syömishäiriöt - Terveys ja hyvä olo

Daniina

Mulla alkoi nää jutut joskus 16-v:nä.

Kenellekään en oo kehdannu kertoa et mul on ollut ongelma tän asian kanssa.. siis syömisen ja laihduttamisen.. kaverit ja tutut joskus kauhistelee laihuuttani ja huomauttelee törröttävistä luista.. ei oo kaunista ei, mut tunnen silti itseni liian lihavaksi. Ruoka pyörii päässä joka helvetin päivä ja tunti. Lasken kaloreita ja yöpuulle mentäessä mietin moneen kertaan kuinka paljon olen syönyt ja kuluttanut. Luulis että mulla on muutakin ajateltavaa kun oon kotiäiti ja on perhe ja kaikkee, mutta :evil:

Tuntuu että jossaan asioissa pitää kontrolloida. Minä kontrolloin painoani.

Sivut

Kommentit (254)

PinkPanther

oli bulimian oireita pari vuotta sitten, se johtui masennuksesta, ja meni ohi kun pääsin yli masennuksesta ja kävin kouluterkkarilla juttelemassa muutaman kerran. Myös anoreksiaan viittaavaa käytöstä on lähipiiri minussa huomannut, mutta syön todella runsaasti, koska kulutan paljon liikkumalla hirmuisesti. Välillä on tätä että "en syö mitään tänään, ainakaan epäterveellistä". Muutenkin ruoka kiinnostaa kovasti, katson mitä syön, ja minkä verran. mutta se ei tee minusta syömishäiriöistä tällä hetkellä.

daniella

Eli kysyisin nyt teiltä että onko teillä tai jollakin teidän läheisellä ollut syömishäiriöitä tai muuta vastaavia ongelmia? miten asiasta selvittiin ja miten elämä sen jälkeen? apu olisi suuri.. :) Kiitos!

Neppis_

Se on sitä tätä nykypäivää ... Kauneus ihanne menee liiallisuuksiin ja myös masentuneisuus lisääntyy. Ai kun on ihana elää . . .

Itselläkin joskus nuorempana syömishäiriötä, mut se on aika hyvin korjaantunut. :)

breezer

ensin oli bulimiaa. se kääntyi anoreksiaksi. nyt keikun siinä välillä.
on aikoja milloin ruoka ei ole ongelma, ja on niitä aikoja jolloin ruoka
hallitsee koko elämistä. se on tuskaa. lihomisenpelko on kamalaa. :(

Rixuliini

Eräällä sukulaisellani oli teini-iässä tosi paha anoreksia, jonka ansiosta hän joutui lopulta sairaalaan tiputukseen. Siellä hän oli muistaakseni muutamia viikkoja, ja vielä sen jälkeen kotonakin joutui "nauttimaan" ihan vain nestemäistä ruokaa.
En tiedä miten hän siitä selvisi, vai onko sairaus kokoajan kummittelemassa jossain taustalla, sillä emme ole kauhean läheisiä.
Hän on kuitenkin vieläkin todella hoikka ja urheilee paljon.
Ei kai anoreksiasta tai mistään muustakaan syömishäiriöstä koskaan parane kunnolla.. Mutta varmasti tuen saaminen auttaa paljon, ja se että läheiset eivät ns. tuputa neuvojaan ja näkemyksiään, vaan yrittävät ymmärtää.

Miffy

Usein. Ainakin mun kohdallani oli. Jotenkin vaan ote lipesi siinä laihduttamisessa... Vaikka ruumis laihtui, näytti silti aina vaan läskiltä omasta mielestä. Itsetunto oli tosi vahvasti sidoksissa ulkonäköön. Thank god enää ei ole.

sira

On ollut syömishäiriö, aika hyvin olen toipunut, jonkun verran joutuu vielä käymään kontrolleissa jne.
Minulle se tuli ikään kuin "vahingossa", särkyneen sydämen ja ylettömän kiireen ja stressin seurauksena.
Tiputukseen jouduttua, säikähdin kunnolla ja aloin tsemppaamaan. En muka tarvinnut mitään terapeuttiapua, kun pidin semmosia juttuja aivan hölynpölynä. Nyt toivon, että oisin ottanut avun vastaan..

PinkPanther
Jzzu
Ei ole kyllä ollut häiriöitä syömispuolella, mentaalipuolella kylläkin.
Huonosta itsetunnosta ja omakuvastako syömishäiriössäkin on kyse?

Ainakin mun kohdalla, ja masennus on myös yksi osatekijä. Syömishäiriö on psyykkinen sairaus.

papuna

niin,en mä sitä väittänytkään...
en usko myöskään että ilman hoito-apua siittä selviäisi.
joskus(harvoin) saattaa asiaan perehtyneiden läheistenkin apu riittää...

mutta mutta,pointtini oli;ettei kaikki sairaat ole läheskään hakeutuneet hoitoon.
on PALJON anoreetikkoja ja bulimiitikkoja jotka kärsivät taudistaan täysin ilman asiantuntevaa apua.osahan ei edes tiedä mitä sairastaa(mm. tätini joka sai vasta 8vuoden bulimian sairastamisen jälkeen "ymmärsi" mitä sairastaa luettuaan siittä valituista paloista :shock: )

niin,se oli pointtini...
ja osa on liian peloissaan hakeakseen apua ym ym....

ei tarkotus ollut astua varpaille,sori jos kuulostin siltä :(

Gloria_

Eipä ole koskaan syömishäiriötä itselläni ollut, pahoja ongelmia itseni hyväksymisen kanssa kylläkin. Kaverillani on ollut jo vuosia syömishäiriö ensin anoreksia, joka kyllä parani, mutta sairastui myöhemmin bulimiaan, jota sairastaa edelleen. Psykiatrilla hän anoreksiasta selvisi, mutta eipä pysyvästi. Kuulemma kun kerran on syömishäiriö, aina syömishäiriö jossain muodossa... pään sisällähän se aina on ja joskus se voi vaan laueta.. ammattiauttajaa kyllä noissa tarvitaan. Ja ystävien kannattaisi puuttua siihen mahdollisimman nopeasti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat