Voisitko muuttaa takaisin lapsuudenkotiisi? - Yleinen keskustelu

Tähtisumu

Eli semmonen kysymys, että kun/jos olette jo muuttaneet omillenne, niin voisitteko harkita sellaista asiaa,että muuttaisitte takaisin vanhempienne luo syystä tai toisesta?

Itse oon asunu nyt 7kk omassa asunnossa (ja aikas paljon käyn vielä vanhempieni luona) ja on käyny mielessä takaisin muutto heidän luokse yksinäisyyden ja rahapulan takia. Mut jotenkin..ihan kuin hävettäis muuttaa takasin :-s Kun oon jo kuitenkin 20v. niin sitä ajattelee, että tässä iässähän sitä vasta muutetaan POIS vanhempien luota.

Mut kertokaa, mitä te ajattelette, jos tapahtuis omalle kohdallenne?

Sivut

Kommentit (62)

omaruru

Periaatteessa voisin muuttaa takaisin lapsuudenkotiin, kun ei siitä niin kauan ole, kun muutin sieltä pois. (Muutin 18-vuotiaana, olen nyt 19). Eikä siellä kyselty minun perään, kun tulin täysi-ikäiseksi, ja omaa tilaa oli. Tulen myöskin perheen kanssa ainakin kohtuullisesti toimeen. Ja olisihan se halvempaa.

Silti käytännössä se olisi todella hankalaa enkä muuttaisi kuin pakon edessä. Asun nyt avomieheni kanssa yhdessä, ja se jakaminen menisi taas hankalaksi. Toisaalta pikkusiskoni on vallannut entisen huoneeni, joten sitä tilaa ei enää olisi samalla tavalla. Ja pärjään minä omillanikin, joten ei ole tarvetta onneksi.
:)

johnny

Niin paljon kun mä vanhempiani rakastankin, niin en todellakaan vois! Me ei vaan yksinkertaisesti mahduta saman katon alle, vuorokausikin tekee niin tiukkaa. Lisäks oon todella tarkka omista asioistani ja mulla on se oma "elintila" enkä halua siihen ketään hääräämään ja määräämän.

siku

Mä tavallaan asuin viime kesän äidin luona kun olin siellä lähellä töissä. Oli tietty oma kämppä, mut siellä tuli vietettuu ehkä 4 päivää viikosta ku sieltä oli tunnin lyhkäsempi töihin ku omasta kodista. Tosin usein kyllä olin yötä jollain kaverilla/sen aikasella miehellä.
Se nyt meni ihan jees ku ties sen olevan väliaikaista ja et säästi matkakuluissa, ei tarvinnu herää niin aikasin yms.
Mutta virallisesti en kyllä muuttais takaisin ihan vaan sijainnin takia, eikä me äitin kanssa kestettäis enää toisiamme 24/7 :D

k87

voisin muuttaa vaan jos ois pakko. eli käytännössä jos miehen kanssa erottas niin menisin mamman nurkkiin vähäks aikaa losimaan kunnes saisin oman kämpän. pysyvästi en missään nimessä! ei oo mitään ketään vastaan todellakaan, mutta näin on vaan niin paljon parempi :D

Autumny

Tuskimpa. Asun nyt neljättä vuotta omillani, ja vaikka on ihanaa mennä melkein joka toinen viikonloppu käymään kotona (välimatkaa ~200km) niin ei. Omaan rauhaan ja muuhun on jo niin tottunut, on yhtä tuskaa koittaa asustaa kotona viikkoa pidempään, sitten alkaa jo päässä poksahtelemaan. Lisäksi minulla on kaksi jonkin verran nuorempaa sisarusta, jotka osaavat myös olla halutessaan erittäin rasittavia :x

Hmm, hassua, puhun silti kodista vain kun tarkoitan taloa jossa olen kasvanut ja jossa muu perheeni vielä asuu. Talo, missä minä asun, on vain kämppä. Siitä ei ole tullut vielä ihan kotia.

shazzer

En itse muuttaisi takaisin, viihdyn enemmän omassa asunnossani, vaikka silloin tällöin tuleekin yksinäsiä hetkiä. Ja tosiaan minunki vanhemmat asuu aika korvessa, joten pitkästyn nykyään helpommin kun mitä lapsena.
Vierailen siellä kuitenkin usein ja teen pitempiä visiittejä. On siellä sauna ja eläimetkin jne. <3
En näe kyllä mitään pahaa jos joku muuttaisikin takaisin vanhempiensa luokse.

Amaya*

Ite oon asunu nyt reilun vuoden yksikseni. Käyn kans melko usein vanhempien luona kun asuvat vaan noin 20km päässä. Mä en kyllä välttämättä muuttaisi takasin, jollei olis vaan yksinkertasesti pakko.
Se mun lapsuuden koti on kuitenkin niin "korvessa".. :) Enkä kyllä haluaisi palata takas siihen että aina ku on menos jonnekki niin kysellään että minnekenenkansmiksmilläkoskatuut?! :lol:

Mutta tosiaan jos rahatilanne vaatis sitä, niin kyllähän sitä sitten vois harkitakkin. :)

hampiainen

En tosiaan vois kuvitella!! Tosin oon vanhempi kun kysyjä ja asunut omillani jo melkosen monta vuotta..

Jouduin kyllä kerran muuttamaan takas himaan, ku muutin ulkomailta takas Suomeen ja avon kanssa meni ulkomailla oloni aikana bänks. Yhen kesän (n.2kk) siellä kesin. Lisäks kävin sen kesän töissä isän virmassa, kun siltä lähti yks työntekijä ihan tosta noin vaan poies.

Se oli kova paikka, varsinkin kun etenkin äidin kanssa välit ei ollu parhaat mahdolliset, se kun vastusti osaltaan kovin mun + avon suhdetta ja oli tavallaan mukana siinä meiän erossa.. pitkä juttu.

En mä kyllä takaisin muuttoa kellekään suosittele, ainakaan pysyvästi. Kyllä se musta on elämässä taaksepäin menoa tietyllä tavalla.

Kepatäti

Mä muutin kotoa suoraan asumaan poikaystäväni kanssa ja itseasiassa sen takia kotoa pois muutinkin, että avokkini kanssa halusin asua. Olin myös lopen kyllästynyt siihen puolet tavaroista kotikotona ja puolet avokin kämpällä järjestelyyn, etenkin kun aina tarvittavat tavarat oli justiinsa siellä, missä ite ei ollu! Toisaalta koin myös huonoa omaatuntoa siitä, että en koskaan ollut kotona. Nyt kun asun omassa kodissani niin ei ole mitään sellaista velvoitetta näyttytyä kotona. Toki siis vanhempiani nään viikottain siltikin ja oon sinne yhteyksissä.

Jos erottaisiin poikaystäväni kanssa tässä nyt parin seuraavan vuoden sisään kun vielä opiskelen niin mä en kyllä edes harkitsis muuta ku kotiin takaisin muuttoa. Vanhempani asuvat 10 kilometrin päässä meistä, kauempana keskustasta, mutta sieltä olisi kuitenkin hyvät kulkuyhteydet. Meidän koti on sellanen, että mulla on itelläni omana meidän koko yläkerta, oma wc ja oma uloskäynti. Oikeestaan se on sellanen erillinen siipi, joka yhdistyy muuhun taloon keittiön kautta. Eli siellä ois erinomaiset oltavat. Toisaalta myös sen takia muuttaisin kotiin, että äitini on siellä aina viikot yksin kun iskä tekee työtä jossa ei olla viikolla kotona. Lisäksi tietty se raha kysymys tulisi vastaan ja toisaalta ei mua niin paljoa houkuta ajatus aina tyhjästä asunnosta. Kaipaan ihmisiä ympärilleni.

Enkä mä ainakaan näe mitään pahaa takaisin kotiin muuttamisessa :D

elinainen

Mä oon asunut nyt reilun vuoden poissa vanhempien luota, poikaystävän kanssa. En kyllä muuttais takas ellei sit ois pakko hetkeks aikaa vaika eron takia. Muut perheenjäsenet on kivoja, mutta isäpuoli ei. Sen kanssa oli vaikeaa monta monta vuotta ennen kuin muutin pois. Ja ne ei asu Helsingissä, joten opiskelut menis hankalaks.

Celestia

En kyllä usko että muuttaisin. En varmaankaan enää osais kunnolla sopeutua siellä asumiseen kun on jo pari vuotta itsekseen asunut ja oppinut tulemaan toimeen omillaan. Ei siellä olis enää edes omaa huonetta joten omalle rauhallekin pitäis sanoa sitten hei-hei :D Joten ei, en muuttaisi ellei olisi ihanihan pakko ja äärimmäinen hätä eikä mitään muuta vaihtoehtoa. Kyllä kotikotona on ihana aina käydä, mutta siellä asumaan musta ei enää olis, niin ihana paikka kuin se onkin. Niinkuin joku tuolla sanoi, niin se elämänvaihe on mennyt jo, nykyään tarvitsen enemmän omaa tilaa, rauhaa ja vapautta.

Tähtisumu

Ihanaa saaha erilaisia näkökulmia asiaan!

On itelläki käyny mielessä, että se on kuitenkin omalla tavallaan taaksepäin menoa elämässä.Hieman. Nyt kyllä näyttää vähän siltä, että kotia olen menossa :roll: Tilanne kun "vähän" vaatii sitä..Mutta en todellakaan pysyvästi :shock: Silleen, että saan vähän näitä asioita järjestkseen. esim. just tämä rahattomuus.

helmikaisla

9kk olen omillani asunut, mutta en voisi kuvitellakkaan että pidemmäksi aikaa kotiin muuttaisin. Vaikka meillä on todella hyvät välit ja soitellaan useita kertoja viikossa, niin tarvitsen silti omaaa tilaa ja vapautta.
3 näin voimakastahtoista ja omapäistä naista samassa taloudessa on melkoinen katastroofi..
Kesäksi pitäisi töiden takia silti sinne palata, ihan pelottaa. Uskon että kaikki menee hyvin ja tavallaa odotankin sitä. Mutta kun samalla pitää elää kaukosuhteessa, niin luulen että se kiristää hieman omia hermojani ja siten vaikuttaa ilmapiiriin kotona :?

Sliver

Asun vielä äitini ja pikkusiskojeni kanssa kun ei tuota ikää riitä oikein. Kyllä se on silleen että kun muutetaan omilleen niin muutetaan, kyllä jos tulisi pakko mutta koettaisin itse selvitä niin pitkälle kuin mahdollista. Loppujen lopuksi täällä palvelu pelaa ja muutenkin hyvät olosuhteet verrattuna afrikan aasian ym. oloihin. Siellä saatetaan asua vanhempien / isovanhempien jne. kanssa koko elämä eikä siellä paljon vastaan sanota. Kyllä joskus pitää irtautua omasta vanhemmastaan / vanhemmistaan. Itse jo isästäni monta vuotta sitten ja olen vain onnellinen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat