Murehtijat, murehdimmeko turhaan? - Yleinen keskustelu

Ann

Murehdin moniakin asioita mutta olen todella huono stressaamaan mistään. Esimerkiksi lukio (joka nyt on onneksi lakkia vaille pulkassa) oli suuri huolenaihe kun ei oikeen meinannut kurssit kasaantua eikä koulu muutenkaan kiinnostaa. Viime tipassa suoritin tarvittavat tehtävät ja nyt komeilee todistuksessa 75 suoritettua kurssia, joista viimeisistä sain vitoset kun ainoa pyrkimys oli päästä läpi ja ulos laitoksesta.
Toinen ehkä turhakin huolenaihe on yksin jääminen. Pelkään etten tule koskaan löytämään ketään jonka kanssa syntyisi vakavampi kestävä suhde ja uusimman kosmon kolumni sinkkunaisten "ylijäämästä" Helsingissä ei paljoa auttanut asiaa. Lisäksi oma nirsouteni miekkosten suhteen haittaa suhteiden syntymistä ; vaadin usein miesehdokkailta mahdottomuuksia (kun jopa työn hankkiminen ja tunnollisesti hoitaminen tuntuvat kuuluvan joidenkin miesten ei - listaan) ja lopulta alkaa vaan kyllästyttää vastakkaisen sukupuolen kielteiset ominaisuudet, vaikka tiedän hyvin että olen itsekin kaukana täydellisestä.
Murehtimista ei vähennä jatkuva vakuuttelu siitä että löydän vielä mukavan miehen joka ottaa vastuun omasta elämästään, tekee töitä eikä oleta kotihommien kuuluvan vain naisen vastuualueeseen. Huh, pääsinpä jakamaan tämän jossain :roll:

Sivut

Kommentit (28)

tata

Mulla on tällä hetkellä monta asiaa huolehdittavana, et teen ne, mut oon jopa innoissani niistä ja tekemisestä :o Mut sit kans murehdin niitä asioita joissain määrin ja samoin kaikkee muuta mitä täs nyt on :(

Ja mä keksin kans vaikka tikusta murehdittavaa vaikka kaikki muuten oiski hyvin, ärsyttävää :?

Susannna

Täällä yksi lisää.
Omien asioiden lisäksi murehdin myös poikaystävän asioista.. Hänen koulujutuista, tupakan polton lopettamisesta, rahankäytöstä, hammaslääkärikäynnistä, liikkumisesta, syömisestä...

Ja voitte kuvitella miten raivostuttava tyttöystävä välillä olen kun muistuttelen jatkuvasti näistä asioista hänelle ja käsken tehdä sitä ja tätä.

Kunpa vain voisin luottaa että hän itse hoitaa asiansa eikä minun tarvitse stressata ja huolehtia kaikesta.

namak

Minäkin murehdin, vaikka tiedän sen olevan TURHAA.!
Mutta silti. Huoh. Ihan kun olisin jotenki riippuvainen murehtimisesta. :o

Silloin kun kaikki on mainiosti, ni pitää keksiä joku mistä murehtia.

Olen seurustellut kolme kertaa ja saatan murehtia vieläkin kaikkia pilalle menneitä suhteita. Vaikka tiedän että ei ne siitä murehtimalla muutu. :?

Snaelaug
namak
Silloin kun kaikki on mainiosti, ni pitää keksiä joku mistä murehtia.

Aivan sama minulla. Jostain pitää aina löytää se pieninkin asia mistä murehtia. Koskaan ei vaan voi olla täysin tyytyväinen.

Mimssa

[size=9]En löytänyt tästä mtn aiempaa aihetta...[/size]

[size=12]Murehditko sinä, vaikka tiedät sen olevan turhaa? Et vain osaa lopettaa. Miten sellaisesta pääsee eroon? Eikö auta, vaikka käsket itseäsi lopettamaan?
Itse murehdin paljon, melkein joka päivä. Lopeta-käskyistä ei ole mitään hyötyä. Näen kaiken negatiivisesti, kun keksin jonkin aiheen murehtia ja yritän muilta ihmisiltä kyselemällä saada itseni vakuuttuneeksi, ettei ole mitään hätää. Tästä on apua toisinaan vain hetkeksi.
Mitä murehdit eniten? Onko sinulla tietty asia, jota murehdit vai onko niitä monia?[/size]
Olisi mukavaa kuulla kanssa kulkijoiden mielipiteitä :)

marika_

Murehdin aina, kokoajan ja kaikkea, kaikkia pikkujuttuja siis.

Ite murehdin nyt esimerkiks sitä, et entä jos mun ei pitäskään ottaa tatuointia, tai jos kaikki muut oikeesti inhoo sitä kuvaa (ja koitan tsempata itteäni nyt ajattelee et muiden mielipiteillä ei oo paskankaa väliä).

Sit murehdin koulusta ja elämästä ja tulevaisuudesta ja noh.. kaikesta :roll:

shazzer

Kyllä murehdin, mutta koitan nähdä asiat aina optimistisesti vaikka hankalaa se on toisinaan. Mulla on esim. tapana jännittää uusia tilanteita todella paljon ja etukäteen mietin kaikkea hirveyksiä, vaikka ihan turhaan kylläkin.
Ja joo, olen aika vainoharhainen ja sen vuoksi tulee mietittyä paljon ja vähän liiankin paljon kaikkea mahdollista, ja huono itseluottamus ei ole hyväksi tässä. Enemmän tämä menee miesasioihin, jos on ihastunut johonkin niin tulee ajateltua kaikkea miksi tämä kohde ei varmaankaan ole minusta kiinnostunut. Mutta tuossakin on saanut paranneltua omia ajatuksia positiivisemmaksi.
Tulevaisuutta on tullut myös ajateltua palonpaljonpaljon, ennen kun en tiennyt mitä alkaa tekemään elämänsä kanssa, sitä mietti ja stressaili asiasta melkeinpä päivittäin. Mutta valoa alkoi pikkuhiljaa näkymään tunnelin päässä..
Asioilla on yleensä AINA tapana järjestyä, tätä koitan itsellekin toitottaa kun sitä tulee aina muille toitoteltua :)

chifitz

Oikeastaan ne kauheasti murehdi ns. turhista asioista, vaan annan asioiden edetä omalla painollaan. Sittne taas tietyt jutut, kuten kouluhommat ja yo-kirjoitukset sun muut sellaiset saavat minut murehtiman jonkun verran, mutta sekin lienee sellasita normi stressiä vain.

Aikaisemmin murehdinkin ihan kaikesta ja ihan turhaan. Tämä johtui masennuksestani, joka tallasi itsetuntoni ja -luottamukseni pohjamutiin saakka. Sitä kesti muutaman vuoden ja nyt on oikeastaan ihan mukava olla ,kun ei turhanpäiväiset asiat harmita. Tietysti tässä on nyt ongelmana se, että minulla on myös joihinkin tärkeisii nasioihin sellainen "hälläväliä"-asenne, mutta mielummin näin.

vren

Mie oon pahimman luokan murehtija, mutta yritän päästä siitä eroo. En oikeen osaa "heittäytyä hetkeen", kun pitää joka asiasta murehtia. Nytkin oon murehtinu kaks vuotta opiskeluja, kun tekis miel lopettaa mut ei kuiteskaan uskalla... No, nyt oon sentään melkein jo murehtinu asian loppuun. Asioilla on tapana järjestyä jotenkin eli murehtiminen on turhaa, vaikka mie teen sitä muidenkin puolesta.

xaz

Murehdin kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa nyt ja aina.

Liikaa, pikkuasioista, isommin isommista asioista, mut todellaki vähempiki riittäis :?
Joskus tulee sellanen, et p_skanmarjat tää oo murehtimisen arvosta, ja heitän asian mielestä, saatan unohtaa asian vaikka illaksi, mutta ihan salettiin se tulee ennen nukkumaan menoa mieleen ja sitte valvotaan taas puol yötä.

Enkä todellakaan tiiä miten tosta vois päästä eroon. Mut tavallaan se vaan on tullu osaksi mun elämää :roll: kai sitä on vaan luonteeltaan sellanen.. enkä mää kuitenkaan muitten elämää häiritte murehtimisillani, et siis en kaada mitään turhia murheita muitten niskaan. Enkä mää ihan siinä määrin kuitenkaan murehdi et tulisin kipeeksi siitä. Esmes meän mummo on sellanen et se, kun sydäntäänkin sairastaa, et jos se murehtii jostain niin sillähän alkaa ottaa sydämestä :( ja sen takia meillä sukulaisilla on sopimus et sille ei kerrota puoliakaan asioista :lol: mut sehän on vaan hänen itsensä parhaaksi.

tata
Aveline
Oioi, mä oon niin kova murehtimaan ettei oo tosikaan. Teen melkein aina kärpäsestä härkäsen :oops: Murehdin semmosiakin asioita, mille en mahda mitään. Ja semmosille, mitkä ei oo vielä ajankohtasia, esim. syksyllä jos pääsee kouluun toiselle paikkakunnalle, niin murehdin jo siihen liittyviä asioita. Oon mestari murehtija :? Ja kun mä tiiän sen murehtemisen olevan ihan tyhjänpäivästä,tiiän että murehtemisesta ei oo yhtään apua. Mutta kun en osaa lopetaa :roll: Ja eniten ehkä murehdin raha-asioita ja just tuota opiskelua.

Tää on liianki sama. Murehdin aina ja melkein joka saamarin asiasta ja liikaa :( Sit viel tarviin vakuutteluja, et kaikki sujuu hyvin. Jep, huono itsetunto ei oo hyvä homma jos murehtii samal kaikkee :?

Ametisti

Minäkin murehdin ja aivan liikaa. Välillä sitä alentuu jopa haukkumaan itseä, ku murehtii niin jokaisesta pienestä asiasta. Ei vaan osaa ottaa rennosti ilman paineita. Koulussakin oli aina niin, että jos opettaja teki yllätyspistarin, niin sain siitä ihan hirveän hepulin. Varsinkin jos läksyt oli jääny lukematta. Huoh.
Tulevaisuus on se suurin huolenaihe. En vain jotenkin osaa mennä päivä kerrallaan ja ottaa iisisti. Mitä jos en pääsekään opiskelemaan sitä mitän tahdon, mitä jos mulla ei olekaan rahaa maksaa silloin vuokraa, mitä jos en poikaystäväni jättää minut.. Ihan turhaan tuollaisia murehtii nyt! Ne ovat sitten sen ajan murheita. Pystyis vaan nauttimaan tässä ja nyt. Olen saanut kuulla jo kahdesta suusta, että murehdin ihan turhaan.
Haluan oikeasti eroon tästä turhasta murehtimisesta. En vain tiedä, mitä tehdä. :(

tata
Ametisti
Minäkin murehdin ja aivan liikaa. Välillä sitä alentuu jopa haukkumaan itseä, ku murehtii niin jokaisesta pienestä asiasta. Ei vaan osaa ottaa rennosti ilman paineita. Koulussakin oli aina niin, että jos opettaja teki yllätyspistarin, niin sain siitä ihan hirveän hepulin. Varsinkin jos läksyt oli jääny lukematta. Huoh.
Tulevaisuus on se suurin huolenaihe. En vain jotenkin osaa mennä päivä kerrallaan ja ottaa iisisti. Mitä jos en pääsekään opiskelemaan sitä mitän tahdon, mitä jos mulla ei olekaan rahaa maksaa silloin vuokraa, mitä jos en poikaystäväni jättää minut.. Ihan turhaan tuollaisia murehtii nyt! Ne ovat sitten sen ajan murheita. Pystyis vaan nauttimaan tässä ja nyt. Olen saanut kuulla jo kahdesta suusta, että murehdin ihan turhaan.
Haluan oikeasti eroon tästä turhasta murehtimisesta. En vain tiedä, mitä tehdä. :(

Tää oli just ku mun näppiksestä! Miten siitä oikeesti vois päästä eroon, et ei enää murehtis turhista? Konkreettiset ja toimivat neuvot ois tarpeen :P

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat