Sairaudet - Terveys ja hyvä olo

Miffy

Ahaa... Toivotaan, ettet joudu jonoon, vaan että saat jatkaa suoraan, koska olet kerran jo toisessa kaupungissa päässyt terapiaan...

Sivut

Kommentit (38)

NightQueen
Miffy
Mutta... Vois kuvitella, ettet joutuisi ollenkaan jonoon, jos kerran terapeutti vaihtuu susta riippumattomsita syistä!?

Terapeutin vaihtuminen johtuu siitä, että siirrän terapiani toiseen kaupunkiin. Ja tässä kaupungissa on jonoa, joten sinne hännille kai sitten joudun :?

NightQueen

Eli..
Onko täällä monellakin jotain mielenterveysongelmia? Masennusta, paniikkihäiriötä, syömishäiriötä...?

Itse olen sairastanut masennusta lapsesta asti, käynyt läpi viiltelyt, itsemurhayritykset, sairaalajaksot suljetulla osastolla, lievät syömishäiriöt yms. Ja nyt päälle on vielä pukannut paniikkihäiriö. Toivon, etten enää koskaan joudu heräämään teho-osastolta letkuista öisen itsemurhayritykseni takia, mutta jatkuvaa taistelua hengissäpysymisestä tämä on. Enkä välttämättä parannu koskaan täysin, vaikka parantumistani odotan kuin kuuta nousevaa. Kamalaa ajatella, että kaiken ponnistelun jälkeen saattaa olla sairas lopun elämänsä.
Mutta.. Tarkoitukseni ei ollut alkaa ruikuttamaan, joten kertokaapa omia tarinoitanne!

SooZ

Hui kuulostaa pelottavalle. Tsemppiä sulle!

Mulla ei ole mitään sairauksia todettu.
Masennusta on ollut enemmän ja vähemmän jo jotain 4 vuotta. En siitä ole koskaan minnekään tai kellekään mennyt puhumaan vaikka välillä olis kyllä ollut aihetta. Nykyäänkin vielä välillä on ku maansa myynyt vaikka varsinaisesti ei syytä. Pillerit kun lopetin niin vähän alko taas näyttää maailma aurinkoisemmalle. :)
Että mulla asiat ihan hyvin.

Miffy

No täältä löytyy...

Mitään tarkkaa sairautta ei ole diagnosoitu, mutta ahdistus on ollut kova (vaihtelevasti tosin...) jo kauan, pari vuotta. Liittynee jotenkin seurustelemiseen aj ensimmäiseen hyvin vakavaan ihmissuhteeseen, ja muitakin seikkoja on. Olen myös käynyt psykologilla, nytkäyn YTHS:llä. Aion mennä terapiaan ensi vuonna, Kelan korvaamaan. Luultavasti psykoanalyysiin.

Mielialalääkkeitä on tarjottu, ja ne tosiaan olisivat varmaan olleet ihan viisas ratkaisu jossain vaiheessa, mutta en ole ottanut. Sen sijaan rauhoittavia joudun ottamaan silloin tällöin (harvoin kuitnekin), kun on niin vaikeaa, ettei muuten vaan yksinkertaisesti kestä.

Vaikka välillä on ollut yhtä h'elvettiä j on suorastaan ihme, että olen tässä vielä nyt hengissä, niin olen jollain tavalla kiitollinen tästä kaikesta... Musta on tullut entistäkin syvällimsepi, empaattisempi ja viisaampi. Ja pystyn eläytymään ihan eri tavoin ihmisten ongelmiin ja itsestänikin olen oppinut paljon.

Jzzu

Masennusta ja ajoittaisia paniikkihäiriöitä täällä.
Muutamia itsemurha yrityksiä, alkoholiongelmaa, lääkkeiden väärinkäyttöä ja viiltelyä.

Masennukseen syönyt lääkkeitä, edelleen käyn psykologin juttusilla n. kerran viikkoon/kahteen viikkoon.
Olin myös kolmisen viikkoa avoimella psykiatrisella osastolla kolmisen vuotta sitten.

menthol

Olen sairastanut keskivaikeaa skitsofreniaa jo yli 7 vuotta. Ns akuuttivaihe oli kaamea: olin ihan sekaisin, en luottanut kehenkään, pelkäsin bakteereita ja heiluin veitsen kanssa. Sitä kesti puol vuotta kun kieltäydyin psykologin tapaamisista ym. (luulin että niillä oli salaliittoja mua vastaan)ja sitten tuli pakkolähtö ambulanssilla pöpilään. Luulin elämäni päättyneen ja surin sitä monta viikkoa Aloin pikkuhiljaa parantua ja sain osastolta hyviä kavereita (vietin siellä yli vuoden), mutta haudoin yhä itsaria. kerran sitten kokeilin ja vedin yliannostuksen. Vietin teholla yhden yön ja sit takas hullujenhuoneelle. Sitten rupes elämä tosiaankin maistumaan, huomasin olevani ja kaunis ja muutenkin upea nainen. Pääsin pois. Palasin neljä kertaa uudelleen ja nyt on yli vuosi ed. kerrasta. Lääkkeitä' syön yhä.

NightQueen

Huh, tuo skitsofrenia kuulostaa aika raskaalta.

Miffy, hyvä että olet menossa terapiaan, voi olla ihan tarpeen. Alku aina hankalaa, muistan kyllä kun itse aloin terapiassa käymään, mutta se helpottuu siitä. Onnea matkaan!

Itselläni on diagnoosina Depressio Gravis, kertaviikkoinen terapia jatkuvasti, masennuslääkkeet ja rauhoittavat/unilääkkeet.

Miffy

No sen todella ois paras toimia :D Ja kyllä mä oon ihan luottavainenkin... Vähän vaan jo valmiiks hengästyttää se sopivan terapeutin etsiminen.

Lizzie

Mulla ei ole ollut mitään sairauksia, koskaan. Toki ajoittaista masennusta ja ahdistusta, mutta ne on olleet varmaan ihan niitä tavallsieen elämään kuuluvia.

Kiva että mielenterveysongelmat ei ole enää mikään tabu.

Kovasti jaksamista teille kaikille!

NightQueen
Miffy
No sen todella ois paras toimia :D Ja kyllä mä oon ihan luottavainenkin... Vähän vaan jo valmiiks hengästyttää se sopivan terapeutin etsiminen.

Mua myös ennen terapiaa arvelutti, että minkähänlainen terapeutti sieltä vastaan räpsähtää, mutta kyseessä olikin erittäin mukava ja ymmärtäväinen tapaus, enkä missään nimessä haluaisi häntä vaihtaa toiseen, vaikka kohta joudun vaihtamaan :(

Miffy

Aijaa... Mun pitää hoitaa itse se valinta. Eli siis soitella terapeuteille ja käydä haastattelussa. jotta sitten löytyis hyvä ja sellainen, joka pystyy mua auttamaan.

Joudut vaihtamaan!? Kamalaa.. Sittenhän kaikki tavallaan alkaa jollakin tapaa alusta...

Jzzu
Miffy

Joudut vaihtamaan!? Kamalaa.. Sittenhän kaikki tavallaan alkaa jollakin tapaa alusta...

Mie joudun kanssa vaihtamaan kun ikää napsahtaa 21 (eli ensi keväänä) sillä en voi enää käydä nuorisopuolella vaan on siirryttävä jo aikuispuolelle.
Ei kiva juttu ollenkaan...
Taas pitää selittää kaikki jutut uudelle ja vieraalle ihmiselle. :(

Maikki85

ite kärsinyt masennuksesta(lääkärien mukaan vakava,ut ite oon eri meiltä) n. 6vuotta.. itsariyrityksiä muutamia, viiltelyä, lääkesekoiluja. Päivittäinen itkuisuus ja kuolemanhalua. Muutaman psykiatrin luona kävin mutta ite koiti selviytyä ja näin selviydyinkin(tosin suurin kiitos kuuluu pelastavalle enkelilleni omalle kullalleni)
Pari vuotta on ollut hyvä olo tosin joskus sitä normaalia surullisuutta mut ei ihmeempiä.

sopuli
Lizzie
Mulla ei ole ollut mitään sairauksia, koskaan. Toki ajoittaista masennusta ja ahdistusta, mutta ne on olleet varmaan ihan niitä tavallsieen elämään kuuluvia.

Kiva että mielenterveysongelmat ei ole enää mikään tabu.

Kovasti jaksamista teille kaikille!

Olisin kirjoittanut aivan samallalailla :)

Tsemppiä kaikille minunkin puolestani!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat