SELVÄSTI erikokoiset rinnat? - Terveys ja hyvä olo

MissApril

Kiitos todella paljon antamistasi tiedoista, niistä on enemmän kuin paljon apua. :D Rohkeuteni on kasvanut valtavasti mennä leikkaukseen kun olen kuullut kokemuksesi, "ongelmia" ja kipuja karttamatta! Niistä leikkaukseen menoni on kiinni ollutkin.
Sitä haluaisin vielä kysyä että erottaako niistä arpia tai muita leikkausjälkiä bikineissä/topeissa?? Ja voiko sitten käyttää ihan normaaleja liivejä, tietenkin paranemisajan jälkeen?? Kauanko jouduit pitämään erikoisliivejä??

TODELLA SUURI KIITOS sinulle!!! :D :D

Sivut

Kommentit (52)

MissApril

Minulla on aivan sama ongelma, kokoerokin on samaa luokkaa. Kuinka pääsit leikkaukseen, saitko lähetteen?? Paljonko toimenpide suunnilleen maksoi, tarkkaa summaa ei tarvitse kertoa?? Huomaako arvet sinulla selvästikin?? Olen pitkään jo halunut tehdä asialle jotain, mutta rohkeuteni ei ole vielä riittänyt.

MissApril

Kiitos rohkaisusta..nyt taidanin maanantaina mennä lääkärille. :) Jos sen verran saisin vielä udella että minkäkokoiset rinnat "leikkautit"?? Onko arvet haitanneet normaalia elämääsi?? Onko niissä tapahtunut suuria muutoksia heti leikkauksen jälkeisiin??

tessa

Mä voin nyt täällä ensimmäistä kertaa myöntää, että mulle on tehty tollainen leikkaus. Aihe on todella arka, joten siitä ei tiedä parhaan ystäväni, isäni ja poikaystäväni lisäksi kukaan muu. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on todella kamalaa nuorena kun toinen rinta kasvaa ja toinen jää pienemmäksi (omani olivat a ja b-c). En ikinä kehdannut vaihtaa vaatteita pukukopissa ja käytin hirveästi toppauksia toisessa rinnassa. Kela korvasi mun leikkauksen. Menin terveyskeskukseen, josta sain lähetteen sairaalaan ja siellä olin listalla muistaakseni vuoden.
Kivut olivat leikkauksen jälkeen suuret ja muutaman viikon tarvitsin apua sängystä nousemiseen ja paidan päälle pukemiseen. Leikkauksen jälkeen joutuu käyttämään muutaman kuukauden urheilurintsikoita koko ajan ja tikit poistetaan muutaman päivän päästä leikkauksesta. Arpien syntyminen varmaan riippuu potilaan ihosta, mulla kun on herkkä iho niin mulle jäi isot arvet. Lisänä tietysti vielä se, että yleensä jos toinen rinta on isompi niin myös sen nännipiha on isompi ja näin sitä täytyy pienentää. Mulla se ei onnistunut kovin hyvin, mutta rinnat ovat kuitenkin nyt saman kokoiset. Eivät ole saman näköiset keskenään, eikä täydelliset, mutta ennen leikkausta päätin, että siitä lähtien hyväksyn itseni. On todella ihanaa kun voi ostaa kauniita rintsikoita ja bikineitä, eron huomaa vasta ilman vaatteita ja mua ujostutti aluksi näyttää rintani poikaystävälleni, mutta ei se ole valittanut :)
Vielä haluaisin kertoa leikkauksen vaaroista. Mulle sanottiin, että silikooniproteesi voi mennä rikki vaan kovasta iskusta tai kulutuksesta (joka tarkoittaa käytännössä sitä, että n. 10 vuoden välein proteesi pitäisi vaihtaa). Mulla kuitenkin proteesi meni rikki aivan ilman mitään iskua ja se oli mulla ollut vasta vajaa kaksi vuotta. Luin myöhemmin, ettei suurinosa naisista edes huomaa jos proteesi rikkoutuu. Itse tunsin kipua kahtena päivänä ja rinta turposi vähän. Menin ultraan ja siellä todettiin, että proteesi oli mennyt rikki. Tästä on nyt jo aikaa, eikä mulle ole tarvinnut tehdä uutta leikkausta (en kuulu enää suomen sosiaaliturvan piiriin, joten joutuisin maksamaan leikkauksen itse), koska rikkoutunut proteesi ei haittaa mua millään tavalla (reiästä valuva silikoni jää johonkin kudospussiin, jonka proteesi kehittää ympärilleen, eli se ei valu elimistöön). Kuitenkin tulevaisuudessa mun täytyy varautua siihen, että proteesi voi kapseloitua eli kovettua ja silloin se täytyy poistaa.
Vaikka mulla on käynyt vähän huono tuuri (arpeutuminen ja proteesin rikki meneminen) niin silti en kadu. Vain nainen, joka on ollut samassa tilanteessa tietää kuinka ahdistavaa se on.

MissApril

Kiitosta vaan todella paljon kirjoituksestasi tessa!!!
Oli todella ihana lukea kokemuksestasi, vaikkei se ihana koko ajalta ole ollutkaan!! :(

Mutta nyt sain vielä enemmän lisää energiaa ja intoa odotukseen... Joten suuri kiitos!! :D

Miffy
agentti

Ja se on aina tosi vaikeeta sanoa, jos ei oo itse samassa tilanteessa ollut. :)

Niinpä, just sitä tarkotin; en itse oo joutunut kyseisenlaisia juttuja miettimään niin on kyllä vaikeaa sanoa... Mut jotenkin intuitiivisesti musta tuntuu, etten kyllä ehkä...

MissApril

Olen samaa mieltä kanssasi agentti, sitä on muiden vaikea kuvitella miltä tuntuu, jos ei joudu kokemaan samaa... itse olen huomannut että en elä lähellekään täysillä vain ja ainoastaan tämän asian takia..

Miffy

Niin, kyllä mä pystyn ihan hyvin ymmärtämään, että tuollainen asia voi häiritä ja paljon. Mut ehkä mä haluisin ajatella sen sellasena persoonallisena juttuna :) No mutta; helppo sanoa mitä vain niin kauan kuin ei itsellä tuota ongelmaa ole :)

MissApril

Agentti: Kävitkö näissä tuttkimuksissa ennen leikkausta: mammografia sekä rintojen– ja kainaloiden ultraääni, verikoe ( pieni verenkuva, PVK), EKG eli sydänfilmi???

sopuli

Mä olin plastiikkakirurgisella osastolla harjoittelussa joskus. Siellä näki onnistuneita leikkauksia, mutta valitettavasti myös aika monta epäonnistunutta...

Sen jälkeen olen miettinyt, että jos menettäisin rintani (esim rintasyöpä), niin tuskin menisin leikkaukseen. Potilaiden kivut olivat aivan kamalia, eikä jälki todellakaan aina ollut hyvää... Mutta monien kanssa puhuessani, he sanoivat odottavansa sitä, että voivat mennä uimaan yms lasten kanssa ilman, että kukaan tuijottaa tms. Esimerkiksi rintasyövän takia rintansa menettäneelle on proteeseja, mitkä laitetaan rintsikoihin, mutta just uimassa ne ei meinaa pysyä paikoillaan. Ymmärrän kyllä, että tollasesta voi kärsiä hirveesti, mutta itse en luultavasti menisi leikkaukseen. Lähinnä sen epäonnistumisriskin vuoksi... Mut helppohan se on sanoa, kun vaivaa ei itsellä ole.

sopuli

En mä sua Agentti millään tavalla tuominnut ja kuten sanoinkin, niin osastolla olleet naisetkin kertoivat siitä, kuinka ovat kärsineet rintojensa/niiden puuttumisen takia. Noi asiat on jokaisen harkittava itse ja sanoin vain, että itse en ehkä menisi leikkaukseen, mutta en tiedä sitten tositilanteessa...

Korjaukseksi vain sen verran, että joukossa oli myös nuoria ihmisiä (minusta vielä 35-40 vuotiaat ovat vielä nuoria!). Monet vanhemmat kokivat kovaa syyllisyyttä siitä, että vielä sillä iällä korjauttivat rintojansa. Ihan yhtälailla heille tuntui naisellisuus ja samankokoiset rinnat olevan tärkeitä.

MissApril

Kuka tahansa voi tulla sanomaan, että jos itse olisi ollut mun kengissä, niin ois ollu ylpee erilaisuudestaan/ei ois välittänyt siitä mitä muut ajattelee, mutta en usko ennenkuin sen näen omin silmin.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi agentti... Itse olen tietoinen riskeistä ja siitä että leikkaus saattaa jopa pahentaa tilannetta, mutta olen valmis ottamaan sen riskin jos mahdollisuutena on saada "normaali elämä".

Ja varsinkin jos mahdolisuutena on käyttää kesällä kesävaatteita eikä pukeutua kaapuihin, eikä peitellä enää itseään...tai no kyllähän silloinkin pitää jotain peittää!!! :lol:

samaa ajattelen itsekin: tuntuu että missään ei voi olla normaali ja että ketään ei enää kiinnosta kun totuus tulee julki!!

MissApril

En voi edes kuvitella käyttäväni hienoja/ paljastavimpia toppeja saati sitten bikinejä tai mekkoja, joita rakastan.

Odotan jo innolla milloin tulee tieto että pääsen leikeltäväksi :D

sopuli
agentti

Kyllä mäkin pidän 35-40 vuotiaita nuorina, mutta olen ymmärtänyt, että sen ikäisillä rintasyöpä on harvinaisempaa kuin sitä vanhemmilla. :)

On harvinaisempaa juu, mut luulosairaaks siel tuli, kun näki, miten paljon nuoria sairastuneita oikeasti onkaan. Olin ihan luullu ettei nuoret oikeastaan edes sairastu!

Mut nyt menee OT:ksi :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat