"Hulttio" pikkusisko - Yleinen keskustelu

mau_

meillä on kotkona tapana että 10 ja 9 koenumeroista saa aina rahaa, mun mielestä hyvä keino, jos kerran siskosikin oli kova ostelemaan koruja ja muita. toinen voisi olla että saa vaikka joka kerta jotain pientä mistä tykkää kun saa 9 tai 10 kokeesta. kaikkiinhan tämä ei tietysti tehoa, mutta kokeilemisen arvoinen juttu. tietty jos siskosi numerot ovat oikeasti huonoja voi 9 saaminen kokeesta olla lähes mahdotonta, tällöin olisi ehkä syytä edetä asteittain. esim jos saa jonkun aineen numeron korotettua saa jotain ennalta sovittua.

Sivut

Kommentit (23)

Manteli

noo.. en mie nyt tajuu miks sitä niin ihmeen huolissaan pitää olla jos jotain nyt ei kokeisiin lukeminen kiinnosta :o en itsekään koulun jälkeen avannut koulukirjoja enää kotona, kapinoin :) kun mielestäni koulua käydään koulussa eikä kotona. välillä meni vähän miten meni, mutta silti olen itselleni ammatin hankkinut.
voisin kuvitella että olisin vielä enemmän laittanut koulun läskiksi jos joku olisi ruvennut jotain vinkumaan läksyistä tai kokeista, kouluni kun oli miun asia ja siihen ei ollu muilla paljoo sanomista!
jos nyt uskaltaisin jotain neuvoa niin joku porkkana kannattaisi laittaa. esim tuo matkahan on ihan hyvä. itselläni oli se että jos oli raha pulaa niin tsemppasin vähän kun iskä oli luvannut ysistä tai kympistä kokeessa hieman rahaa :D vaatimalla ei teiniä saa tekemään!

Tru_Angel

itse olin ainakin aivan kamala kun tuo murrosikä tuli. Mikään ei kiinnostanut, kaikki oli yhden tekevää.
Kiitos kuitenkin omalle isoveljelle joka auttoi ymmärtämään. Juteltiin mikä mätti miksi näin ja miksi ei noin. (veli pisti niin sanotusti selän seinää vasten)
:roll: Kuitenkin sen jälkeen ymmärsin että niin ei voinut jatkua ja paransin tapani.
puhua voi aina. :D

AnniM

Elikäs, 13v pikkusiskollani taitaa olla paha murkkuikä (tai sitten uhmaikä :D) meneillään. Koulu ei kiinnosta juurikaan. Tai hän menee sinne kyllä ihan mielellään kavereiden takia, mutta opetus ei juuri kiinnosta ja opettajilta tulee huonosta käytöksestä palautetta.... Tämä onkin hauska juttu, koska meitä on 5 sisarusta, joista hän on siis nuorin, ja me muut ollaan tosi hyvin pärjätty ja oltu aina suunnilleen luotto-oppilaita. Kai se on sitten jotain kuopuksen kapinaa, halua erottua muista. Muutenkin hän on väliinpitämätön kotona monien asioiden suhteen ja välillä todella ilkeä. Eniten mua isosiskona tässä huolestuttaa äiti, koska äiti todella yrittää. Kyselee millon on koe, miten koulussa menee, auttaa läksyissä, kuskaa harrastuksiin ja kavereille. Tänään äiti soitti mulle, että "mä en enää tiedä mitä sen kanssa teen" aivan hädissään. Pikkusiskoni ei oillut edellisenä päivänä lukenut sanakokeeseen yhtään, äiti sitten kyseli niitä siltä paljon ja sitten ne oli olleet väärän kappaleen sanat! Tämä nyt oli vain yksi esimerkki (ehkä huono sellainen). Monenlaisia vaihtoehtoja on mietitty, miten saisi lisää innostusta kouluun yms. Itseäni harmittaa, kun ei ole tullut kovin läheistä sisarussuhdetta luotua (ihan ok kuitenkin)...

Onkos jotain vinkkejä tuollaiseen hankalaan ja uhmakkaaseen teiniin, miten saisi sen vähän elämänmyönteisemmäksi? onko teillä samanlaisia pikkusiskoja tai oletteko itse olleet tuollaisia?

k87

mä oon kans ihan neuvoton mun 16vee pikkuveljen kanssa. sillä on kans silleen että koulua ei ees käy. aamun tunnit lintsaa ja EHKÄ menee iltäpäivän tunneille. ei kuulemma herää herätyskelloon ja omien sanojensa mukaan menee puolenyön maissa nukkumaan. minä en usko että jos joka ilta menis noihin aikoihin nukkumaan etteikö herätyskelloon heräis kasin maissa aamulla.

äiti on kyllä joka aamu kotona(sairaslomalle joutu), mut ei se siihen aikaan vielä oo vaveilla. ja musta on kyllä aika naurettavaa ettei 16-vuotias osaa ite herätä aamulla. ja jätkä on vielä peruskoulussa. miten se sit jaksaa amiksella olla 8-16 jos nyt ei oo voimaa olla 9-15.

meidän äitillä on ollu sellanen periaate nuorison kanssa että annetaan vapautta tiukkojen rajojen sijaan. veli ei vaan sit kai oo tajunnu että se vapaus tarkottaa myös vastuuta.

tästä puhuttiin veljen kanssa pari viikkoo sitten (siis minä puhuin ja ainoot vastaukset oli tyyliin "joojoo"), ni meni sukset vähän ristiin. en mä osaa sille mitään rakentavaa sanoa. se menee aina nalkuttamisen puolelle. kysyin siltä haluisko se jutella mesessä mun kanssa että saatas molemmat ajatella mitä sanotaan mutta herra ei ollu halukas. sano soittavansa jos asiaa on.

harmittaa ihan hulluna. se on kuitenkin mun veli! koko perhe ollaan ihan kysymysmerkkeinä tän takia.

AnniM

Ja jotenkin musta on hassua, miten aivan samanlaisista lähtökohdista voi ksavaa niin erilaisia ihmisiä. Kun tosiaan 2 isoveljeä opiskelee yliopistoissa niin pikkusiskolla takkuaa yläaste.

k87: ei oikein hyvältä kuullosta veljesikään tilanne :/
Kertokaas joku mitä tuollaisten nuorempien sisarusten kanssa tulisi tehdä!

Nannerl

Sen verran voin lohduttaa, että 13-vuotiaana mitään ei ole vielä koulun suhteen menetetty. Usein yläasteella käy niin että pari ekaa vuotta menee lusmuillessa ym. mutta sitten ysiluokalla ryhdistäydytään.

Mä olin taas yläasteella varsinainen hikari ja oikein kunnollisuuden perikuva. Nyt oikeastaan vähän kaduttaa kun en silloin nauttinut elämän huolettomuudesta enempää :? Nyt myöhemmin elämässä olen huomannut että joku peruskoulumenestys ei välttämättä ennusta yhtään mitään tulevasta. Esim. meillä lääkiksellä on tyyppejä ihan kaikenlaisista lähtökohdista koulumenestyksen suhteen.

KataTheBlondi

Ja ei yläaste sano mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mun pikkuveli tuli kotiin 6:n keskiarvon päättötodistuksella peruskoulussa. Nyt on metsäkoulussa mikkelissä 2. luokalla ja arvosanat on 3-5 välillä (asteikko 1-5) että ihan hyvin. Mun pikkusiskolla myös heikko todistus ja nyt pärjää hyvin puutarhakoulussa (4-5 tulee ).
Tietenkin pitää aina yrittää. Ja jos pikkusisarusten unelmat on aloilla, joiden kouluihin pääsee helposti niin sitten ei ole mitään hätää. Siellä saattaa olla luokkansa parhaimmistoa, kuten pikkuveljeni nyt (opettaja oli sanonut että luonnonlahjakkuus).

Ehkä kannattaa huolestua jos pikkusisko tai veli haluaisi lukioon tai yliopistoon. Sillon pitäisi opetella tekemään älyttömästi töitä jo yläasteella että osaa opiskella sitten myöhemmin. Mulla itselläni on ollut ongelmia juuri lukemistaitojen opettelussa koska pääsin yli 8:n keskiarvolla yläasteen vain kuuntelemalla opettajaa ja soittamalla viulua (musiikkiluokka). Tietenkään mulla ei amiskokemusta ole niin en tiedä onko siellä vähän pehmeempi lasku kuin lukiossa.

k87

amikseen on meidän murkku menossa. ja varmaan pääseekin ellei poissaolojen/tekemättömien tehtävien takia jää luokalleen. vois miestä vituttaa. no ei se luokalleen jää kuitenkaan mutta kyllä mun mielestä ton ikäsen pitäs jo ihan ite ottaa koulunkäynnistä vastuu ja miettiä mitä oma tekemättömyys voi aiheuttaa. kun sinnekin minne veli hakee on tosi monta hakijaa ja jos jää jostain parista kymmenyksestä kiinni niin....

Sin-

AnniM: Teidän kannattaa tosissaan yrittää puhua siskollesi järkeä, koska tuossa vaiheessa hän voisi vielä parantaa opiskelua. harmittaa häntä itseäänki viimestään ysillä jos sama meno jatkuu, kun alkaa sitten itsekkin tajuta että se koulu kannattaa ottaa tosissaan.

agentti

No mä oon eri mieltä monen kanssa siitä, ettei yläasteella haittaa, jos vähän pistäiskin ranttaliks.. Mäkin ajattelin niin yläasteella, mutta kyllähän se sitten mun lukiomenestykseenkin vaikutti. Ja nykyiseen tilanteeseeni... Pelkään kauheasti, etten pääse mihikään opiskelemaan ja ettei musta tule mitään.
Mun onneks olin luonnostaan hyvä taideaineissa ja kielissä ja muutamassa muussa aineessa. Muuten olisin kaameassa pulassa... Nimittäin yläaste meni osittain rellestäessä ja en oppinut tarpeeksi aikaisin opiskelemaan kunnolla, jotenka lukiokin meni niin ja näin ja sitten abivuonna piti korjata virheitä. Ja se vasta rankkaa olikin. Lopulta tarvitsin psykologin apua, että selvisin lukiosta.

Kyllä se on parempi jo mahdollisimman aikaisin ottaa itsestään niskasta kiinni ja opetella opiskelemaan!!! Ei se kuitenkaan niin kamalaa ole ja nyt vanhemmalla iällä tajusin, että oppiminen on itseasiassa ihan hauskaa. Pystyy olemaan tosi ylpeä itsestään kun yhtäkkiä ymmärtääkin jotain, mikä ensin tuntui käsittämättömältä.

Kerro tämä pikkusiskollesi, AnniM!

AnniM

Kiitoksia, ihan hyviä vinkkejä on tullut :)

Harmillista on kun ei pikkusiskolla ole mitään tietoa mihin haluaa yläasteen jälkeen (tosin harvallapa tuossa iässä on). Vakuuttaa vaan että lukioon ei missään tapauksessa :P Vaan eihän sitä tiedä, vaikka muuttaisi vielä mielipidettään. kun ei se mikään tyhmä ole vaan laiska ja hieman saamaton. Kun se johonkin ryhtyy niin sen sitten tekee kunnolla, kunpa vaan kohdistais kouluun tuon yrittämisen...

KataTheBlondi

Onhan kymppiluokkakin ihan mahdollisuus. Kaveri lähti kympille ja nosti peruskouluarvosanansa samaan mitä mun päättötokarissa ja sekin sai 5:ia ihan pitkän rivin.
Nyt se käy amista ja on ihan hyväkin siinä. Että ei 10:kään ole paha vaihtoehto.

Nannerl

Ja tärkeäähän on muistaa että tuommoinen kapinavaihe kuuluu nuoruuteen ja on tärkeä osa kehitystä kohti itsenäiseksi aikuiseksi, eikä sitä pitäisi sen takia yrittää väkisin tukahduttaa.

Nannerl
ilkka
Se on paha, jos kapinavaihe on useita vuosia myöhemmin kuin normaalisti.

Samaa mieltä. Olen jostain joskus lukenut, että kaikenmaailman ikäkriisejä esiintyy usein juuri niillä aikuisilla, joilla on ollut ankara kotikuri tai jokin muu seikka, joka on tukahduttanut murrosiän kapinavaiheen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat