennusjaksojen ja hypomaanisten jaksojen vaihtelu, ja kliinistä kuvaa hallitsevat yleensä toistuvat masennusjaksot ja mielialan labiilius. Tyypin II bipolaarihäiriö jää helposti tunnistamatta, koska potilaat yleensä hakeutuvat hoitoon vain masennusvaiheissa eivätkä itsekään aina miellä hypomanioita sairauteen liittyviksi.

[/size]Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6 wikipedia

SunLion

pidetään tää omassa ketjussa.

oon miettinyt että jos itellä o vähän samaa vikaa. En tiedä onko stressiä vai jotain muuta...tänään itkin hysteerisesti kahteen otteeseen...yhesssä vaiheessa nauroinkin melkeen yhtä innolla....voi olla vaan että tunteet kuohuu stressin myötä....normaali elämässä ilmenee kas sillee et oon aika ajoin hyviinkin pohjalla...toisaalta harvemmin oon kauheen ratkiriemukkaan onnellinenkaan. en tiedä.

rei
SunLion
En itse ainakaan ole etsimällä etsinyt. Jos mieliala vaihtelee muutaman tunnin sisällä itsemurhasta onnettoman elämän takia tulevaisuuden haaveiluihin hymyssä suin, niin ei se ole enää ihan normaalia.

Tuollaisista asioista ei ole helppo mennä keskustelemaan.


Uskon tuon todellakin, mutta tarkoitin sitä että on olemassa sellaisia ihmisiä jotka lukevat noita sairauden kuvauksia ja mätsäilevät itseään niihin.

nanay

Poikaystävälläni on todettu maanis-depressiivisyys, oi että miten vihaankaan nykyään tuota sanaa ja yleensä koko sairautta.

Vuoden päivät on tullu seurusteltua ja molemmat vaiheet nähtyä. Viime kesä oli sitä mukavaa aikaa, yhdessä jaksettiin mennä ja tehdä kaikenlaista, yksi asia mikä suhtkoht ärsytti siinä ylivilkkaana aikana oli poikaystävän alkoholin käyttö. Välillä täyty toppuutella ja hyvä ettei narusta kiinni välillä tarvinnut sisälle sitoa, kun koko ajan oli tarvetta mennä jonnekin.
Yöunetkin siinä vaiheissa jäi vähäisiksi, ja yöllä kolmen aikaan herraa ei enää sitten väsyttänytkään. Että jos siihen asti valvottiin tai kolmen jälkeen herättiin niin enää ei sitten nukuttu. Ähh.

Kun lunta maahan alko tipahtelemaan ja joulu lähestymään niin mielikin alkoi mustemmaksi muuttua. Joulu vielä meni, mutta seurassa oleminen alkoi ahistaa ihan mielettömästi.
Uusivuosi meni suht penkin alle, joi ittensä ihan sammumispisteeseen ja siinähän kattelin, kun toinen vetää unta palloon kello kaksitoista.

Sen jälkeen onkin lukkiutunut aika visusti neljän seinän sisälle. Ei mitään toivoa ollut päästä pidemmälle pääsiäisenä, vappuna minä olin kaupungilla käymässä ja hän surkutteli vällyjen alla.
Juhannuksena hiukan sain häntä piristymään ja vähän kaupungilla ostoksilla käytiin, mutta sen jälkeen taas hiukan romahdusta.

Kuinka kauan tätä masennus jaksoa jatkuu? Edellisinä vuosina on jo alkanu piristymään juhannuksen jälkeen, miksei nytkin? Mietin vaan välillä, että onko jotenkin vika minussa, masennanko häntä entisestään?
Ei yhtään usko enää itteensä, ei sen koomemmin mihinkään muuhunkaan.
Muuttoaikeet on jääny, saa nähdä jaksaako olla edes vähääkään ilonen nyt, kun muutaman päivän päästä on minun synttärini.

Hiukan raskasta kieltämättä välillä, vielä kun on omatkin päänsisäiset ongelmat, joita en pääse kenellekään purkamaan.

Onnellinen elämäni, jipii. Pääsin vähän päänsisäisiä asioitani tässä purkamaan. :(

rei

mitä olen tästä bipolaarisesta psykoosista lukenut ja seurannut läheisen toimintoja siinä ainakin on sellaisia pitkiä masennuksen kausia, jolloin mikään ei mene hyvin eikä mikään innosta. Sitten on sellaisia kausia joissa on melkeinpä ylitöpäinen ilon ja onnen tunteet sekä halu tehdä äkillisiä päätöksiä, esim. ostaa kalliita ostoksia tai vaikka vaihtaa työpaikkaa. Siinä siis on masennus ja mania yhdessä.
Siinä tyypillistähän on todellisuudentajun osittainen hämärtyminen ja horjuminen.

Ilmeisesti tähän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei auta tavalliset masennuslääkkeet -ja hoidot, vaan hoito jää ns. vajaaksi.

Kepatäti

Toki noita kannattaa katella, mutta kyllä niihin kannattaa aikalailla varauksella noihin omiin diagnooseihin.

Jossen ala puhumaankaan kaikista syövistä, jotka mulla oman diagnoosini mukaan on ja pysyn pelkissä mielenterveyssairauksissa, ni sairastan ainakin yleistä ahdistuneisuushäiriötä, masennusta, tätä kyseistä otsikkoa ja sitten vielä skitsofreniaa. Jotain muutakin tais vielä löytyä, mutta tähän hätään ei tuu mieleen.

Tääkin on kuitenkin vähän sitä, että otappa lääkärikirja käteen ja kato montaako tautia sairastat oireittesi perusteella. Toki sitten on niitäkin, jotka oikeesti löytää itselleen diagnoosin.

palikka

ja sillon kun kävin lääkärissä ,sain pillerit ja on huomannut että vähän auttaneet on..mutta nyt jostain syystä se masennus alkoi taas :( mutta ei ole niin syvällisä kuin ennen...

tiikeli

Onko kenelläkään täällä todettu kyseistä juttua? Miten se on ilmennyt teillä?

Itelläni epäilen tuota, koska mulla masennuslääke auttaa hyvin johonkin pisteeseen asti kunnes asiat alkaa seota taas uudelleen... :? Ja sitten taas tulee hyvä kausi jossain vaiheessa. Todella vaikea selittää. Saatan esimerkiksi saadan yhtäkkiä stressin jostain asiasta ja ahdistua ja vetelöityä ihan täysin, vaikka juuri olisi ollut hyvä olo useamman viikon ja kouluhommatkin menis ihan "putkeen". Siitä seuraa se etten menekään sovittuun työharjoitteluun tms. niinkuin vaikka tänään. Tätä on tapahtunut kaikkien mun masislääkkeiden kanssa (4 kokeiltu). Päätäkin särkee. Ei tuu mitään. :oops:

(ps. saa siirtää masennus-keskusteluun jos joku katsoo aiheelliseksi...)

tiikeli
rei
ei noitakaan kannata etsimällä ettiä "itellä kuulostais" tai "itellä muistuttaa vähän tuota" .. diagnoosia tekemään ja turhat arvailut pois :roll:

Ei, mutta ainoa keino on yleensä lukea noita oirelistoja ja miettiä kuulostaako tutulta. Lääkärissä on tajuttoman vaikea saada selitettyä omaa oloaan jos ei ole tosi verbaalisesti lahjakas. Ainakin voi sanoa että oireet kuulostaa ihan samoilta, ja kysyä lääkäriltä että oonko ihan väärässä. Kyllä lääkäri sit osaa yleensä päätellä ootko vaan hiukan "luulosairas" vai onko ongelma ihan tosi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat