ahdistushäiriö - Terveys ja hyvä olo

Neppis_
Asphyxia
Teidän kohtaukset on aika lieviä, eli ei vielä ainakaan kannata lääkitystä hakea tms. Pitää vaan löytää joku keino millä se olo helpottaa. Itselläni on paniikkihäiriö, ja on se kyllä veemäistä kun sellaisen kohtauksen saa. Tosin mun kohtaukset on paljon pahempia kuin nämä teidän.

..itseasiassa miulle on tullut täs parin vuoden aikana 3 paniikkikoht.
Ei kivoja. yks kun polttelin käryjä, yks muuten vaan. ja viimesin krapulassa yhessä odotusaulassa, oli pakko lähtee ulos et sai rauhottumaan. :?

En halua (toivo) ikinä tulevan seuraavaa.. aivan kamala olo :(

Sivut

Kommentit (67)

miima

niin ja kevätjuhlassa kun pääsin ysiltä mulle ei sit jääny paikkaa ja seisoin yksin koko muun koulun edessä.
Sain ahdistuskohtauksen ja juoksin ulos salista ja sit rehtori ja luokanvalvoja tulee hakee mut takasin.en tajua miten semmonen tilanne saa tuommosen kohtauksen
Hävetti vähä'n sen jälkee!

mystic

Hei! Epäilen että kärsin jonkun sorttisista ahdistushäiriöistä. Välillä tulee kauhea olo ahdistaa hengitys vaikeutuu ja tekee mieli vain itkeä en pysty keskittymään mihinkään ja tulee kylmä. Onkohan muita jolla olisi samantapaisia kohtauksia? Tai jos jollain on tietoa tälläisistä voisi valaista hiukan :)

figaro

Itselläni on aikoja, kun samaisia oireita tulee ihmistenilmoille mennessä. Saattaa jopa kädet täristä.. Yleensäkin ihmisten näkeminen saa aikaan nuo tunteet - toisinaan.

Siitä ne vain aina ohi menevät ja elo normalisoituu, kun antaa ajan kulua.

figaro
Fansku
Etkö sitten haluaisi mennä edes terapiaan jos yksin terapialla saisi edes helpotusta vaivaan. Onhan tuo varmaan varsin ikävää?

Esiintymiskammoon ei auta kuin lisää esiintyminen. Näin väittävät viisaammat. Ja muihin vaivoihin hain kerran apua mielenterveystoimistosta. En kokenut, että sieltä mitään olisin saanut. Ensimmäisen käynnin jälkeen tyrkytettiin lääkitystä ja kyseinen hoitaja ei katsonut edes silmiin, kun puhui/puhuin. Ei vakuuttanut.

Useimmiten, kun lähtee liikenteeseen, vaikka kuinka ahdistaa tai tuntuu, ettei kykene, tulee jälkeenpäin voittajafiilis - kykeni sittenkin. Tähän siis perustuu tämä minun "terapiattomuus". Ajoittainen ahdistus ja paniikkihäiriöt menevät ohi, kun pakottaa itsensä tekemään sellaista, mikä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Muuten ei elämästä tulisi mitään ja mömmöillä en nuppiani tahdo huurruttaa :)

figaro

Sitä kai se on.. Minä olen jopa esiintymistilanteessa ratkennut kyyneliin, kun tilanne on ollut niin epämiellyttävä.

Itse olen vain, että sen kanssa on elettävä.. Lääkitystä en halua.

miima

sama juttu täällä.

Viimeksi eilen tuli aiva ihmeellinen kohtaus.

Olin poikaystäväni luona yhtäkkiä kaikki alkoi ahdistaan sen jälkeen ku en hetkeen saanut happea :?:

Ihan kaikki,
äänet
telkkari yms.
Oli aiva kauhee olo. Ja teki mieli vaan itkeä.

Join vettä ja hengittelin syvään niin lähti pois.

Asphyxia

Teidän kohtaukset on aika lieviä, eli ei vielä ainakaan kannata lääkitystä hakea tms. Pitää vaan löytää joku keino millä se olo helpottaa. Itselläni on paniikkihäiriö, ja on se kyllä veemäistä kun sellaisen kohtauksen saa. Tosin mun kohtaukset on paljon pahempia kuin nämä teidän.

Fansku
figaro
Itse olen vain, että sen kanssa on elettävä.. Lääkitystä en halua.

Etkö sitten haluaisi mennä edes terapiaan jos yksin terapialla saisi edes helpotusta vaivaan. Onhan tuo varmaan varsin ikävää? Eräs ystäväni kävi hypnoosihoidossa esiintyymispelon takia ja koki sen auttavan! Hypnoosihoito vaan on varmaan hyvin mielipiteitä jakava, toiset varmaan pitävät ihan "huuhaanakin". Itse en ota kantaa, koska en ole henkilökohtaisesti kokeillut. Sitten on olemassa myös joitain harjoitteita, jotka tehdään ammatti-ihmisen kanssa, joilla pääsee irti peloista. Oma ongelmani on ainoastaan se, että nään toistuvasti samaa, erittäin ahdistavaa painajaista, jota en haluaisi nähdä. Vähän mietin, että kokeilisinko tuollaista "harjoite-menetelmää". Tosin nään ko. unta vaan silloin kun olen yliväsynyt niin olen miettinyt, että onko se sitten edes ihan tarpeellista...

Neppis_

juu.
Oon huomannu samanlaisia hapen puutteen ja "rintakivun" tapaisia kohtauksia. Ja ne kuulemma ovat oikeasti ahdistuskohtauksia.

Yleensä niitä saan silloin kun joudun tilaanteeseen joka muistuttaa mua kaukaa meinneisyydestä (siis olen huomannut..)
Myös silloin jos olen "väärässä" seurassa. mm. porukoilla, yhen kerran exäni luona ja aamu tupakilla, jos olen yksin ja on tärkeä lähtö jonnekkin.

[...tosin että nyt vasta sitten saan itselleni samalla vastauksen MIKSI juuri mulle ne tulevat.. hmm.. :) ]

juu, oon saanut ja syönyt vuos sitten Cipralex-nimisiä masennus lääkkeitä 10mg .. Ne tod. auttoi. Niin, eihän ne päätä tietenkään sekaisin pistä, auttavat juuri oikeaan ongelmaan. Kaipa sitä sitten taas niitä pitäisi harkita hankkivansa, mutta kun en oikein ole lääkityksen perään... :?

Eternal_Solitude

Itteä ahdistaa joissain sosiaalisissa tilanteissa.Kädet tärisee ja hikoilee, sydän hakkaa, ja on tosi vaivaantunut fiilis. Siinä on sitte kiva olla vaikka kahvilassa kun kuppi ei meinaa pysyä kädessä...Kaikista hirveempiä on treffit, joita ennen hermostuttaa aina niin paljon et alkaa oksettaa. En varmaan tuu saamaan poikaystävääkään tän ongelman takii...

Neppis_

Juu nää fyysiset jännitykset (ahdistukset) /oireet.
Ei kiva. aina kun jotain isompaa uutta tapahtuu, kuten viimex, pääsin uuteen työharj. paikkaan. Edellisenä iltana voin aika helvetin pahoin, vessan pöntölle asti.
Kahvikuppi ei ole tähän mennes tärissyt, mut yksin syömään meneminen johonkin paikkaan saattaa viel ahdistaa tai vaik jos odottaa jotakin ja päättää käydä nauttii kupillisen kahvia, juuuu... :?

blaah:)

Mä en ole ikinä ajatellut asiaa, mutta nyt kun mietin niin mulla kyllä on varmaan jonkinlainen muoto tuosta sairaudesta..

Kun mä olin vielä lukiossa, niin mua pelotti mennä paikkoihin, missä oli paljon oppilaita... En kuitenkaan pelkää muita ihmislaumoja yms, mutta koulussa ahdisti ihan kamalasti se jos ympärillä oli paljon ihmisiä, varsinkin samanluokan porukkaa...

Tuo liittyy taas siihen asiaan, että mulla on ihmisistä sellainen ennakkokäsitys, että he eivät pidä minusta, ajelevat minusta pahaa yms. Tämä koskee aina vieraita ihmisiä, ei ystäviä... Sen takia en ikinä uskalla mennä esim. baariin yksin.

Tajusin vasta muutama päivä sitten, että on naurettavaa ajatella, että tuntemattomat ihmiset muodostavat niinkin negatiivisen kuvan minusta muka ensinäkemällä...

Nämä kaksi pelkoa ovat johtaneet siihen, että kaikki puolitutut pitävät mua kamalan ylpeänä...

Mulla taitaa todella olla tekemistä tuon itsetuntoni kanssa :?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat