Ohjeita potilaalle - Terveys ja hyvä olo

satakieli

Tällä palstalla keskustellaan usein lääkäreistä ja lääkärikäynneistä. Jokin vaiva ei ehkä ole parantunut tai henkilö on kokenut saaneensa huonoa kohtelua. Tästä syytetään yleensä lääkäriä. Mutta mitä potilas voisi tehdä itse tilanteen parantamiseksi? Ajattelin koota tähän muutamia työelämässä mieleen tulleita vinkkejä, listaa saa toki myös jatkaa.

1. Paljon lääkärikäyntejä tehdään sellaisten vaivojen vuoksi, jotka olisi helppo hoitaa kotikonstein. Hyödynnä farmaseuttien ammattitaitoa, heiltä saa hyviä neuvoja ja usein kirjallisia ohjeitakin. Hanki kotiisi pieni peruskotiapteekki: vähintäänkin tavallista särkylääkettä, laastaria, vanua ja desinfiointiainetta, antibakteerista salvaa ja hydrokortisonivoidetta pitäisi joka huushollista löytyä. On hyvä tiedostaa, että tavallinen flunssa kestää useinkin 5-7 päivää eikä vaadi lääkärikäyntiä jos oireet ovat tavanomaiset.

2. On yleinen harhaluulo, että lääkärille mennessä ei pitäisi ottaa särkylääkettä. Kivulias potilas (etenkin jos kyseessä on lapsi) on hankala tutkittava, ja toisaalta riittävän kipulääkityksen turvin pärjää ehkä kotonakin ainakin seuraavaan aamuun niin ettei lääkäriin tarvitse lähteä keskellä yötä.

3. Varaa aika oikeaan paikkaan. Päivystysvastaanotto on tarkoitettu vain kiireellisille tapauksille jotka eivät missään nimessä voi odottaa seuraavaan aamuun tai viikonlopun yli. Siellä ei siis uusita reseptejä, mittauteta verenpainetta tai hoideta jo viikkotolkulla vaivannutta jalkasärkyä. Jos tarvitset mielestäsi päivystyksellistä apua, niin ota selvää aukioloajoista ja lähde liikkeelle hyvissä ajoin sen sijaan että panttaisit vaivaasi miltei sulkemisaikaan asti ja saapuisit paikalle viime tingassa. Varaudu odottamaan, päivystyksessä ei noudateta ajanvarausta vaan potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä.

4. Kirjoita etukäteen ylös käyttämäsi lääkkeet ja niiden käyttöajat ja annokset. Jos olet käyttänyt itsehoitolääkkeitä tai luontaistuotteita, niin kirjoita myös niiden nimet muistiin. Ota mukaan vanhat reseptit ja sairaaloiden hoitokertomukset, jos sinulla on niitä kotona. Mieti etukäteen milloin vaiva oikeastaan alunperin alkoi ja millon se paheni, koska näitä lääkäri kysyy aina. Jos olet nainen, niin sinulta voidaan kysyä myös viimeisten kuukautisten ajankohtaa, kierron pituutta ja vuotopäivien määrää.

5. Ota vain yksi asia puheeksi yhdellä käynnillä. Potilasta kohden on käytettävissä vain rajallinen aika ja jos yrittää saada monta asiaa kerralla selväksi niin mikään ei todennäköisesti tule kunnolla hoidetuksi.

6. Kirjoita saamasi hoito-ohjeet muistiin ja pyydä tarvittaessa lääkäriä selittämään jos et ymmärtänyt jotain. Et hyödy lääkärikäynnistä mitään, jos unohdat ohjeet heti kun kävelet ovesta ulos tai et ymmärtänyt niitä alun perinkään. Noudata ohjeita tarkasti. Jos saamasi lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia tai tilanne muuttuu yllättävästi niin ota yhteyttä lääkäriin, älä muuttele tai lopeta lääkitystäsi omin päin.

7. Säilytä vanhat reseptit. Jos tarvitset samaa lääkettä myöhemmin lisää niin samaan paperiin voidaan tehdä uusimismerkintä sen sijaan että kirjoitettaisiin kokonaan uusi resepti. Toisaalta lääkäri saa niistä paremman käsityksen siitä, miten vaivaasi on hoidettu, varsinkin jos reseptejä on kirjoitettu useasta eri yksiköstä.

8. Jos vaiva ei parane niin pyri saamaan uusi aika samalle lääkärille. Hän pysty paremmin arvioimaan tilannetta kuin sellainen lääkäri joka tapaa sinut ensi kertaa eikä tiedä millainen ongelmasi oli silloin ensimmäisellä kerralla. Monesti ihmiset kuvittelevat, että lääkäri on tehnyt jotain väärin kun vaiva ei parantunutkaan, ja hakeutuvat siksi toisaalle. Totuus on kuitenkin se, että tilanteet ja ihmisen oireet muuttuvat ajan myötä. Se, mikä ei ole näkyvissä tänään, voi ollakin näkyvissä parin päivän päästä. Toisaalta mikä tahansa paraneminen vaatii aikaa ja on liioittelua kuvitellakaan että ongelma häviää välittömästi hoidon alettua. Kannattaa kysyä lääkäriltä, missä tilanteessa kannattaa hakeutua uudelleen vastaanotolle ja tarvitaanko kontrollikäyntiä.

9. Jos hoitopaikkasi vaihtuu, niin kannattaa pyytää edellisestä paikasta mukaan sairaskertomustekstin kopio jotta voit näyttää sen uudelle lääkärillesi. Jossain paikoissa tämä hoituu pelkällä lupakaavakkeen allekirjoittamisella ja paperit siirretään suoraan laitoksesta toiseen. Sinulla on myös oikeus saada itsellesi kopio sairaskertomustekstistä mikäli jokin asia jää arveluttamaan. Papereihin kannattaa kuitenkin tutustua mielummin ammatti-ihmisen avustuksella kuin yksin ettei tule väärinkäsityksiä. Jos jokin asia ihmetyttää niin paras on yleensä kysyä asiaa ensin hoitavalta lääkäriltä itseltään .

Sivut

Kommentit (51)

figaro
satakieli
Tästä syytetään yleensä lääkäriä. Mutta mitä potilas voisi tehdä itse tilanteen parantamiseksi?

1. Paljon lääkärikäyntejä tehdään sellaisten vaivojen vuoksi, jotka olisi helppo hoitaa kotikonstein. Hyödynnä farmaseuttien ammattitaitoa, heiltä saa hyviä neuvoja ja usein kirjallisia ohjeitakin. Hanki kotiisi pieni peruskotiapteekki: vähintäänkin tavallista särkylääkettä, laastaria, vanua ja desinfiointiainetta, antibakteerista salvaa ja hydrokortisonivoidetta pitäisi joka huushollista löytyä. On hyvä tiedostaa, että tavallinen flunssa kestää useinkin 5-7 päivää eikä vaadi lääkärikäyntiä jos oireet ovat tavanomaiset.

2. On yleinen harhaluulo, että lääkärille mennessä ei pitäisi ottaa särkylääkettä. Kivulias potilas (etenkin jos kyseessä on lapsi) on hankala tutkittava, ja toisaalta riittävän kipulääkityksen turvin pärjää ehkä kotonakin ainakin seuraavaan aamuun niin ettei lääkäriin tarvitse lähteä keskellä yötä.

3. Varaa aika oikeaan paikkaan. Päivystysvastaanotto on tarkoitettu vain kiireellisille tapauksille jotka eivät missään nimessä voi odottaa seuraavaan aamuun tai viikonlopun yli. Siellä ei siis uusita reseptejä, mittauteta verenpainetta tai hoideta jo viikkotolkulla vaivannutta jalkasärkyä. Jos tarvitset mielestäsi päivystyksellistä apua, niin ota selvää aukioloajoista ja lähde liikkeelle hyvissä ajoin sen sijaan että panttaisit vaivaasi miltei sulkemisaikaan asti ja saapuisit paikalle viime tingassa. Varaudu odottamaan, päivystyksessä ei noudateta ajanvarausta vaan potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä.

4. Kirjoita etukäteen ylös käyttämäsi lääkkeet ja niiden käyttöajat ja annokset. Jos olet käyttänyt itsehoitolääkkeitä tai luontaistuotteita, niin kirjoita myös niiden nimet muistiin. Ota mukaan vanhat reseptit ja sairaaloiden hoitokertomukset, jos sinulla on niitä kotona. Mieti etukäteen milloin vaiva oikeastaan alunperin alkoi ja millon se paheni, koska näitä lääkäri kysyy aina. Jos olet nainen, niin sinulta voidaan kysyä myös viimeisten kuukautisten ajankohtaa, kierron pituutta ja vuotopäivien määrää.

5. Ota vain yksi asia puheeksi yhdellä käynnillä. Potilasta kohden on käytettävissä vain rajallinen aika ja jos yrittää saada monta asiaa kerralla selväksi niin mikään ei todennäköisesti tule kunnolla hoidetuksi.

6. Kirjoita saamasi hoito-ohjeet muistiin ja pyydä tarvittaessa lääkäriä selittämään jos et ymmärtänyt jotain. Et hyödy lääkärikäynnistä mitään, jos unohdat ohjeet heti kun kävelet ovesta ulos tai et ymmärtänyt niitä alun perinkään. Noudata ohjeita tarkasti. Jos saamasi lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia tai tilanne muuttuu yllättävästi niin ota yhteyttä lääkäriin, älä muuttele tai lopeta lääkitystäsi omin päin.

7. Säilytä vanhat reseptit. Jos tarvitset samaa lääkettä myöhemmin lisää niin samaan paperiin voidaan tehdä uusimismerkintä sen sijaan että kirjoitettaisiin kokonaan uusi resepti. Toisaalta lääkäri saa niistä paremman käsityksen siitä, miten vaivaasi on hoidettu, varsinkin jos reseptejä on kirjoitettu useasta eri yksiköstä.

8. Jos vaiva ei parane niin pyri saamaan uusi aika samalle lääkärille. Hän pysty paremmin arvioimaan tilannetta kuin sellainen lääkäri joka tapaa sinut ensi kertaa eikä tiedä millainen ongelmasi oli silloin ensimmäisellä kerralla. Monesti ihmiset kuvittelevat, että lääkäri on tehnyt jotain väärin kun vaiva ei parantunutkaan, ja hakeutuvat siksi toisaalle. Totuus on kuitenkin se, että tilanteet ja ihmisen oireet muuttuvat ajan myötä. Se, mikä ei ole näkyvissä tänään, voi ollakin näkyvissä parin päivän päästä. Toisaalta mikä tahansa paraneminen vaatii aikaa ja on liioittelua kuvitellakaan että ongelma häviää välittömästi hoidon alettua. Kannattaa kysyä lääkäriltä, missä tilanteessa kannattaa hakeutua uudelleen vastaanotolle ja tarvitaanko kontrollikäyntiä.

9. Jos hoitopaikkasi vaihtuu, niin kannattaa pyytää edellisestä paikasta mukaan sairaskertomustekstin kopio jotta voit näyttää sen uudelle lääkärillesi. Jossain paikoissa tämä hoituu pelkällä lupakaavakkeen allekirjoittamisella ja paperit siirretään suoraan laitoksesta toiseen. Sinulla on myös oikeus saada itsellesi kopio sairaskertomustekstistä mikäli jokin asia jää arveluttamaan. Papereihin kannattaa kuitenkin tutustua mielummin ammatti-ihmisen avustuksella kuin yksin ettei tule väärinkäsityksiä. Jos jokin asia ihmetyttää niin paras on yleensä kysyä asiaa ensin hoitavalta lääkäriltä itseltään .

Hyviä pointteja.. joskin jotain on näihin sanottavaa nykyisen terveydenhuollon tilanteen puitteissakin... itse näin alatisairaana :lol:

1. Ehdottomasti kannatan tätä lääkekaapin täydennystä ja tämäkin on hyvä tehdä käytännössä vuodenaikoja silmällä pitäen (kesäisin antihistamiinit ja kyypakkaukset esim.)
Tämä flunssan itsetoiminen hoitaminen. Muuten toimiva neuvo, mutta hankala sitä on sairaslomaa saada kotoa käsin, mikäli on työelämässä tai toisinaan koulumaailmassakin ;) Sitä joutuu menemään joko sairaanhoitajalle, työterveyshuoltoon (mikäli sellaista on) tai sitten yleiselle (=päivystykseen) lääkärille kuitenkin ellei käy yksityisellä ajanvarauksella.

2. Minusta tässä on siinä mielessä epäkohta, että jos lääkäriin mennään kivun takia ja turrutetaan kipu lääkkeillä, on usein hankala itse hahmottaa sitä kipukohtaa sen jälkeen. Sen vuoksi en ainakaan itse ottaisi mitään mömmöjä, mikäli olen lääkäriin menossa.

3. Viikko tolkulla vaivannut jalkavaiva.. itse ainakin kuuntelen jonkun aikaa ja jos alkaa mennä pahemmaksi, otan silloin lääkäriin yhteyttä enkä todellakaan aio odottaa 1-2kk päähän, että pääsisin ajanvarauksella lääkärille (tai maksa yksityisen vastaanottoa, jos yleinenkin on olemassa). Minusta sietämättömäksi muuttunut kipu on myös yhtä lailla kiireellinen tapaus kuin joku muukin. Se vain on faktaa, että tuo ajanvarayssysteemi ei tänä päivänä toimi (ainakaan näillä seuduin) saati mikään omalääkärihomma..

4. Tämä on hyvä pointti. Syötyjen lääkkeiden nimet on hyvä muistaa. Tuo reseptien kiikuttaminen ei taas ainakaan ole minulle ollut hyödyllistä. Vaikka on pyydetty tuomaan, ei niitä koskaan ole kukaan katsonut. Ja ainahan oire voi olla uusi :)

5. Minusta Suomessa kuitenkin pitäisi olla mahdollista hoidattaa itsensä kuntoon ilman sitä pelkoa, että hoito jäisi puolitiehen. Ja täällä ainakin: jos odotusaika on 3-8 h vastaanotolle, en varmasti vastaanotolle päästyä aio vain kääntyä paikalla. Menen lääkärille hakemaan hoitoa enkä nöyristelemään - minusta se on potilaan oikeus (tuo hoidon saaminen).

6. - 7. Allekirjoitan.

8. Helpommin sanottu kuin tehty. Isommissa kaupungeissa ei ainakaan ole mahdollista. Pienemmillä jopa voi ollakin. Ja akuuteissa tapauksissa - loogisesti - ei tätä mahdollisuutta ole varsinkaan.

9. Taitaa olla aika yleistä tuo, että voi allekirjoittaa sen lupalapun. Ainakin itsellä on siirtynyt mutkattomasti niin omat tiedot paikkakunnalta/laitoksesta toiseen. Itselle he myös joko lähettävät postitse tai kopioivat kuoreen selostukset, jotka voi sitten hakea paikanpäältä, mikäli näin itse haluaa.
Lääkärille soittamisesta.. useimmiten omakohtaisten kokemusten pohjalta sanottuna, vastaaja on sairaanhoitaja ja lääkärin soittoajalla ei saa koskaan lääkäriä kiinni. Aina ei toimi sekään, jos on pyytänyt soittoajan sieltä tännepäin...

Mutta joo.. Aina voi yrittää. Hienoja pointteja satakieli :) Se vain näin paljon sairastavalla ei ainakaan kokemusten perusteella kaikki mene niin yksinkertaisesti ;)

satakieli

Kiitos kommenteista, Figaro :D Muutama lisähuomio vielä:

2. Diagnoosin kannalta ei useinkaan ole oleellista, että potilas pystyy vastaanotolla paikantamaan tarkalleen kipukohdan. Yleensä riittää, kun kertoo missä se kipu aiemmin tuntui, millaisessa asennossa, millaisessa liikkeessä jne. ja voihan siihen kipeään paikkaan tehdä vaikka kotona kuulakärkikynällä merkin jos pelkää unohtavansa
:wink: Myös se, tehoaako särkylääke ylipäätään kipuun, on arvokas tieto sinänsä. Jos särkylääkettä ei ole otettu, niin potilas on pahimmassa tapauksessa niin kivulas ettei diagnoosiin tarvittavia tutkimuksia (esimerkiksi nivelten liikkuvuuden, nivelsiteiden ja -kierukoiden, hermotuksen tai lihasvoiman tutkiminen) pystytä vastaanotolla tekemään ollenkaan.

3. Ongelma on siinä, että päivystysvastaanotolla ei yleensä ole kuin hyvin rajalliset tutkimusmahdollisuudet, tutkimukseen käytettävästi ajasta puhumattakaan. Röntgen ei ole ehkä auki, laboratoriotutkimuksista saadaan vain pari pikatestiä jne. eikä ei-päivystyksellisiä lähetteitä yleensä tehdä aikapulan takia ollenkaan. Tällöin viikkotolkulla jalkaansa potenut ei yleensä hyödy päivystyskäynnistä muuta kuin särkylääketabletin verran. Siksi edelleen suosittelen että sitä aikaa yritettäisiin ensisijaisesti varata ajanvarausvastaanotolta. Yleensä asiaa nopeuttaa, kun korostaa aikaa varatessaan ettei asia voi odottaa viikkoja - toisaalta tietysti kannattaisi varata se aika jo siinä vaiheessa kun huomaa ettei vaiva ota parantuakseen itsestään eikä odotella tilanteen kärjistymistä. Onneksi suurimmassa osassa terveyskeskuksia järjestelmä toimii ihan kohtuullisesti, ja ajanvarausajan saa vähintäänkin viikon sisällä.

5. Tässä emme ilmeisesti puhu oikein samasta asiasta. Itse tarkoitin tässä lähinnä sitä, ettei yritetä samalla vastaanottokäynnillä kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä vaan käytetään se käytettävissä oleva aika (joka on tavallisella terveyskeskusvastaanotolla 15-20 minuuttia per potilas mukaanlukien potilaspapereihin perehtymisen etukäteen ja sanelujen ja paperitöiden tekemisen jälkeenpäin) sen yhden vaivan kunnolliseen tutkimiseen ja hoitamiseen. Aika usein törmää sellaiseen ajattelutapaan, että nyt kun kerran on lääkäriin tultu niin kyllä samalla käynnillä pitää hoidattaa sen kipeän polven lisäksi (joka oli se käynnin varsinainen syy) myös kaikkien reseptien uusinnat, näyttää paria kiusallista luomea, hankkia rokotukset ensi kesän lomamatkaa varten ja katsastuttaa jälkikasvun korvat. Ja kun aikaa tosiaan on vain se 20 min. niin ymmärtänet ettei tällainen voi toimia, eikä sen tajuaminen ole mielestäni mitään "nöyristelyä" vaan yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Niitä vähemmän kiireellisiä asioita varten voi varata ihan erillisen ajan tai sitten voi jo etukäteen tiedustella mahdollisuutta varata tupla-aika.

SunLion

Loistava keskustelu...tästä on taatusti monelle hyötyä. Pitäisin tämän kaltaiset ohjeet jakaa joka talouteen. Kiitoksia Satakieli!

Tuota "yksi tutkittava asia/vastaanottokerta" kommentoin sillä lailla, että kannattaa keskittyä yhteen päävaivaan (sillä vastaanotto aika on rajoitettu), mutta voihan sitä lopuksi kysäistä mitä mieltä lääkäri on, että kannattaisko varata uusi aika jotain vaivaa varten, vai onko huolenaihetta. Toki ymmärrän senkin, että jos on viikkojen jonot ei kannata jokaista vaivaa erikseen kysellä.

Lisäksi tuosta päivystyksestä, noh kyllä joku virtsatulehduskin on perin kiusallinen vaiva vaikkei se hengenvaarallinen yleensä olekkaan (ellei mene munuaisiin saakka). En viittis kyllä viikkoja odotella että saan reseptin, jolla vaiva helposti hoituu.

Meillä täällä on hirveen pitkät jonot ja minun alueellani lääkäri vaihtuu KOKO ajan :| vi tuttaa! Se on törkeää ja sotii vastaan lääkärin ammattitaidon harjoittamisen kanssa. Potilas-lääkärisuhde on hyvin tärkeä. Jostain syystä meidän alueelle ei kuulemma oteta pysyvää. En voi ymmärtää.
Onneksi muutan pian.

ja ei se lääkärin vaihtaminenkaan aina huono juttu ole. Mun mutsille lekuri sano vaan että sulla on päänsisällä ne viat, ei terveydessäsi. Mutsi valitti masennusta, hiustenlähtöä, muistihäiriöäitä, lihomista. Hän nukkui tunti kausia päivittäin ja paleli hirveästi. Hänen kilpirauhasen vajaatoimintansa oli jo hyvin vaikea, ennen kun sai kunnon hoitoa. Nykysin hänellä on sydämenvajaatoiminta ja korkea kolesteroli (elinikäinen lääkitys), johtuen hoitovirheestä.
Kyllä mollaava asenne, saa helposti perääntymään. Alkaa miettimään että vika on oikeasti itsessä.
Mulla kävi vajiksen oireita valitellessa samalla lailla, lääkäri todella epäystävällisesti tokaisi että vika on vain omassa motivaatiossa. Nuori kun olin, loukkaannuin lääkärin ilkeistä kommenteista ja ajattelin että tosiaan itsessä vain vikaa.

satakieli

SunLion: virtsatietulehduksen suhteen useissa terveyskeskuksissa onkin jo siirrytty sellaiseen systeemiin jossa lääkärikäyntiä ei tarvita ensinkään vaan potilas käy pelkästään virtsanäytteellä (eikä sitäkään välttämättä tarvita jos oireet ovat ennestään tutut ja tyypilliset) ja lääkäri soittaa reseptin apteekkiin näkemättä potilasta. Säästää aikaa ja on potilaalle paljon mukavampaa, virtsatieinfektio kun on tosiaan viheliäinen vaiva.

Viimeisestä kommentistasi sen verran, että toki minunkin mielestäni lääkäriä kannattaa vaihtaa jos pitkänkään ajan kuluessa ei ongelmaan löydy ratkaisua tai kemiat eivät kertakaikkiaan toimi. Itse tarkoitinkin lähinnä sitä, että jos saman vaivan kanssa joka kerta mennään eri lääkärille (jotka eivät edes välttämättä näe toistensa tekemiä potilaskertomusmerkintöjä) niin loppujen lopuksi kukaan ei enää oikein tiedä, mistä oli alunperin kyse ja onko vaiva loppujen lopuksi muuttunut huonompaan vai parempaan suuntaan. Itse toivoisin, että potilas tulisi kertomaan minulle itselleni jos vaiva ei parantunut, jotta voisin arvioida tilanteen uudelleen ja kokeilla mahdollisesti toisenlaista hoitoa, sen sijaan että hän menee heti sinne yksityiselle valittamaan että eivät ne siellä terveyskeskuksessa mitään tiedä

:roll:

figaro

Tuokin on niin monipiippuinen juttu. Määrätyistä asioista ei yleislääkäreillä ole tarpeeksi tietoa ja näin ollen myös vähätellään potilaan vaivoja. (Puhun nyt mm. kilpirauhassairauksista.) Toisinaan ei edes vaivauduta tutkimaan (mm. isälläni oli veren rasva-arvot yli 55 ja rasva puski jo ihon läpi, paikallisessa terveyskeskuksessa lääkäri antoi vain kortisonivoidetta patteihin...) vaan pääasiallinen homma on saada potilas vain tieltä. Tämän myös monesti vaistoaa vastaanotolla, mikä ei taas ole mukavaa mikäli muutenkaan ei kovin hanakasti ole lääkäriin menossa (kuin vasta kun on pakko).

Puolin ja toisin - niin lääkärit, hoitajat kuin potilaatkin - voivat tehdä asioiden eteen.

(Minusta on sinänsä väärin, että nykyisin tuntuu olevan linja: "Mitäs itse arvelet, että sinua vaivaa?" Sitä varten kai lääkärin vastaanotolle pyritään, että joku viisaampi osaisi sanoa tai antaisi lähetteen jatkotutkimuksiin, jos ei itse osaa sanoa vaivaan syytä.)

SunLion

Tuossa "turhassa" lääkärin käynnissä, kannattaa muistaa se että ihminen helposti hätääntyy sairastuessaan. Varsinkin jos potilaan tiedot ovat vähäiset, ja lukee jotain kotilääkäri-kirjaa, voi diagnisoida itselleen kymmeniä sairauksia :D Alanammattilaiset ovat ne, ketkä parhaiten osaa arvioida mitkä vaivat on turhia...tavallinen tallaaja ei aina tiedä milloin on tosi kyseessä. Parempi sinne lääkäriin on suosiolla mennä, kuin että viimeiseen saakka vetkuttaa himassa..

Ja lääkärin vaihdosta tosiaan se, että järkeä sopii käyttää...mutta toisinaan lääkärin epäkohtelias asenne saattaa saada potilaan perääntymään. Ja toki ihmisluontoon kuuluu virheiden teko, eli parempi musta on vaihtaa lääkäriä, jos vähänkin tuntuu ettei lekuri oikein nyt tajua tilanteen vakavuutta.

figaro

Minusta se epäkohtelias asenne osoittaa epäammattimaisuutta. Ja viitseliäisyyden puuttuminen hoitamisessa sitä samaa. Kun ei kehdata tutkia, voi olla henkikin kyseessä.

SunLion
figaro
Minusta se epäkohtelias asenne osoittaa epäammattimaisuutta. Ja viitseliäisyyden puuttuminen hoitamisessa sitä samaa. Kun ei kehdata tutkia, voi olla henkikin kyseessä.
Niinpä. Hyvät sosiaaliset taidot pitäis olla ihan perusedellytys..hoitosuhde, luottamus, avoimuus ovat erittäin tärkeitä hoidon onnistumisessa.

satakieli

Vielä yksi lisäys tuli mieleen alkuperäiseen viestiini:

10. Myös seuraaminen on hoitamista. Usein ihmiset pettyvät kun heti ensimmäisellä käynnillä ei tilata kaikkia mahdollisia tutkimuksia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö lääkäri ottaisi tilannetta vakavasti. Usein vain ei ole järkevää eikä edes virallisten hoitosuositusten mukaista lähteä teettämään kalliita tutkimuksia seuraamatta tilannetta ensin tiettyä aikaa. Moni vaiva kun paranee ajan myötä itsestäänkin, ja toisaalta seurannassa saattaa ilmetä uusia löydöksiä joiden myötä diagnoosia voidaan tarkentaa ja välttyä turhilta tutkimuksilta. Monissa vaivoissa jo oireen kesto sinänsäkin kertoo vaivan laadusta paljon (esimerkiksi kuusi viikkoa kestänyt yskä lapsella on täysin normaali ilmiö eikä vaadi jatkotutkimuksia, mutta jos vaiva pitkittyykiin kymmeneen viikkoon niin kyseessä saattaakin olla piilevä astma tai refluksitauti). Sairaalat eivät aina edes suostu tekemään jatkotutkimuksia jos ei tilannetta ole seurattu riittävän pitkään, vaan palauttavat lähetteen bumerangina (tätä monikaan potilas ei ilmeisesti tiedä). Luonnollisesti onnistunut seuranta edellyttää että seurantakäynnin ajankohta sovitaan valmiiksi, potilasta opastetaan tarkkailemaan oireitaan väliaikana ja vaikka kirjoittamaan niitä muistiin, ja myös kehotetaan ilmoittamaan jos tilanne tällä välillä olennaisesti muuttuu. Eikä siis vain lähetetä potilasta pois ja arvella että osaahan se itsekin takaisin tulla jos vaiva ei parane...

SunLion: tuo on kyllä totta, että sairaana ihminen hätääntyy helposti ja silloin on kyllä ihan hyvä lääkärissä käydä. Paljon kuitenkin esiintyy suoranaista uusavuttomuuttakin. Minulle käydään esimerkiksi näyttämässä monta päivää vanhoja haavoja jotka ovat tulehtuneet koska niitä ei ole lainkaan puhdistettu eikä laitettu edes laastaria päälle. Pikkulasten vanhemmiltakaan ei aina löydy kuumemittaria kotoa, eivätkä parikymppiset miehet ole kuulleetkaan että Buranaa voisi ottaa myös kurkku- tai korvakipuun. Reseptivapaat salvat, närästyslääkkeet, allergialääkkeet ja korvatipat ovat vallan alikäytettyjä ja suuri osa ei ilmeisesti tiedä sellaisia olevan olemassakaan saati että hoksaisi käydä niitä apteekista kysymässä. Kipeällä jalalla kävellään väkisin ja flunssassa hoiputaan Buranan voimin kuntosalille tai bilettämään. Jopa krapulan hoitoa olen joutunut päivystyksessä opettamaan. :roll: Terveystiedon opetuksen lisääminen voisi kyllä huomattavasti helpottaa monien terveyskeskusten ruuhkaisuutta, siinä määrin tällaisia tapauksia päivystykseen kasaantuu.

oranssi

Ihan mukava kuulla vähän tuota toistakin puolta, yleensä kun tosiaan tuntuu, että lääkärit ne voisivat parantaa omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Olen yhteen aikaan juossut aika paljonkin lääkäreillä (muutama kasaantunut vaiva) ja pariin mukavaan terveyskeskus/sairaalalääkäriin törmäsin, epäystävällisiin ja jopa epäammattimaisiin sitäkin enemmän. Tietysti työ on rankkaa ja päivät pitkiä, mutta olisi silti mukavaa, jos lääkärit muistaisivat olevansa kuitenkin asiakaspalveluammatissa ja varsinkin vastaanotolle tullessaan ihminen on kovin haavoittuvainen ja typerät tokaisut tyyliin "jaha, sulla on sitten 20 kiloa ylipainoa" (painoin nuorempana 80kg, pituus on 170) eivät kauheasti auta rentoutumaan (vaivani kun ei millään tavalla näihin painoasioihin liittynyt).

Tuli mieleen, että eikö kuitenkin ole parempi hoitaa monet pikkuvaivat (siis juuri näyttää sitä epäilyttävää luomea ym) samalla vastaanotolla, jos aikaa on? Siis jos normaali terveyskeskusaika on siinä 15-20 minuutia ja varsinainen asia (esim. sairaslomatodistuksen haku) on hoidettu viidessä minuutissa, niin eikö ole järkevää kysyä muistakin mieltä painavista asioista saman tien sen sijaan että varaisi uuden ajan jonoja kuormittamaan?

Ja lääkäreille / tuleville sellaisille haluaisin vielä sanoa, että jos määräätte potilaalle jotain tutkimuksia, niin sanokaa nyt ihmeessä, mitä ne ovat. Hullua kuulla vasta tuloksista soittaessaan että onkin otettu vähän muitakin kokeita kuin mistä oli puhetta. Tämä tuli mieleen, kun multa jokin aika sitten otettiin klamydiatestit samalla, kun virtsatietulehdusta epäiltiin, mikä on hyvä koska sen halusinkin testata, mutta sain vain "kaikki ok" -vastauksen labrasta enkä olisi koskaan saanut tietää, että klamydiakin on testattu, ellen olisi ruvennut itse aktiivisesti kyselemään. Eli resursseja säästyi sillä kertaa, kun tuplatestaus vältettiin.

Miffy

Ihan hyviä juttuja.

Mutta. Mä kyllä menen lääkäriin kun olen ollut max. pari pvää kipeenä. Mä kerron siellä tasan kaikki mahdolliset jutut, mitkä mieltä painaa. Mä en ollenkaan hyväksy töykeetä asennettaa lääkärilä; on aivan pakko pystyä luottamaan. Mä pyydän myös päästä mahd. monipuolisiin tutkimuksiin.

Cadillac

Lainaus:
5. Ota vain yksi asia puheeksi yhdellä käynnillä. Potilasta kohden on käytettävissä vain rajallinen aika ja jos yrittää saada monta asiaa kerralla selväksi niin mikään ei todennäköisesti tule kunnolla hoidetuksi.

Juuri näin! Käyntiin varataan yleensä vartti, eikä näin lyhyt aika riitä useamman sairauden setvimiseen. Terveysasemilla joutuu yleensä odottamaan pienen ikuisuuden sen vuoksi, kun joku on päättänyt kertoa 15min vastaanotolla KAIKKI mahdolliset vaivansa. Päivään ei tarvita kuin muutama tällainen potilas ja koko loppupäivän vastaanottoajat ovat myöhässä.

Yleensä lääkäri/terkkari/hoitaja lukee potilaan sairaushistoriaa ja mahdollisesti tutustuu etukäteen potilaan tulosyyhyn. Jos potilas valittaa kaikista muistakin vaivoistaan, joita ei tulosyyssä mainita, ei tilanne ole kenellekään edullinen.

annika

Mun mielestä kunnallisesta ja yksityisten lääkäriasemien sairaanhoidosta ei kannata puhua edes samana päivänä..Pari tapausta tässä vuoden sisällä ovat kyllä saaneet mut vaihtamaan kokonaan yksityiselle puolelle. Ekalla kerralla "tutkimattomuus" ja potilaan kuuntelemisen laiminlyönti johti siihen että jouduin syömään todella pahaksi päätyneeseen poskiontelotulehdukseen kolme antibioottikuuria ja käymään kolme kertaa punkteerattavana yksityisellä ennenkuin olin kunnossa. Tuoreemmassa tapauksessa olin kärsinyt voimakkaista vatsakivuista ja vuodoista pari kuukautta, jonka aikana kävin kaksi kertaa kunnallisella. Lähettivät kotiin kumpanakin kertana ja sanoivat ettei mitään vikaa ole..Mielestäni noinkin pitkään kestäneissä kivuissa (ja vuodoissa) on aina jokin tulehdus takana, vaikka crp olikin lääkärin sanoin "suhteellisen normaali". Vihdoin tajusin mennä yksityiselle gynelle, joka diagnosoi pitkälle pääseen kohdunkaulan tulehduksen ja sain 10 päivän vahvan antibioottikuurin (6x500mg/pv) Mutta joo, en nyt väitä etteikö missään kunnallisissa hoidon laatu olisi kiitettävää, mutta ihan omiin kokemuksiin perustuen, ei kiitos.

sopuli

Kyllähän on päivänselvää, että jos menee yksityiselle esim gynegologille tai ortopedille, tietää se enemmän, kuin tavallinen tk-lääkäri, joka ei ole kyseisiin asioihin erikoistunut ja voi olla, ettei ole kyseisiä tapauksiakaan paljoa hoitanut.

annika
sopuli
Kyllähän on päivänselvää, että jos menee yksityiselle esim gynegologille tai ortopedille, tietää se enemmän, kuin tavallinen tk-lääkäri, joka ei ole kyseisiin asioihin erikoistunut ja voi olla, ettei ole kyseisiä tapauksiakaan paljoa hoitanut.

Tottahan toki, sen kyllä ymmärrän. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että tk-lääkärit haluavat potilaan vaan mahdollisimman nopeasti ulos ja seuraavan sisälle. Potilasta pitäisi mielestäni kuitenkin kuunnella vaikka vastaanotolla oltaisiinkin oltu jo 21 minuuttia. Itse kyllä suurin osa ihmisistä tietää, onko kaikki kunnossa vai ei, vaikka tietysti näitä luulosairaitakin valitettavasti löytyy. Ja poskiontelotulehduskin on melko yleinen (ja selkeäoireinen) vaiva.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat