Miten minusta parempi ihminen?(sis. ulinaa) - Yleinen keskustelu

tessa

Mietitiikö kukaan muu, että pitäisi parantua ihmisenä? Olla kiltimpi, empaattisempi, auttavaisempi, ahkerampi? Oletteko yrittänyt tietoisesti kehittää käytöstänne haluttuun suuntaan, esim. vierailemalla useammin mummin luona tai tekemällä vapaaehtoistyötä? Tai ihan vaan kuuntelemalla muita enemmän?

Itse meinaan haluan olla ymmärtäväisempi, empaattisempi. Poikaystävän seksihalut on taas omiini verrattuna matalalla (joskus muutama kuukausi sitten oli tästä juttua) ja vaikka kuinka yritän ajattella, että kun toinen ei pysty niin ei pysty (siis kun on väsynyt niin hommat ei vaan suju) ja mun pitäisi hyväksyä se niin silti tulee sellanen turhautunu vitutus-fiilis ja sitten morkkis kun en kykene asettumaan toisen asemaan edes sen vertaa, että ymmärtäisin mukisematta. Ja siis tietenkään en voi millään tavalla osoittaa tätä, jottei toinen koe sitä painostuksena tai ahdistavana. Ja kaikkein vähiten haluan, että mieheke stressaantuu tästä asiasta lisää.

Koko tää juttu stressaa mua ihan älyttömästi, enkä oikein tiedä miten kehitän itteäni parempaan suuntaan. Koska totuushan on, että mun tässä täytyy muuttua ja hyväksyä noi erektiöhäiriöt ja (niistä johtuva(?)) halujen puutos. Kokeilen patistaa miestä lääkärille, ihan yleistarkastukseen, ettei siihen väsymykseen ole mitään lääketieteellistä syytä. Mutta sen jälkeen on varmaan pakko hyväksyä tää tilanne.

Tuli pitkä sepustus, mutta kun nää jutut on vähän sellasia, ettei läheisille viitsi purkautua, ihan miehen yksityisyyden puolesta.

Sivut

Kommentit (16)

Lucky Lady

Mun kanssa pitäisi parantaa itseäni: olen kamalan huono ihminen mieheeni verrattuna. Kulta on kiltti, kärsivällinen, auttavainen, epäitsekäs ja antelias. Minä puolestaan kärsimätön, itsekäs ja oman edun tavoittelija. Tekemistä siis riittää! Aloittelen kärsivällisyydestä ja siitä, että vaikka mies napostelisi samasta namipussista, niin kyllä siitä silti jää mullekin tarpeeksi (oikeasti, olen niin alhainen että omin namejakin!).

Olen muuten myös kaksinaamainen: minulla on valitettava ajattelutapa, jonka mukaan kaikki minun ostamani on minun, ja kaikki miehen ostama on meidän.. :( Pakko tehdä itselleni jotain, hävettää olla tämmöinen!

Juu, iso remontti edessä: pitää aloittaa dieetti ja opetella syömään kunnolla JA muutenkin tehdä itsestäni parempi ihminen. Jos joku on osannut korjailla omia vikojaan, kertokaa meillekin täällä miten se tehdään!

DemonOfTheDay

kuulostaapas varsin tutulta..mä kieriskelen omantunnontuskissa vähintään kaksi kertaa viikossa ellei useamminkin ja kun sitten yritän olla oikeudenmukaisempi ja parempi muita (varsinkin kultaani) kohtaan, aina onnistun ryssimään sen jotenkin..kultsi tossa yks päivä tokaisikin kun anteeksi pyytelin että ei se mitään, mä oon jo tosiaanki tottunu sun oikutteluihin :cry: tuli ihan paska olo että oonko mä oikeesti tollanen...
mä yritän elämäntaparemonttia alottaa joka viikko vaan ei se ikinä loppuun asti onnistu ku mä oon mitä oon....ja onneksi mun läheiset rakastaa mua just tämmösenä rasittavana akkana :shock:

Maruchka

Menkkojen aikana tulee aina kieriskeltyä itsesäälissä, siitä pitäisi päästä eroon :) Uusi pillerimerkkini on onneksi hieman lieventänyt näitä mielialanvaihteluita, mutta kyllä niistä vieläkin osansa saavat perhe ja poikäystäväkin :roll:

Vaikka kuinka tietää, että kärttyisyys ja pahantuulisuus johtuu menkoista, niin ei sille siltikään vaan voi mitään, ja se tuntuu pahalta. Inhottavaa vain tiuskia muille ja surra, kun ulkonäkö ei satu miellyttämään...
Mulla on ollut koko ikäni jonkinlainen lievä anoreksia, todella lievä onneksi, mutta aina näihin aikoihin se nostaa päätään ja siitä tulee taas haittaa. Muuten se pysyy kontrollissa todella hyvin.

Niin, ja tuleepa aina tällöin myös muistutettua poikaystävälle kuinka paljon helpommalla miehet pääsevät :lol:

omena

TESSALLE: Meillä myös ollut poikaystävän kanssa seksiongelmia, johtuen hänen haluttomuudestaan/erektiohäiriöistä.. Tosi masentavaa. Haluaisin olla ymmärtäväinen, mutten osaa kuin suuttua ja kiukutella tuollaisessa tilanteessa. Olen yrittänyt myös tuota "ymmärtäväisyyttä", muttei sekään ole auttanut tässä seksiongelmassa.
Olen siis liian äkkipikainen ja otan kaiken itseeni, sitä pitäisi vähän kehittää :wink:

korpikaisla

Mä olen tietoisesti yrittänyt asennekasvattaa itseäni muun muassa sen suhteen, että korkeampi koulutus ei tee ihmisestä parempaa. Mun vanhempani, kouluttamattomia tosin molemmat, aivopesivät mua yliopistokoulutuksen vankkumattomaksi kannattajaksi koko mun lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, joten tiukastihan se ajattelutapa on mussa ollut. Vasta viimeisen vuoden aikana oon saanut tuon ajatuksen kitkettyä kokonaan pois mielestäni. Eniten tässä on auttanut se, kun töissä käydessä olen tutustunut useisiin uusiin ihmisiin, joiden koulutustaustat vaihtelevat suuresti. Samalla olen tajunnut kuinka suppea mun maailmankuvani oli aiemmin, kun suurin piirtein kaikki tuttavuudet oli kurssikavereita. Sellainen elitisti mä olen ollut... Huoh.

Muutoin oon sitten koittanut yleistä elämänasennetta korjata vähän myönteisempään suuntaan, joka asiasta ei oo ihan pakko kitistä :D

Mimazu

Oikeastaan mun koko elämä on ollut enemmän tai vähemmän yritystä tulla "paremmaksi ihmiseksi". Välillä tuntuu, että nää yritykset on johtaneet mua pikemminkin päinvastaiseen suuntaan.
Jokatapauksessa: Mä tahtoisin oppia suorituspaineista ja stressaamisesta pois ja myös oppia ymmärtään, kuinka liian lyhyt elämä on näille ja muille turhille/ikäville tunteille (katkeruus, itsesyytökset, kyynisyys). Ja vielä: rakkaalle tulisi olla kiltimpi :oops: .

tessa

Oli pakko nyt tulla kommentoimaan kun tosta mun alotuksesta on nyt muutama viikko kulunut. Poikakaveri kävi terveystarkastuksessa ja kaikki on ihan ok. Varovasti vielä ehdottelin, että kävisi urologilla ja hän harkitsee asiaa. Hyvä puoli tässä on se, että kumpikin joustaa ja hän todella haluaa ratkaista ongelman.

Me ollaan myös puhuttu paljon. Aivan kamalasti. Ketään syyllistämättä, mutta realistisesti ja kummankin toiveita kuunnellen. Olen yrittänyt selvittää, että onko poikakaverin elämäntilanteessa jotain mihin hän ei ole tyytyväinen, koska kumpikin meistä on tullut siihen tulokseen, että se on enemmän psykologista. Töistään hän ei hirveästi pidä ja se varmaankin stressaa nyt työajan ulkopuolellakin. Seksin määrä ei mitenkään ole lisääntynyt, minä yhä haluan jokaisena yhdessä nukuttuna yönä, hän ei taas omien sanojensa mukaan ajattele tällä hetkellä pahemmin seksiä, myöskään yksin (ei siis masturboi tai koe erektioita). Eli vika ei siis ole meidän suhteessa, hyvä niin.

Mulle on joka tapauksessa hirveän tärkeätä päästä tän ongelman yli. En ole mikään nymfomaani, kestän kerran viikossa kaudet jos tiedän, että se on vain k-a-u-s-i. Olen yrittänyt ihan realistisesti kuitenkin miettiä, että mitä jos tämä on pysyvää. Mitä jos meidän seksuaaliset halut eivät vain kohtaa. Silloin mielestäni on epäreilua kumpaakin kohtaan jatkaa. Pelkkä ton ajatteleminenkin nostaa kyyneleet silmiin, enkä usko, että siihen tarvitsee mennä, mutta on ihan hyvä ajatella realistisesti.

Nyt annan vähän tilaa, enemmän omaa aikaa. Ja yritän saada sen sinne urologille. En pidä yhtään siitä ajattelumallista, että annetaan jotain lääkettä, tutkimatta syytä. Hoidetaan siis oireet, ei itse ongelmaa. Eli enemmänkin tolla urologikäynnillä haluaisin selvyyttä syihin ja mahdollisia ratkaisuja, en sitä, että annetaan resepti Viagraan.

Hely

Mä yritän olla toisille ihmiselle kiltti, ja haluan olla ihan aidosti sitä. Luin hyvän kirjan jonka on kirjottanut Stefan Einhorn, kirjan nimi Aidosti kiltti. Se oli selkee ja oivaltava kirja. Suosittelen!

Mä haluaisin olla epäitsekkäämpi, jotenkin mulla menee heti käämit jos ei mennäkään heti sinne minne mä haluan ja tehdä sitä mitä mä haluan. Kyllä mä sitä koitan peitellä ja ajatella asiaa eri kannoilta..... Ja olenki oppinut antamaan vähän enemmän. Mutta vielä on matkaa...

Itsekuria mun pitää myöskin parantaa... Että saa vähän laihdutettua ja muutenkin ei menis laiskotteluks elämä niin paljoa ku vaan ottais ja lähtis. Mut se on niiiiiiiiiiiiiiiin vaikeeta.

Haluaisin myös oppia sanomaan "takaisin", eli fiksusti ja filmaattisesti päästä viileällä päällä riita tilanteista pois. Voi se olis hienoa!

kikkilä

Itse olen yrittänyt hillitä tätä terävää kieltäni; varsinkin suuttuessani saatan sanoa todella ilkeästi, ja jälkeenpäin saa sitten häntä koipien välissä katua ja pyydellä poikaystävältäni anteeksi.

Haluaisin myös päästä eroon tästä kyynisyydestä ja ajoittaisesta tunteiden "kylmyydestä". Olen luonteeltani vähän tuulella käyvä: jonakin päivänä olen kuin itse Äiti Teresa, ja toisena taas itse pirukin jäisi ilkeydessään minulle kakkoseksi.

Olen ajoittain myös täydellisyyteen pyrkivä, narsistisia persoonallishäiriöön viittavia ominaisuuksia omaava, pinnallinen ja nipottava perfektionisti, joka on höystetty maailman kieroimmalla huumorintajulla. Näistä ominaisuuksista kun pääsisi eroon, niin maailma olisi parempi paikka. :wink:

Kylläpäs minusta saa todella mukavan kuvan tuon perusteella. :D

tata

Mulla on oikeestaan aika päinvastanen juttu, yritän päästä hieman eroon yleisestä kiltteydestäni, myös ovimattoisuutena tunnetaan mun elämäni ihmisten yhteydessä... Oon kyl jonkin verran päässytkin eroon, vielä enemmän ehkä pitäis... Omat päätökset kuuluville jen... :) Mut sit välillä oikein haluan olla ihana ihminen ja tehdä kaiken ite toisen puolesta :) Varsinkin kullalle haluan olla mahdollisimman ihana kun intissä parhaillaan on... :)

Abigail
tata
Mulla on oikeestaan aika päinvastanen juttu, yritän päästä hieman eroon yleisestä kiltteydestäni, myös ovimattoisuutena tunnetaan mun elämäni ihmisten yhteydessä

Sama täällä. Kovasti yritän oppia tervettä itsekeskeisyyttä. Ehkä joskus siinä onnistunkin.

Neppis_

Miettiiköhän miehet/poikkikset ikinä samaa.. hmm ... ?? hyvin moni nainen osaa mennä itseensä, no tosin hyvähän se vain on.. mut mua suunnattomasti ärsyttää jos jätkä ei osaa miettiä omia vikojaan (huonoja tapojaan) ja vähän edes muuttaa niitä.. näitäkin tapauksia löytyy.

Olen luonnostani muut huomioon ottava ja se kuuntelija.. mut eipä oo tuokaan puoli jaksanu montaa vuotta nii esillä olla, tahtoo noit hyväksköyttäjiä löytyä nii miehistä ku naisista... oon vaan tullu siihen tulokseen Että Turhaa. Jos ei muutkaan niin miks miekään.. nii no tuo tosin on ihan tapauskohtainen, riippuu todella kuka mun vastapäätä on, jota pitäs kuunnella tai auttaa ...

Oon vieläkin (24wee) tavannu (ja jopa nuorempia, 18->) jotka vaan jaksaa olla itsekeskeisiä ja toimia oman navan ja mallin mukaan..vaikka muuten vaikkuttaskin hyvältä kaverilta ja reilulta tyypiltä...pah, moneen oon taas tutustunu ja luottanu tms ..ja kattos ku aikaa menee nii piru nostaa sarvensa..
Nii no, oppia ikä kaikki.. mut tuntuu ettei sitkään ...

Jaks

Itsehän mä tuolla toisaalla tätä samaa asiaa pohdiskelin. Eli ainaki yks rumemman sukupuolen edustajaki yrittää kehittää itteään. Tiiä muista sitten.

tata
Neppis_
Olen luonnostani muut huomioon ottava ja se kuuntelija.. mut eipä oo tuokaan puoli jaksanu montaa vuotta nii esillä olla, tahtoo noit hyväksköyttäjiä löytyä nii miehistä ku naisista... oon vaan tullu siihen tulokseen Että Turhaa. Jos ei muutkaan niin miks miekään.. nii no tuo tosin on ihan tapauskohtainen, riippuu todella kuka mun vastapäätä on, jota pitäs kuunnella tai auttaa ...

Mä oon kans kuuntelija ja otan toiset huomioon, välillä kyl ärsyttää... Mut kulta on ainakin sanonu monet kerrat et saan jutella hänelle kaikenlaisista asioista :) Ja aikas hyvin oon sitä sit käyttäny hyväkseni :) Mut siis kuuntelen itekin, etten vaan ite oo äänessä koko aikaa :D

Mut töissä oon ottanu tota "kun muutkaan ei tee niin miks mäkään tekisin"-asennetta käyttöön. Ei oo mun tehtävä esim. rikkoo aina niitä pahvilaatikoita jos tyhjän näen hyllyssä, sillon rikon jos sen tyhjennän mut se onkin eri asia :D

Mirtelli

Mun ainakin pitäis oppia vastaanottamaan kaikenlaista kritiikkiä. En osaa suhtautua hyvään, kun helposti vähättelen kaikkea (ettei nouse hattuun tai mitään), mutta huonon kritiikin kuuleminen vasta vaikeaa onkin. normaalisti kuuntelen hiljaa ja olen "kyllä kyllä" linjalla, ujouttani en helposti sano kauheasti vastaan, mutta kritiikin jälkeen tunnen (syvää) häpeää. Myös hyvää palautetta saadessani saatan vähän nolostua.
Lisäksi pitäis oppia olemaan reipas ja hyväntuulinen. ja sanavalmis.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat