Lukekaa ja kertokaa mielipiteenne :) - Yleinen keskustelu

sany

Hiljaisuutta. Sade soitti iloista rytmiä peltikattoon. Minun teki mieli laulaa, mutta en malttanut rikkoa ilmassa leppoisasti leijuvaa äänettömyyttä. Varis rääkäisi läheisessä koivussa. Se ei pelännyt rikkovansa tätä sateen aikaansaamaa rytmiä. Sitä vähät kiinnosti vallitseva tunnelma, jota ei huomannut muut kuin minä. Tai en ole varma jos sinä huomasit.
Viisi minuuttia hiljaisuutta. Sade jatkoi soittoaan. Tuuli liittyi mukaan aina välillä saaden puutkin mukaan musiikkiin ja sadepisarat muuttamaan rytmiään. Viikko sitten puiden lehdet olivat vihreyttä täynnä, nyt keltainen ja oranssi olivat alkaneet valtaamaan sitä omilla väreillään. Minä loin mielessäni yhä enemmän äänetöntä musiikkia sade taustanani. Imin itseeni maailmaa yrittäen saada jokaisen pisaran ja tuulenvireen jäämään mieleeni. Annoin puille nimiä, nimesin sateen ja peltikaton. Nimesitkö sinäkin?
Viisitoista minuuttia hiljaisuutta. Musiikki ei loppunut. Nimettyäni viimein koko tunnelman, varis rääkäisi taas. Aivan kuin muistuttaakseen, että silläkin on oikeus nimeen. Mietin äänettömyys seuranani, koko tuo musiikki mieleeni painautuneena sopivaa nimeä. Varis kapinoi hiljaisuuttani, omaa musiikkiani vastaan. Se ei kuulunut luonnon aikaansaamaan tunnelmaan, joka oli minun. En halunnut sitä omaan täydelliseen musiikkiini. Halusitko sinäkin?
Kaksikymmentäkaksi minuuttia hiljaisuutta. Pelkäsin musiikin loppuvan pian. Rytmistä oli haihtunut jo osa. Sen tilalle oli tullut tuuli, joka sai sateen vieläkin haavoittuvaisemmaksi. Halusin sulkea tuulen seinän taa, aivan kuin olisin sulkenut verta vuotavan haavan laastarilla. Tuuli häivytti sateen rytmiä, omaa hiljaisuuttani, mutta antoi varikselle vain voimaa kapinoida musiikkiani vastaan. Tuuli käännytti hiljaisuuden säveltäjäänsä vastaan. Käännyttikö se sinutkin?
Kaksikymmentäyhdeksän minuuttia hiljaisuutta. Sade alkoi pikkuhiljaa soittaa pisaroillaan yhä harvemmin ja harvemmin. Tuuli painoi vihreänsä kadottaneiden koivujen avulla musiikkini alleen. Kohta se olisi meteliä, kirkunaa, huutoa. Varis yllytti tuulta ottamaan kappaleestani vallan. Olin voimaton sen edessä. Olitko sinäkin?
- Mennäänkö?
Olin halunnut imeä jokaisen sävelen musiikistani, mutta pystyin vain muistamaan variksen, jota en halunnut nimetä. Varis oli vallannut musiikkini, se oli vallannut mieleni. Valtasiko se sinutkin?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat