Miten LOPETTAA laihduttaminen... - Terveys ja hyvä olo

Rahel

Mulla ei koskaan ole syömishäiriötä ollut, mutta tuo neuroottinen kalorien laskeminen ja puntarilla ravaaminen on tuttua täälläkin... :?

Ekan kerran laihdutin lukiossa, kun oli huomaamattani lihonut about 10 kiloa. Aikaisemmin en käynyt puntarilla juuri lainkaan, tuon jälkeen pari kertaa päivässä. :shock: Ja puntarilla ravaaminen jatkui vielä senkin jälkeen, kun olin laihtunut niihin mittoihin mihin halusinkin... Onnistuin tekemään siitä stopin joskus pari-kolme vuotta siten, kun lupasin itelleni, että käyn puntarilla vain kerran viikossa. Piilotin puntarinkin jonnekin kaapin perukoille, josta sen joutui aina kaivamaan esille. Vähitellen kalorien laskeminenkin loppui, kun huomasin, ettei se paino siitä pahemmin heilahdellut.

Omaan kehonkuvaan tuo aikaisempi minä vaikuttaa kyllä vieläkin. Jotenkin pidän edelleen itseäni rotevana ja kömpelönä, vaikken ole tainnut olla sitä enää vuosiin.

Sivut

Kommentit (20)

Rocksanna

Tavallaan vastineeksi yhteen täällä olleeseen aiheeseen laihduttamisen aloittamisesta, mulla on käänteinen ongelma. Oon vastikään laihduttanut lähes 20kg. Aloittaessani olin oikeasti hiukan ylipainoinen nyt taas rupean olemaan hintsan alle "ihannepainoni" (vertailun vuoksi alussa 82kg nyt 63kg, pituutta 175cm). Tiedän, että nyt pitäis alkaa rajoittamaan tuota syömisen rajoittamista, mutta mä en vaan osaa... Laihduttamisesta on tullut 1,5 vuoden aikana niin täysin mun jokapäiväistä elämääni, etten osaa enää rentoutua sen suhteen.
Mä oon huomannut tulleeni ihan sokeaksi oman ulkoisen minäni kanssa. Ostan esimerkiksi ihan liian isoja vaatteita, koska mä oon omassa päässäni edelleen ylipainoinen. Ostan vaatteita jotka on 42 tai L kun nykyään oon 36-38 tai S-M... Oon aina ajatellut, että nuo kaikki "julkkisnaiset" on törkeen laihoja, mutta mitä mä nyt noita missikisojakin tossa kattelin jokunen aika sitten niin se miss suomihan on saman kokoinen kuin minä, mut ei sekään auta asiaa. Sisko ja äitikin ovat ruvenneet olemaan huolissaan.. Ne ei kuitenkaan näe mua päivittäin.
Kyse ei oo siitä, ettenkö mä söis mitään tms vaan kyllä mä syön paljonkin, mutta jotenkin "yli-terveellisesti"....
Kellään mitään vastaavia fiiliksiä ollut ikinä...?

Miffy

Oi on!! Mä laihdutin hurjasti oikeestaa koko yläasteen. Laihduin 20 kiloa ja samalla kasvoin pituutta melkein 10 senttiä. Kun olin 164cm/55 kg, olin ruumiinrakenteeni huomioon ottaen TODELLA hoikka (aivan normaali olin ollut siinä 70 kilon hujakoilla oiekastaan). Enhän mä osannut lopettaa, näytin aina vaan läskiltä. Nää jutut mun kohdallani kärjistyi niin ikävästi, että aloin oksennella ja söin TODELLA vähän. Lukiossa kävi joku ihme käänne; aloin lihota, eihän se siinä aluksi haitannut, mutta sitä vaan jatkui ja jatkui (luulen, etten osannut syödä oikein, ja hiukan samaa luulen vielä nykyäänkin: osaan laihduttaa [siis syödä niin että laihtuu] tai sitten todella väärin ja liikaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että koitan taas laihduttaa (tällä kertaa järkevästi), sillä painan enemmän kuin koskaan :( Tässäpä tarinani lyhyesti.

Sinun kannattaa ehkä jotenkin koittaa ymmärtää, että olet jo hoikka! heh, kuulostipas kornilta.. Mutta siis niin, mä tiedän ettei se ole kovin helppoa. Sä kuitenkin tiedostat tilanteen, mikä on tosi hyvä jo. Ähh.. Enpä taida sittenkään osata sanoa mitään kovin hohdokasta tähän :(

edit.
Niin, musta tutnuu yhä nykyään, ettei tää homma ole ikäänkuin tasapainossa. Syöminen ei oo mulle sellanen normaali yksinkertainen juttu, mitä se on valtaosalle ihmisistä. Vaan se on ongelma. Edelleen tuntuu, että on kaksi vaihdetaa.: tiukka laihduttaminen tai sitten mässäily. Ja se laihduttaminenkin niin, että jos sitten tulee joku pieni takapakki (joku vaika tarjoo karkkia ja otan), niin heti ajattelen et nyt on ihan sama ja meen sotaan ison kasan irttareita. Et ei tosiaan oo tasapainoa näissä jutuissa.

vanja

Miffy, ootpas ihan mun sielunkumppani tuossa laihduttamisen suhteen! Kuulosti niinku mä olisin sen kirjottanu.

Enpä usko, että kukaan, joka on laihduttanut, pääsee koskaan siihen normaaliin ruokatottumukseen, vaan tarkkailee jatkuvasti. Mä olen myös kehittäny syömisestä ongelman, ja kun laihdutan, tosiaan yhdenkin virheen jälkeen mässään.

Mut tärkeintä oot, että sä oot tosiaan sisäistäny jo sen, että oot laiha, ala nyt vain osteleen jo niitä pienempiä vaatteita :) Kyllä se siitä, onnea!

Rocksanna

Aivan. Ja mulla kans sama et ruumiinrakenne on sellanen et jos vielä menee pari kiloa niin rupeen näyttää riutuneelta.. Mikä taas ei ole ihan hirveen kivaa... :? mut kuten sanottu, niin onhan se hyvä et ymmärtää missä mennään. olis vaan todella niin kiva et suhtautuminen ruokaan palautuisi tms (itseasiassa mä en muista aikaa milloin mun ruokasuhde olis ollut lähelläkään normaalia...!!) sellaselle tasolle ettei tarttis kokoajan miettiä mitä syö, mitä ei syö, kuinka paljon on jo syönyt tai mitä syö seuraavaksi.. *huoh*

Elma
Miffy
Toi on just niin sitä... Oon oikeestaan hiukan jopa kateellinen ihmisille, jotka vaan syö elääkseen eikä asiaa sen kummemmin mieti.

Ei nykyään enää saa syödä elääkseen ja miettimättä... Mulla on aina ollut konstailematon suhtautuminen ruokaan enkä ole syömisiäni mitenkään analysoinut. En kyllä ole mitenkään hoikka, vaan normaalipainon ylärajoilla (mutta terve ja reipas).

Mutta jos et itse tee painostasi ja ruoasta ongelmaa niin kyllä joku muu tekee sen ystävällisesti puolestasi: koulun terveydenhoitaja, sukulaiset, tutut, idiootit miehet, naistenlehdet, tuntemattomat naiset jne.

Miffy

Toi muuten taitaa kans olla ihan totta.

Mutta kaikenlaiseen tyrkytykseen ja juttuhin on ehkä helpompi suhtautua, jos on sinut syömisensä kanssa... kai.

Laura P
Dubyamoa
Oma painoindeksini on siinä joku 20, eli sinänsä kai olen normaalipainoinen, mutta parhaimman näköinen vartalo oli silloin, kun indeksi oli 18 tai alle. Yläasteella me ajateltiinkin aina, että jos on painoindeksin mukaan normaalipainoinen, se on yhtäkuin LÄSKI. :/

Huh! Ajatteletko vielä noin?

Mutta kaipa tuollainen ajattelutapa on melko yleinen, aika laihaa emäntää tuntuu mainokset ja muotilehdet olevan täynnä, ja iltapäivälehdet valittaa kun tämänkin vuoden missi on niin lihava! Ja tangokuningatarkin on lihonut!

Elma
Mutta jos et itse tee painostasi ja ruoasta ongelmaa niin kyllä joku muu tekee sen ystävällisesti puolestasi: koulun terveydenhoitaja, sukulaiset, tutut, idiootit miehet, naistenlehdet, tuntemattomat naiset jne.

Totta tosiaan. Naisten ulkonäkö ja painoa saa kuka vaan retostella saamatta dorkan mainetta.

vanja
Miffy, ootpas ihan mun sielunkumppani tuossa laihduttamisen suhteen! Kuulosti niinku mä olisin sen kirjottanu.

Sama fiilis tässä!

Rixuliini

Rocksannalle: Jos siis olet laihduttanut nopeasti, kehonkuvasi ei ole vielä oikein mukana. Minulle on käynyt myös niin, että kun katson peiliin, näen tavallaan sen vanhan itseni, ja kaupastakin otan sovitettavaksi aina sen kokoa tai kahta liian ison vaatteen. Kyllä se ajan myötä tasoittuu.
En osaa sanoa miten saisit laitettua stopin tuolle laihduttamiselle, itselläni sama on vielä edessä, ja pelkään myös, että en pääsekkään ajatuksesta "vielä pari kiloa ja sitten lopetan.."

Mutta jos läheisesi alkavat olla jo huolissaan, ja aika kevyeltä tuo sinun painosi kyllä tuntuu, niin pyri nyt ainakin syömään sen verran, että painonlasku pysähtyisi. Älä missään nimessä ainakaan enempäää pudota. Kokeile olla vähän aikaa tuossa nykypainossa, niin kyllä se sinun ajatusmaailmasikin tottuu siihen että olet nyt hoikempi kuin ennen.

figaro

Eikä fiksuinta olisi loppujen lopuksi unohtaa laihduttaminen ja etsiä sellainen ruokavalio ja elämäntavat, jotka pitävät hoikkana sekä terveenä.. Itselläni tämä ajatuksena karppauksen suhteen.

kastraatio

Koko ajatus laihdutuskuurista on väärä. Ihmisen paino muodostuu pitkällä aikavälillä syödyn kalorimäärän mukaiseksi. Eli laihduttamista tärkeämpää on vain löytää se oikea kalorimäärä, jota noudattaa koko loppuelämä. Paino ohjautuu sitten automaattisesti kyseiselle tasolle.

Tässä on parin kalorirajoittajan mielipiteitä syömisestä:

[url]http://www.calorierestriction.org/Video_Clips

rei

Minulla on silleen, että kokoajan pitäisi aloittaa laihis (vaikka en sitä saa aikaseksi) enkä ole kyllä yhtään lihava 167/55 mutta siltikään en tykkää kroppani ulkomuodosta vaan haluaisin olla vaikka edes vähän laihempi esim. 51-52 kg, mitä ennen painoin.
Nyt kun lukee näitä teidän tekstejänne en kyllä enää ajattele noin. Kiinteyttää saa jos haluaa, mutta laihikselle en lähde, mielummin säilytän terveen minäkuvan ja vaikka niitä kiloja tulisi en niistä stressaile.

ps. Yläasteella mulla oli ihan toisinpäin kuin monella teistä, sain lähes kokoajan kuulla kuittia siitä, että kuinka laiha olen tai, että minulla ei ole tissejä, ja jos totta puhutaan lihotin itseäni tissejen takia :lol: vaikka tyhmältä kuulostaakin niin teini-ikä voi olla painostavaa aikaa.

Eleonor

Liiankin tutulta kuulostaa.
Minä en ollut ylipainoinen ruvetessani temppuilemaan syömisten kanssa (tavoite ei ollut edes mikään laihis), ja nyt olen ihannepainossa, enkä silti osaa lopettaa.

tiikeli
Dubyamoa
Oma painoindeksini on siinä joku 20, eli sinänsä kai olen normaalipainoinen, mutta parhaimman näköinen vartalo oli silloin, kun indeksi oli 18 tai alle. Yläasteella me ajateltiinkin aina, että jos on painoindeksin mukaan normaalipainoinen, se on yhtäkuin LÄSKI. :/

Kuulostaa kanssa aika tutulta. Yläasteella olin 52kg ja 165cm, ja pidin itseäni läskinä... tai no en ainakaan laihana! Itse asiassa olin kyllä ihan tikkulaiha silloin, kuvista näkee vasta myöhemmin miltä onkaan oikeasti näyttänyt.

Nyt 20kg myöhemmin en pidä itseäni läskinä (vähän turhan muodokkaana vaan), mutta päässä kaikuu silti terveydenhoitajan sanat viime vuodelta... "ihan hyvä paino kunhan et päästä sitä yli ton 65kg:n". :roll: Joo-o... Hyvä täti, auttoikin kovasti tuo neuvo! :?

(No meni vähän off-topiciksi. :lol: )

Schneesturm
Dubyamoa
Oma painoindeksini on siinä joku 20, eli sinänsä kai olen normaalipainoinen, mutta parhaimman näköinen vartalo oli silloin, kun indeksi oli 18 tai alle. Yläasteella me ajateltiinkin aina, että jos on painoindeksin mukaan normaalipainoinen, se on yhtäkuin LÄSKI. :/

Mulla on painoindeksi nyt vähän päälle 20, ja nyt vasta olen tyytyväinen. Olen siis ollu puoli elämää alipainoinen ja olen väkisin yrittänyt lihoa. Toisaalta ongelma on se, että mulla on geeneistä johtuva pömppis, joka oli tosin jo ainakin 10kg sitten, joten siihen tuskin paino vaikuttaa mitenkään. Toisaalta välillä katselen peilistä, että näyttäisin ehkä paremmalta, jos painaisin vähän enemmän.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat