Mistä kysyä apua? - Terveys ja hyvä olo

dumlepumle

Tilanteeni on seuraavanlainen: Kärsin vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, johon tarvitsisin lääkityksen ja tod. näköisesti terapiakäyntejä. Pelkotilani rajoittavat jokapäiväistä elämääni ja opiskelukin jäi kesken. Kouluun paluu tuntuu mahdottamalta, koska joutuisin kommunikoimaan tuntemattomien ihmisten kanssa.

Pienellä paikkakunnalla, jossa asun, lääkäri on saatavilla n.2kertaa/kk. Aikaa lääkärille ei voi varata, vaan ajat jaetaan samana päivänä päivystysaikoina kiireellisille potilaille. Terveyskeskuksen työntekijät eivät katsoneet vaivaani kiireelliseksi, joten minun on mahdollista päästä lääkäriin vasta kevät talvella, vaikka tarvitsisin apua kipeästi. Yksityiseen ei ole varaa.

Mitä siis tehdä?

terveisin: Tyttö1986

Sivut

Kommentit (19)

dumlepumle

Olen kysellyt aikaa jo useampaan otteeseen, mutta vastaanottoneidin mielestä vaivani ei todellakaan ole kiireellinen. Yritin myös selittää hänelle, että vaiva estää minua elämästä normaalia elämää, mutta sekään ei näyttänyt neitiä kiinnostavan.

naxpox

Meilläpäin psykiatria on erillään terveyskeskuksesta... tosin sieltä ei kyl lääkkeitä määrätä. Saisitkohan KELAlta tukea yksityiseen?

Miffy

No toi todellakin vaatii akuuttia lääkäriaikaa! Koita vielä soittaa sinne. Uhkaile vaikka itsemurhalla tai vihjaa siitä, sen luulis auttavan...

Jollet edelleenkään saa aikaa, ota yhteys potilasasiamieheen vaimikänyton. Kuitenkin sellainen tahp, joka vahtii potilaiden oikeuksia.

Miffy

No toivottavasti...! Kokeile oikeesti sitä itsemurha-juttua. Vihjaile vaikka, ettet enää jaksa tms. Tai sitten tosiaan se virallinen tie... Mun mieelstä just potilasasiamies vois olla oikea osoite. Googlaamalla varmaan löydät lisää tietoa!

Lizzie
Miffy
No toivottavasti...! Kokeile oikeesti sitä itsemurha-juttua. Vihjaile vaikka, ettet enää jaksa tms. Tai sitten tosiaan se virallinen tie... Mun mieelstä just potilasasiamies vois olla oikea osoite. Googlaamalla varmaan löydät lisää tietoa!

:shock: :shock: :shock: Ei tollasilla asioilla kyllä todellakaan pidä alkaa pelleilemään tai uhkailemaan saadakseen oman tahtonsa läpi! Oli tilanne mikä hyvänsä!

Täytyy jokin muukin keino löytyä, esim. se potilasasiamies (jolla uhkailu muuten ihan ok, jos niin aiot tehdä), mutta älä missään nimessä ala millään itsemurhajutulla kiristämään!

Anteeks vaan mut Miffy en voi uskoa että sanoit noin :shock: :shock:

Miffy

Sen verran olen itse kokenut huonoa julkisessa terveydenhuollossa mielenterveyden puolella ja niin monilta muilta kuullut samaa, että joskus tuo on kertakaikkiaan ollut ainoa (ja ihan toimiva) keino päästä edes sinne vastaanotolle asti (ja jostain yleislääkärin vastaanotosta on vielä pitkä matka varsinaiseen apuun asti). Mt-potilaita ei aina oteta (osata ottaa?) tarpeeksi vakavasti; Turussa ainakin oli yksi joku puhelinvaihde vai mikälie yhdessä terveyskeskuksessa, joka ihan suoraan sanoi, etteivät mielenterveyden ongelmat koskaan ole niin pahoja, että pitäisi edes suht nopeasti päästä lääkärille :shock: Ja tän ketjun aloittajalla tilanne on jo sitäpaitsi mennyt todella pahaksi. Jopa mun oma psykologi sanoi aikoinaan kun mietin Kelan tukemaa psykoterapiaa (jota mietin edelleen), että Kelaan hakemusta viedessä kannattaa todella näyttääkin surkealta ja haastattelussa ihan kertakaikkiaan sanoa ettei enää jaksa, koska jopa siellä ei aina osata ottaa riittävän vakavasti ihmisten ongelmia. Mun mielestä tuo tilanne on jo sen verran törkeä (usean soiton jälkenn), että mä ainakin kokeilisin kertoa, etten enää oikein jaksa ilman apua.

tiikeli

Juu, masennuksen takia terveyskeskukseen olisin päässyt 3,5 viikon päästä. (Kun on pakko mennä ns. omalääkärille, muille ei pääse.) Ja tässä vaiheessa mulla oli siis se niin karmiva olo että piti julkisilla paikoilla pidätellä itkua, ja ahdisti tosi kovasti ilman mitään syytä. Oli muutenkin tosi epätodellinen olo, olin sitten missä tahansa.

Tonne mielenterveyskeskukseenkin kuulemma pääsee täälläpäin vaan lääkärin lähetteellä. Menin sitten yksityiselle mistä sain heti apua.

Oon kyllä kuullut tyypeistä jotka on saaneet apua / lääkkeitä mielenterveysongelmiinsa vasta sitten kun ovat suurinpiirtein kieriskelleet lattialla ja huutaneet ja riehuneet. :? Pakko siinä on ottaa kaikki keinot käyttöön jos ei muuten saa apua.

Mulla itelläni on kaiken lisäksi paha tapa NÄYTTÄÄ normaalilta, iloiselta ja jopa tasapainoiselta "julkisesti". :roll: Tämä siis myös lääkärillä käydessä. En osaa näyttää oikeata oloani, koska olen niin tottunut peittelemään sitä joka paikassa. :oops: Onneksi oon ilmeisesti osannut selittää oloni niin tarkkaan että lääkäri on uskonut että on tosi kyseessä, eikä mikään pikku v-tutus joka lähtee itsekseen pois.

Nannerl

Ihan törkeätä ettei tuollaisessa tilanteessa pääse heti lääkäriin!
Ja usein törmää siihen, että ihmiset eivät ota mielenterveysongelmia tarpeeksi vakavasti. Olen itsekin sairastanut masennuksen ja tiedän kyllä mitä on kun ei vain enää jaksa omaa tilannettaan. Voimahaleja ja ota tosiaan yhteys siihen potilasasiamieheen!

Walbu
Miffy
No toivottavasti...! Kokeile oikeesti sitä itsemurha-juttua. Vihjaile vaikka, ettet enää jaksa tms. Tai sitten tosiaan se virallinen tie... Mun mieelstä just potilasasiamies vois olla oikea osoite. Googlaamalla varmaan löydät lisää tietoa!

No justiinsa! se lekurikin on vaan ihminen, ja arvaapa mitä sen mielessä liikkuu kun käy ilmi että itsarilla on uhkailtu vaan siksi että saadaan äkkiä oma tahto läpi :?:

...nimimerkillä näkee jos jonkinlaista itsemurhauhkausta päivittäisessä työssään. Motiivina yleensä saada joku näppärä etu itselle, tai rauhoittavia lääkkeitä tms, eikä aikomustakaan todellakaan itsemurhaan! Herranen aika miten kakaramaista edes ehdottaa tuollaista!

Alkuperäiselle suosittelisin soittoa paikalliseen mielenterveystoimistoon tai vastaavaan, tai sitten suoraan alueesi psykiatriseen hoitoyksikköön, joka voi olla esim. psykiatrinen sairaala; siellä ainakin tietävät mistä apua voi saada. Potilasasiamies voi myös olla hyvä vaihtoehto, tosin sosiaalinen fobia on tilanteena sellainen että ne puhelinsoittelut joka paikkaan ei välttämättä ole paras idea...

Voit myös pommittaa sitä vastaanottoneitiä uudelleen; pyydä sitä jättämään lääkärin listalle vaikka soittopyyntö, ja vihjaise että mikäli et apua saa niin aiot valittaa hänen toiminnastaan. Pelkkä soitto lääkärin kanssa varmasti vie asiaa eteenpäin.

Miffy
Walbu
Herranen aika miten kakaramaista edes ehdottaa tuollaista!

Ehkä, mutta jollei itse ole ollut vaikeassa tilanteessa ilman hoitoa, ei välttämättä oikein voi tietää, miltä se tuntuu. Siinä voi ihan oikeastikin alkaa olla se itsari mieleesä.

Walbu
Miffy
Walbu
Herranen aika miten kakaramaista edes ehdottaa tuollaista!

Ehkä, mutta jollei itse ole ollut vaikeassa tilanteessa ilman hoitoa, ei välttämättä oikein voi tietää, miltä se tuntuu. Siinä voi ihan oikeastikin alkaa olla se itsari mieleesä.

Nimenomaan. Mitäs sitten tehdään kun ne oikeasti juuri sillä hetkellä itsemurhan uhan alla olevat eivät saa apua koska porukka on itsekkyydessään hoksannut että "hei tälleen mä saan tahtoni läpi nopeasti ku uhkaan vähän itsarilla" :?:

Toi on muuten hyvä tapa aina vedota väittelyssä: "kun et kerran itse ole tätä ja tätä kokenut niin et mistään mitään tiedä".

Edelleen, idioottimaista edes ehdottaa tuollaista. Nimimerkillä "etsipä sinä siitä joukosta se yksi joka sitä apua juuri sillä sekunnilla tarvitsee".

Lizzie
Miffy
Walbu
Herranen aika miten kakaramaista edes ehdottaa tuollaista!

Ehkä, mutta jollei itse ole ollut vaikeassa tilanteessa ilman hoitoa, ei välttämättä oikein voi tietää, miltä se tuntuu. Siinä voi ihan oikeastikin alkaa olla se itsari mieleesä.

Joopa joo.

a) se on aivan eri asia jos itsari on oikeasti mielessä, kuin että uhkailee sillä saadakseen itselleen hoitoa! Vaikka se hoito sitten olisikin tarpeen.

b) tässä ei vaikuta pätkääkään se, onko itse mielenterveysongelmainen vai ei. Kuka tahansa ymmärtää, että on kamalaa jos ei oteta tosissaan tai ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Itsemurhalla uhkaileminen aiheetta on kuitenkin alhaista, lapsellista ja törkeää.

Noi ei oo mitään leikin asioita! Ei, vaikka tarkoitus olis miten hyvä!

Miffy
Walbu

Toi on muuten hyvä tapa aina vedota väittelyssä: "kun et kerran itse ole tätä ja tätä kokenut niin et mistään mitään tiedä".

Mä sanoin "ei välttämättä".

Walbu

Edelleen, idioottimaista edes ehdottaa tuollaista. Nimimerkillä "etsipä sinä siitä joukosta se yksi joka sitä apua juuri sillä sekunnilla tarvitsee".

Se on sun mielipide. Alottajan tapauksessa julkinen terveydenhoito on vetkutellut jo aika kauan. Sitäpaitsi, jos on pahassa jamassa, ei välttämättä edes tule mieleen /jaksa alkaa hoidella asiaa potilasasiamiehen tms kautta... Tää on kyllä julkisen terveydenhuollon ongelma laajemminkin, että hoitoon pääsee (jos pääsee) usein niin myöhään, että ongelmat on ehtiny pahentua viisinkertasiks :roll:

Mites muuten hoitotakuu..? Mitähän se sanoo tässä tapauksessa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat