Masennus - Terveys ja hyvä olo

k87

mulla ois ens keskiviikkona eka psykologikäynti. se on mies se psykologi. en oikeen tiedä miten onnistuu miehelle avautuminen. koko ajan oon kuvitellu ja toivonu että se psykologi ois nainen. ei oo mulle "luonnollista" hajota miehen eessä. (oma mies on eri asia)

kuitenkin käy vielä silleen että kyseinen herra näyttää mun isältä niin sit siitä ei ainakaan tuu mitään. ei uskalla sanoa yhtään mitään.

muoks. jänskättää

Sivut

Kommentit (179)

-Caroline-

Olen opiskelija ja asun avokin kanssa. En luota ammattikouluni terveydenhoitajaan, koska sillä on huono asenne minuun kohtaan. Kerran pyysin sitä soittamaan lääkärille (eri syystä), mutta käski minun soittavan itse eikä suostu auttamaan. Hän oli todella kylmä. En tiennyt mihin numeroon piti soittaa. Onneks joku toinen osasi auttaa.

Pelkään, ettei kukaan ota vakavasti enkä saisi apua. Aiemmin yritin puhua pahasta olostani äidilleni, mutta hän ei näyttänyt ymmärtävän ja käski minun ottavan niskastani kiinni. :roll: Avokkini on ainoa henkilö, joka oikeasti kuuntelee ja ymmärtää minua. Haluan toipua masennuksestani, mut en vaan tiedä mistä hakea apua... Avokkini ei osaa auttaa enempää.

tiikeli

Mun netti oli kiinni muutaman päivän kun unohdin maksaa laskun... :roll:

Mä oon nyt aloittanut uuden työvoimakoulutuksen ja meinaan valmistua ammattiin ens huhtikuussa. Se on mulle sopivan pituinen projekti toistaiseksi. Mitään pitempää juttua en ala yrittämään vielä, jotenkin pää ei vaan hahmota vielä mitään monen vuoden projekteja niin et niihin jaksais keskittyä... Ja ehtiihän sitä.

Mä oon vaan onnellinen ettei koulun aloittaminen ahdistanut yhtään, ja nää pari päivää on olleet ihan mukavia siellä. Eikä tarvi huolehtia nyt siitä pääseekö kesätöihin, kun toi juttu jatkuu kesälläkin.

Lääkkeet taitaa auttaa. 8)

SunLion

Mainitsit itsekin että pilleritkin voi toisilla aiheuttaa masennusta, eli olisiko syytä kokeilla toisia pillerimerkkejä tai vaikkapa rengasta josta hormonit erittyvät tasaista tahtia. Tai sitten kokonaan hormonaalinen ehkäisy pois pelistä, mikäli oireet eivät helpota.

löysin myös haulla tämän: http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/tutkimus-e-pillereiden-ja-masentu...
ja iltiksen sivuilta tämän:
http://keskustelut.iltasanomat.fi/thread.jspa?threadID=13170

nellas_telemnar

joo-o, oon tuol höpöttelyis jo teille avautunu näistä asioista mut tääl taidan viel jottai...
sain eilen taas kauheen ahdistuskohtauksen jonka seurauksena hyperventilaatiota ja itkua. hiphei, taas kerran oli porukka rauhottelee ja minuu hävetti ihan helv. kun taas kerran "julkisesti" (paikalla omat porukat + veli perheineen) sain tälläsen. onneks näit ei tuu kuin kerta viikkoon ja yritän kovastee hillitä ja hallita näit.
siel terapias oon käyny nyt kerran ja ens viikolla meen taas. huoh, toisaalta hyvä et vain kerta viikkoon mut välil tuntuu et apua, ei riitä. noo kattoo miten sit käy kun mie muutan.. :?

-Caroline-

Luulen, että minulla on masennus.. Minulla on paha olo ihan joka päivä ilman selvää syytä. Joskus tuntuu, etten jaksa mitään ja haluaisin vaan lähteä pois. Ajattelin joskus tehdä itsemurhan, mutten halua. Itken joskus. Olen puhunut avokkini kanssa ja hän suositteli, että menisin terapeutin luo. En tiedä mistä minun kannattaa hakea apua.

nookuliina_

kiitos te ootte ihania kaikki. :D
ja ei mua nyt tuo pulleruus ( mikä sana :lol: ) haittaa. minä tykkään itestäni taas. <3
nyt aki vois tänne sitten kertoa senki että minähän kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.. toisinaan saatan olla niin iloinen ja elämä on ihanaa ja toisinaan taas oon ihan masenutunu ja pohjalla.

mutta onneksi nyt kaikki on hyvin. :D voimia kaikille masentuneille. <3

Yezzi

Heips ! Minäkin nyt päätin kertoa hiukan itsestäni...

Itse olen sairastanut masennusta suunnilleen 5 vuotta.
Minulla todettiin vaihtelevasti keskivaikea ja vaikea masennus pahimpina aikoinani eli noin 1-2 vuotta taaksepäin muistaakseni. Pahimmasta masennus vaiheestani en hirveästi muista joten ajantajunikin on siltä ajalta hiukan sumussa. Pahimmassa masennus vaiheessani olin myös hyvin itsetuhoinen ja 2 kertaa olen yrittänyt päästä pois täältä. Näin jälkenpäin sanottuna "Onneksi siinä onnistumatta".

Amato kysyit että ovatko ystävät livistäneet niin omaltakohdaltani voin vastata että KYLLÄ ovat. Itse jaksoin aina kuunnella parhaan ystäväni ja muiden huolia kun heillä oli paha olla ym. Koskaan he eivät kumminkaan kuunnelleet minua. "Paras" ystäväni häipyi sairauteni myötä ja niin myös moni muukin "ystävistäni".
He eivät selkeästikkään olleet oikeita ystäviäni.

Lääkkeitä minulle kovalla halulla yritettiin tyrkyttää mutta koskaan en niitä suostunut ottamaan. Ajattelin silloin että tahdon olla oikeasti iloinen enkä nauraa pillereiden voimalla. Käsitykseni on tästä kyllä näin jälkikäteen hiukan muuttunut. Jos nyt alkaisi pahempi masennus taas pukkaamaan päälle saattaisin pillereitä harkitakkin.

Mutta nyt onneksi pahimmasta masennuksesta on selvitty ja elämä jopa hymyilee minulle vaikken olisi sitä koskaan uskonutkaan tapahtuvan.

k87

tai sitten soitat terveyskeskukseen ihan tavan lääkärille ajan. sieltä pitäs saada lähete eteenpäin. mä kävin ekaks kouluterkkariulla, siitä lääkäriin ja sieltä sain lähetteen mielenterveyspolille.

-Caroline-
Pelkään, ettei kukaan ota vakavasti enkä saisi apua.
mulla oli ihan sama fiilis. en monellekkaan uskaltanu puhua. miehelle vaan ja sit anopille uutteran utelun tuloksena ja siitä sit lähettiin eteenpäin. se ensimmäinen askel on se ratkaisevin. ja jo se, että uskallat itse apupa hakea tuntuu hyvältä.

mutta tee jotain, ennenkuin menee pahemmaks!!

nookuliina_

ja jälleen kerran minäkin liityn masentuneiden joukkoon.. :cry: elmä menee päin persettä jälleen.. ja nyt ei edes johdu muista ihmisistä.. :cry: vaan minusta ittestäni.. masentaa taas ihan pirusti..

ihan kaikki.. tää foorumin hajoaminen, mun pulleruus!!! :cry: miksi elämä n täytyy olla näin vaikiaa? :(

jospa sitä kohta mieli paranis.. tai sitten ei.. en tiiä.. :(

Essih

Voisin kertoa vähän omaa tarinaani...
Itse en ole ihan vakavasti masentunut, mutta aika toivoton on minun tilanteenikin toisinaan ollut.
Toinen vanhemmistani sairastui psykoottis tasoiseen vakavaan masennukseen noin vuosi takaperin ja samoihin aikoihin aloin seurustella myös ihmisen kanssa joka ilmiselvästi sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tästä vuodatin tuolla "miten erosta selviää?" keskustelussa aika paljonkin :) Niin kotona kuin suhteessakin on ollut ihminen jota olen koittanut auttaa ja tukea palaen itse loppuun...
Vuosi on siis kaikkea muuta kuin ollut tasainen. Yli neljä kertaa vuoden aikana olen ollut täysin pohjalla ja masentunut. On aikakausia mistä en muista jälkikäteen mitään, koska olen elänyt kuin sumussa.
Nyt syksyllä iski sitten viimeinen niitti, kun en saanut enää nukutuksi ja olo oli täysin mitäänsanomaton ja hukassa. Itkin ja olin vain ahdistunut. En saanut itseäni enää ylös... Osin poikaystävästäni (nykyisin entisestä) johtuen en tiedä myöskään enää kuka olen. Hän polki minut alahtelevaisuudellaan ja pompottelullaan ihan maahan.
Ystäväni ovat pysyneet onneksi mukanani koko ajan, mutta pelko on suuri siitä että uuvutan heidät jos heille valitan jatkuvasti.
Onneksi sain hankittua apua ja pääsin terapiaan :)
Toivon että asiat alkavat menemään pikku hiljaa parempaan suuntaan.

tiikeli

Mä vaihdan taas lääkettä (olisko tää nyt 7 vai 8 lääke). :roll:
Cymbalta + Mirtazapin teki musta raivohullun, joten nyt oon aloittanut Edronax-nimisen lääkkeen. Pääsin käymään psykiatrillakin vihdoin ja viimein, ja yliopistollisen sairaalan kuntoutustutkimukseen pääsen joskus elokuussa, siellä siis setvitään sitä tarkemmin onko mulla adhd:ta vai onko tää "vaan" masennusta.
En oo kyllä ollu yhtään työkykyinen, nytkin pari päivää makaillut kotona tekemättä mitään... :?

SunLion
nookuliina_
ja jälleen kerran minäkin liityn masentuneiden joukkoon.. :cry: elmä menee päin persettä jälleen.. ja nyt ei edes johdu muista ihmisistä.. :cry: vaan minusta ittestäni.. masentaa taas ihan pirusti..

ihan kaikki.. tää foorumin hajoaminen, mun pulleruus!!! :cry: miksi elämä n täytyy olla näin vaikiaa? :(

jospa sitä kohta mieli paranis.. tai sitten ei.. en tiiä.. :(

kuules, tämän foorumin hajoaminen ei johdu mitenkään susta ja eise kuules elämää kaada ;)

etkä ole mitenkään pullero...olet juuri niin kaunis kun itsestäsi ajattelet! ei ole kaikki kaikessa onko muutama kilo sinne tai tänne!

Tähtisumu

Mä liityn kanssa tänne :|. Oon syöny lääkkaitä (fevarin) aika pitkään ja tuntuu että on auttanu tähän mielialaan. Enää ei oo niin mahottoman synkkä kun se on ollu. Tulevaisuus alkaa näyttää jo hieman valosammalta. Joskus nimittäin tulevaisuus on tuntunu ihan mahdottomalta, että siellä ei oo mitään mulle. Mutta nyt ois semmonen suunnitelma (tehty psykiatrin kanssa), että voisin alottaa jo joulukuussa työkokeilun, mutta viimeistään sit tammikuussa.Joulukuussa loppuu vuoden sairausloma. En oo ollu missään ainakaan kahteen vuoteen, eli osaatte varmaan arvata että vähän jännittää :shock: Mutta ootan innolla!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat