"Kun mikään ei tunnu miltään" - Terveys ja hyvä olo

someone_special

Tuntuukohan kenestäkään samalta?

Ennen itkeä tirauttelin aina silloin tällöin, joskus jopa päivittäin. Yllättäen huomaan, etten ole moneen kuukauteen itkenyt pisaraakaan.

Toisaalta olen ikäni ollut helposti ihastuvaa tyyppiä, ja pieniä ihastumisia on ollut jopa päivittäin. Nyt edellinen ihastukseni on yli puolen vuoden takaa.

Tilanne alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, netistä löytyvä tieto tunteettomuudesta vie narsisti- ja psykopaatti-aiheisille sivustoille.
Lohduttavaa...

Kommentit (10)

marru

Voi kuule meitä masentuneita on tässä maassa kymmeniä tuhansia.

Ihan selvästi kuulostat masentuneelta.
(älä säikähdä! Kuulostaa kamalammalta kuin se onkaan.)
Aina siihen ei ole niin helppoa edes löytään mitään erityistä syytä.
Ehkäpä myös itsetunnossasi olisi parantamisen varaa?

Täältä masennuskeskustelusta pääset varmaan alkuun:
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=51
Tervetuloa välillä niin masentavaankin seuraamme.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa...

Tarvittaessa apua löytyy kunhan sitä on valmis ottamaan vastaan.
Eritoten psygologeilla riittää nykyisin masentuneita asiakkaita.

Ja masennustestihän löytyy täältä:
http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Susette

Mulla on hiukan sama juttu. Nuorena itkin aika usein, koin suuria tunteita monissa asioissa, luin runoja, ajattelin muka-syvällisesti :?: Nykyään tuntuu, etten ajattele mitään niin suurella tunteella, on sellainen neutraalistunut olotila koko ajan, itken harvoin, ja tuollainen tunteellisuus tuntuu hölynpölyltä. Kenties tuota edesautti pitkäiaikaisen suhteen loppuminen, jonka jälkeen jouduin kyseenalaistamaan ja ironisoimaan koko elämän, jotta olisin voinut suht selväjärkisenä jatkaa eteenpäin. Sen jälkeen pitkän aikaa kykenin suhtautumaan elämään ainoastaan huumorilla, ja ajattelemaan vain kaiken absurdiutta.

samatha

tuttu tunne.
itellä joskus 15 vuotiaana saman lainen. ja kaikkialla vaan sanottiin että se kuuluu aikuistumiseen. en tiedä, ehkä tarkotatte eri ikään kuuluvaa moista tyunnetta mutta luulis niillä jotain yhteistä olevan. kylä se siitä paranee. mutta ei nyt ihan samanlaista tunnekuohumylläkkää tullu takas ja semmosta mutta itkuja tuli ja silleen.

someone_special

Vai masennus..toisaalta, onhan se käynyt itelläkin mielessä.
Tuntuu vaan jotenkin oudolta ajatukselta, että olisi masentunut, kun mikään ei kuitenkaan varsinaisesti masenna.
Kiitos kuitenkin kaikille mielipiteistänne, ja lisääkin saa toki kirjoitella.:)

marru

Katso myös kirjoitukseni täältä:
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2176

Katso myös tuo hiivasyndrooma keskustelu.
Ruokavaliolla saa ihmeitä aikaan... Olen siitä elävä todiste. Se toimii.

Se liitty varmasti jotenkin henkisen tasapainon hallintaan.

Muista ajatella positiivisesti.
Olet omalla tavallasi ainutlaatuinen.
Ole oma itsesi ja tee se niin hyvin kuin pystyt.

Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi.

xaz
Essih
Aika menee eteenpäin ja tuntuu että itse jää jälkeen, kun ei tajua oikeastaan enää mistään mitään.

Tässä on ilmaistuna se mitä itekki ajattelin.

Essih

Kyllä, tuntuu erittäin paljon samalta...
Itsellä vissiin vielä pahemmin, kuin sinulla.
Mikään ei tällä hetkellä tunnu erityisesti miltään, ei iloiselta, ei surulliselta, ei pelottavalta, ei jännittävältä... En ole ollut pitkään aikaan edes vihainen. Aika menee eteenpäin ja tuntuu että itse jää jälkeen, kun ei tajua oikeastaan enää mistään mitään.
Tosin itkettyä tulee melkein päivittäin, välillä ei oikein mistään syystä, välillä vaan väsymyksestä ja siitä että ei saa asioihin otetta.
Hukka olo on...

femma

Olen viime aikoina huomannut tämän itsessäni. Ennen itkin lähes päivittäin ja muutenkin mielialat heitteli tosi paljon (olin tosin hieman masentunut silloin). Nyt en ole itkenyt reiluun pariin kuukauteen, vaikka joskus olisi ehkä itkettänytkin. Muutenkaan mikään ei oikein tunnu enää samalta kuin ennen. En ymmärrä.

Melkein taas ilmaisen itseäni ymmärrettävästi... :roll:

xaz

Itelläin on aika useinki olo et mikään ei tunnu miltään. Suurimmaksi osaksi ehkä silti on vain kauheen neuvoton olo, ei tiedä mitä pitäis ajatella, mitä pitäis tehä, tai miten pitäis olla. Mut toi tunnottomuus on silti hyvinki tuttu ilmiö. Nuorempana, etenki yläasteella olin varmaan yliteatraalinen ja itkin pienimmästäki asiasta (salaa muilta) mut se oli varmaan murkkuikää.

Nykyään monestikki ku on olo et entinen minäni olisi tirauttanut itkut, niin tulee vaan sellanen et melkeinpä kohauttaa vain olkapäitään, et on niin sellanen olo et ei voi ees itkee. Ei tuota oikein osaa selittää :roll:

Siis jotenki.. ei osaa niinku.. suhtautua asioihin?

Ton testin mukaan oon kohtalaisen masentunu.
Kyllähän mää sen periaatteessa tiesinki.. Suoraan sanoen mää oon monta vuotta jo aatellu et menisin puhumaan jollekki asiasta, mut en vaan oo vieläkään saanu mentyä.. :oops:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat