Propleema... - Terveys ja hyvä olo

Neppis_

[size=9](en tiedä kuuluko tämä tänne,siirtäkää jos väärässa paikassa)

[/size]
No niin, here i go:
Kun tässä on elämän varrella ja 24 ikään saakka jo tapahtunut yhtä sun toista.Niin mutta ei juuri sitä tärkeintä ole tullut tehtyä : Ammatti-vakituinen työ,elämän tasapaino. Oon ollu n.5 vuotta sossun rahoilla ja no muutenkin tässä aikaisemmin meni erittäin huonosti (itsetunto,parisuhde ja suhteet vanhempiini). tosin veikkaan että edellisellä p.y. llä on ollut vaikutusta nykyiseen tilaani.

Oon käyny kahta ammattikoulua,mutta lopettanu kesken molemmat (eka ala ei sopinu,toisen jätin TYHMÄ kesken koska silloinen poikaystäväni "käski" näin tehdä :? ). Lähi aikoina (1,5 vuotta sitten viimeks..) jotain pieniä kursseja. tosin olen tekemisissä aina jossain virastoissa,mutta työtä se todella Ei ole.
Tykkäsin niin 13 v. -> ,olla ihmisten keskel,käydä koulua ja tehdä töitä.. mutta harmikseni en tunne enää ollenkaan samoja tunteita.
Itseasiassa jännitän ja jopa pelkään tavata uusia ihmisiä (jos teen sitä työkseni).
Terapeutillahan sitä pitäisi mennä,mutta kun aina on samaa soppaa.. asiat pitää kertoa vähintään viiteen kertaan että ne perille menee,
eikä pääni ole niin pipi. Vaikeat asiat voin miehelleni purkaa.

Aika alkaa raksuttaa ja jotain olisi saatava aikaan. Mutta jos haen kouluun,jänistänkö taas ??? tapanani on nykyisin jättää vaikeat asiat tekemättä.. ja pelkään että uskoni itseen ei riitä tarpeeksi.

Onko kellekkään käynyt samoin tai edes läheltä, miten voin "korjata" tilanteeni... jos nyt enää siihen pystyy ??

neuvot olisivat tarpeen. (muiltakin kuin työkkärin ihmisiltä..)

Sivut

Kommentit (16)

Jzzu

Mulla sama, tosin ikää 21 vuotta, ei ammattia vieläkään.
Kaikki koulut joita olen yrittänyt tähän mennessä ovat jääneet kesken.

Työharjoitteluja olen tehnyt runsaasti ja siitä olen tykännyt, tavallaan.
Olen vain loputtuman kyllästynyt tekemään töitä ilmaiseksi ja jättämään kaiken kesken.

Hain tänä syksynä työvoimakoulutukseen ja olen jo nyt katumapäällä, miten mie saan ikinä mitään aikaiseksi?

Felke

Kannattaa rohkeasti hakea johonkin kouluun! On sekin parempi kuin ei mitään. Koita vain sinnitellä mahdollisimman pitkään, jos tuntuu hyvin pahalta ja hankalalta voit vaikka sitten hakea terapeutilta apua.

Voisit kokeilla aluksi vaikka hankkia töitä (opiskelun nojassa) vaikka kaupasta, tarhasta tms. :)

Onnea etsintöihin!

Neppis_

jep. Varasin sen viidennenkymmenennen kerran taas ajan. saas nähdä tuleeko mitään. Oli miul jossain vaihees myös masennuslääkkeet (jotka autto enemmän siihen ahistukseen), mut olis mukavaa kokeilla joitain tekniikoita Ilman lääkkeitä.. jaa-a *nauratus* ..

No pohtinu oon pääni puhki sitä kouluakin (ai no muutamat vuodet :oops: ) .. ois noita muutama, mut esimerkkinä puutarha-ala (joka miun maltilliseen päähän kävis) sijaitsee jossai 60km päässä. siinä kärsis suhde sun muut. Jepjep. mitäs puhuinkaan siitä elämästä .. :roll:

Sarah
Neppis_
No pohtinu oon pääni puhki sitä kouluakin (ai no muutamat vuodet :oops: ) .. ois noita muutama, mut esimerkkinä puutarha-ala (joka miun maltilliseen päähän kävis) sijaitsee jossai 60km päässä. siinä kärsis suhde sun muut. Jepjep. mitäs puhuinkaan siitä elämästä .. :roll:

Ehdottomasti kannattaa lähteä jos yhtään siltä tuntuu! Mitä voisit hävitä sillä, että koitat? Et mitään oikeasti. Suhteen ei vaan saa antaa kärsiä - harva pari välttää tilanteen, jossa opiskelu tms. estää 24/7 yhdessä olemisen. Ja mikä muu kärsisi? Kunhan et vain keksi tekosyitä yrityksen esteeksi :) Sinun tapauksessasi on hyvä tarttua johonkin vähänkään kiinnostavaan oljenkorteen, jos sellainen sattuu olemaan.

Neppis_

Niimpä!
.. haluja on tullut aikalailla, siis että näkisin itseni opiskelemassa. Pohdissa vain ja ainoastaan on miun ja mieheni suhde. Se saattas kärsiä aika lailla. Nähtäs VAAN joka viikonloppu. Kun hyvä että pystytään pari päivää olee erossa :? . Ollaan ihmeellisesti riippuvaisia toisistamme, vaikka ei olla 24/7 sorttia (kaan) . Mie pelkäisin joka päivä et herra löytäski sattuman (kohtalon) kaupalla jonkun muun. Vaikka 3 vuotta ollaankin yhdes oltu...

Ois sit myös kolme muuta valinnan varaa,jotka Ois tässä kaupungissa : Kosmetologi (-> maskeeraja),
Datanomi ja Sosiaali- ja terveysala(-> nuoriso-ohjaus/päihdeongelmat). MUTTA näissä ois sitten enemmän kontaktissa ihmisiin. Varsinkin maskeeraja (joka kyl on miun unelma ammatti..jepjep. :roll: )
*vatutus* .. Datanomeil joutus pitää luentoja/esitelmiä. (NEVER!!!)
Ja, Sosiaali alalla joutus pari vuotta olee vanhusten ja pikkunulikoiden keskellä (EI KIITOS,hermo parkani siinä menis!)

JOTEN ..on miulla sit hiukka vaikea valita mitä tehdä.
Yritän parhaani ottaa selville tuosta puutarha jutusta, jos pääsisinkin joka päivä tulee kotia, ei ois mitään ongelmaa.. mutta senkin sitten tietää miten paljon aikaa kulus matkoihin ym. + siitä stressi päälle.
Kyllä.

Varmaan kuulostaa tyhmälle ja tekosyille, mut ken astukoon kenkiini niin toteais ettei kovin helppoa tää tuu olemaan ..

Sarah

Good luck :wink: Toivottavasti löydät hyvän ratkaisun aloittaa jonkunlaisen opiskelun, joka sitten kohdallasi vielä onnistuu hyvin :P Siitä olisi tosissaan hyötyä tulevaisuudellesi ja ihan myös omalle mielenterveydellesi ja onnellisuudellesi, kuten varmasti tiedätkin :)

Rixuliini

Uskon kyllä että ei ole helppoa aloittaa mitäään uutta koulua tai työtä, yhteiskunnan paineet kun on mitkä on.. :roll:
Mutta sinähän olet vielä tosi nuori, kerkeät hankkimaan vaikka kuinka monta ammattia ja loistokkaan uran ja kaikkea, jos siis sitä haluat. Minä en ole ollut ikinä kiinnostunut työurasta tms. minulle työ on se, millä kustannetaan elämässä kaikki mukava. :D Tietysti plussaa on jos siitä nauttii.
Mutta ajattele niin että ei siinä mitään ainakaan menetä jos haet koulun/töihin. Varmasti löydät jonkun kivan alan, esim. juuri tuo maskeeraja. Ja sitten kun huomaat että se alkaa sujumaan, saat lisää itsevarmuutta ja luottamusta itseesi.
Tsemppiä! :)

Neppis_

jepjep. Kiitos kannustavasta palautteesta :) lämmitti mieltä kummasti.
Ja yritystä on kovasti pelissä. Jos mie en tällä kertaa munais tyysti asioita. Kun ne nyt jotenkin päin sais rullaa :D

marru

Hei!
Oletko ajatellut oppisopimuskoulutusta?
Kaikille vaan ei koulunpenkillä istuminen sovi.

Luulisi että puutarhuriksi voisi oppia työn kautta.´
Itsekin olen varsinainen viherpeukalo ja paljon olen oppinut vuoden aikana saatuani oman pienen pihan.

eihän sinulla ole allergioita, jotka voisivat tulla esteeksi?

suosittelisin käymään sivulla
www.positiivarit.fi
Sieltä itsekin olen saanut joskus voimia vaikeisiin päätöksiin.
Kun teet isoja päätöksiä, kaikki alkaa sujua kuin itsekseen.

Sun täytyy vain löytää oma juttusi.

Rohkeutta!
Hanki elämä!

Mimia

Haet vaan sinne puutarhurikouluun. Eihän 60km ole matka eikä mikään. Tunnin tuollainen matka aikaa vie, edestakainen parituntia. Ei sinun toiselle paikkakunnalle tarvitse muuttaa noin lyhyen matkan takia, jos et halua olla poikaystäväsi kanssa eri osotteissa. :)

Ystäväni kävi Oulusta käsin Kemissä koulua(reilu 100km), kun poikaystävä opiskeli Oulussa. Hyvin niillä tuo meni, vähän aikaa se vie ja hieman hankalampaa kun asua opiskelupaikkakunnalla mutta se on vaan tahdosta kiinni ja pelkästään järjestelykysymys. Varsinkin jos teillä on oma auto jolla voit käydä koulua niin matkat sujuu vielä helpommin. Viehän se rahaa, mutta ei ole myöskään halpaa pitää kahta asuntoa ja hankkia kaksia tavaroita että voisi viikot elää.

Jos koulu kestää 8h/päivä ja matkat parituntia, sinulle jää kuitenkin yli puolivuorokautta aikaa olla poikaystäväsi kanssa yhdessä. Aamulla lähdet ja iltaruoalle tulet takaisin kotiin. Kuulostaako enää niin mahdottomalle tuo ? :)

Neppis_
marru
Oletko ajatellut oppisopimuskoulutusta?
Kaikille vaan ei koulunpenkillä istuminen sovi.

Luulisi että puutarhuriksi voisi oppia työn kautta.

eihän sinulla ole allergioita, jotka voisivat tulla esteeksi?

kröh. Ei ei tosiaan, miuta kiinnostaa enemmän koulussa olo, kun töitä puskiessa hiki hatussa joka päivä. Oon joskus sellanen uppiniskainen että jos päivä ei mene pulkkaan tai masentaa, haluan lähteä kotiin. Ei tietenkään niinkään päin että ois liialti poissa, mutta niitä "vapauksia" miulla pitää vielä olla :roll: . allergioita itseasiassa on, mutta ne koskee enemmän heinää,koivua ja pujoa.. ja niihinkin miulla on säännöllinen lääkitys.
Ja juu, elämä miulla jo on, mutta kiitos vinkistä kuitenkin.

Mimia
mutta se on vaan tahdosta kiinni ja pelkästään järjestelykysymys. Varsinkin jos teillä on oma auto jolla voit käydä koulua niin matkat sujuu vielä helpommin. Viehän se rahaa, mutta ei ole myöskään halpaa pitää kahta asuntoa ja hankkia kaksia tavaroita että voisi viikot elää.

Jos koulu kestää 8h/päivä ja matkat parituntia, sinulle jää kuitenkin yli puolivuorokautta aikaa olla poikaystäväsi kanssa yhdessä. Aamulla lähdet ja iltaruoalle tulet takaisin kotiin. Kuulostaako enää niin mahdottomalle tuo ?


Juu, olenkin vakavasti sitä harkinnut. Voi kun meillä auto oliskin.. en ois yhtään epäröinyt aikeitani.. mutta kun ei.. ei edes kaveria joka asuisi/opiskelisi samalla suunnalla :( .. mutta en usko että se este on.. oon jo miekkostani varoitellut tulemasta. Ainut vaan että haen vasta kevät haussa, joten aikaa on miulla viel "setviä" päätäni :)

Kun halu on kova niin kyllä mie sen eteenkin on valmis tekemään.. tosin sekin riippuu (hyöty-haitta), on kuitenkin sen verran tähän mennes uhrautunu asiaan jos toiseen, nii täl kertaa järki käteen!
jepjep.

E

Nojaa.

Ei minua ole koskaan opiskelu kiinnostanut, mutta minulle se on velvollisuus, joka on kuitenkin jossain vaiheessa tehtävä. Omasta asenteesta mielestäni kiinni.

Ei monellekaan 'koulun penkillä istuminen' sovi, mutta se vain on tehtävä. Itseään on otettava niskasta kiinni ja käytettävä itsekuria, ei tämä maailma muuten pyöri.

Lainaus:
Oon joskus sellanen uppiniskainen että jos päivä ei mene pulkkaan tai masentaa, haluan lähteä kotiin.

Luuletko, ettei muut halua tehdä niin?
Tai ylipäätänsä joinain aamuina ylipäätänsä lähteä mihinkään?
Siksi sitä kutsutaankin velvollisuudeksi, on asioita joita on tehtävä, vaikka se ei miellyttäisikään, vaikka kuinka vastustaa.

Varmasti säännölliset arkirutiinit ja esimerkiksi koulu/työ auttaisi sosiaaliseen elämääsi, antaisi lisää itsetuntoa ja tekisi sitten muista asioista iloitsemisen aiheita (Tai siis että jos aina tekee asioita, joista pitää ja tykkää, se muuttuu arjeksi, eikä kys. asiat enää tuota mielihyvää. Mutta jos sinulla on tiettyjä velvollisuuksia ja jaksat puurtaa tylsää arkea, osaa muita asioita arvostaa ja nauttia niistä). En nyt jostain syystä saa ilmaistua itseäni selkeästi :D

Lumi~

se on vain ihan itsestä kiinni että viitsiikö opiskella... E:tä lainaten varmasti kaikki painivat tuollaisten ongelmien parissa välillä.... Jos et käy koulua nuorena. tulee sinulla aina olemaan huonommat mahdollisuudet saada työpaikkaa.... ikääsi et kuitenkaan voi noinkaan elää... jonkinlainen lyhyt koulutus tai kursseja vähintään on hankittava nykyisin jos pitkään elää... jos ei itse tahdo niin yhteiskunta painostaa..

Neppis_
E

Luuletko, ettei muut halua tehdä niin?
Tai ylipäätänsä joinain aamuina ylipäätänsä lähteä mihinkään?
Siksi sitä kutsutaankin velvollisuudeksi, on asioita joita on tehtävä, vaikka se ei miellyttäisikään, vaikka kuinka vastustaa.

:roll: .. jokainen erilainen ja elää eri tavalla. Ei voi mitään.. Kuulostat aika hyvin miun vanhemmilt.. Noh miun päätös ku päätös anyway, mut tonlaisella asenteella Just en kuuntele/ota neuvoja .. :? . (mut nii .. mihinkäs mie palasinkaan.. )

Ja Vitut velvollisuuksista, se On sit Ku on lapsia (tms).. öö.. on vastuussa JA velvolinen tekee jotain ...Ennen sitä : Jokainen pesköön oman perseensä tavalla ku parhaaks näkee

..Niin ja joo - sattuu ja tapahtuu -- Elämä ON ! ...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat