Ystävät kaverit tutut - Yleinen keskustelu

Poppins

Minullakin on vain yksittäisiä ystäviä. Sinältään hassua, koska esim. koulussa viime talvena olin harvoin yksin, oikeastaan minä olin se joka linkitti suuria kaveriporukoita yhteen. Nämä siis koulukavereita, joiden puhelinnumeroita minulla ei ole, eli emme ole todellakaan pitäneet yhteyksiä.

Lasken siis ystäviksi oikeastaan sellaiset, joiden kanssa juttelen muutenkin kuin kerran kuussa mesen välityksellä. Haaveilen kuitenkin taas isosta kaveriporukasta, joten nyt kun muutan niin yritän varmaankin olla oikein aktiivinen ystävänetsinnöissä. :wink:

Minua kiinnostaisi muiden mielipiteet ystävän jättämisestä... Itse olen lukiossa "eronnut" parhaasta ystävästäni. Tämä ystävyys alkoi olla todellakin minulle enemmän taakka kuin lahja, kun en pystynyt puhumaan omista asioistani ollenkaan... Viimeinen pisara ystävyyssuhteellemme oli, kun poikaystäväni meni armeijaan enkä voinut puhua siitä mitään ystävälleni, en saanut tukea ollenkaan. Aina jos yritin vähän puhua siitä miten paha olo minulla oli, ystävä sanoi: "aha. voi ei miksi minun elämä on niin kamalaa, äiti pakotti vahtimaan pikkuveljeä eilen" Olimme siis ihan täysin eri elämäntilanteissa (ja kehitysasteella mielestäni). Ystäväni ei voinut ymmärtää miksi "jätin" hänet.

Auta [color=darkred]Sun[/color] jos meni offtopic ja on jotain keskustelua jo tästä aiheesta... :D

Sivut

Kommentit (40)

Faunastic

Laitoin vastausehdon, että tapaan yhtä ihmistä...

Tapaan siis kavereitani kaksisteen, todella harvoin on sellaisia hetkiä, että saisin kaikki koolle ja jos esim. jonkinlaiset pileet järkkään, niin kutsuista alle puolet tulevat. Jos siis hengailen kodin ulkopuolella jonkun kanssa, niin mieheni tai yhden kaverini. Poikkeustapaus oli viime viikonloppuna, kaveri oli ollut meillä yötä ja mieheni oli kaverinsa luona yötä. Kaverin kanssa lähdettiin hakemaan heitä seuraavana päivänä ostoksille ja kaupoissa pyörittiin nelisteen. Harvinaista!

Viihdyn hyvin yksikseni, tai siis kotona kahden mieheni kanssa. Hyvä, jos kerran viikossa jonkun kaverin tapaan.

Poppins
dica
Myöhemmin tämä samainen "ystävä" on yrittänyt ottaa yhteyttä ja hieroa taas ystävyyteen lämpöä, mutta kai olen sen verran halju ja pitkävihainen ihminen, etten anna anteeksi. Luottamus on vaikea ansaita mutta helppo kadottaa. Ja jos minun luottamukseni menettää, sitä ei saa takaisin.

Ihan sama täällä. Oon kait sitten niin inhottava, mutta en oo enää antanut sadatta mahdollisuutta. Ei minun tarvitse olla "se vahva" ystävyyssuhteessa, joka painaa minutkin pinnan alle.

Ja olen Nyytikin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki pitää [u]yrittää[/u] selittää. Mutta sen jälkeen ei ole enää minun vika, jos ystävä ei ota kuuleviin korviinsakaan mitään hienovaraista eroyritystä. Viimeinen mahdollisuus ainakin minulle päästä tästä ihmisestä eroon oli totaalikieltäytyminen hänen seurastaan.

Ladybird

Yläasteella meitä oli semmonen neljän porukka. Kaksi kaveria näistä on häipynyt omille teilleen, toinen heti ya:n jälkeen ja toinen tässä ihan muutamia kuukausia sitten. Ja kunnon syytä en ole hylkäämiselle saanut, mutta antaapa olla. Nykyään mulla onkin vaan yksi ystävä, sama joka on ollut tenavasta asti. Ystäviä haluaisin kovasti lisääkin, toivottavasti niitä siunaantuu jossakin elämän vaiheessa vielä.

mansikkasoppa

miulla on muuta hyvä ystävä. tai kyllä miulla on/oli kaks ystävää kenen kanssa vietin aikaa. mutta oon jotenki jääny siitä ulkopuoliseksi. en oiken tiijä miksi. ei varmaan enään kiinosta seura. en kyllä ole tietääkseni tehny mitään heille. sitten tietty vietän aikaani äitini ja isoveljeni kanssa :)

diude

minulla on yksittäisiä ystäviä joiden kanssa vietän aikaa.
joskus tosin myös isommalla porukalla, se riippuu vähän..

ja juu, ystävän jättäminen on koettu täälläkin. tai oikeastaan päätimme että ystävyys saa loppua koska siitä ei tule mitään. kaikki mitä minä tein, oli väärin, kenen kanssa seurustelin, oli kpää, kaikkea tällasta. ei tommosta kovin pitkään jaksa katella. viimeinen tikki mulle oli se, kun "ystävä" väitti että mulla on alkoholiongelma. minulla, joka ei ollut sillon yli 6kk juonut? :lol: olin kuulemma muuttunut, sontaa lensi joka asiaan. niinpä päätin että se saa olla siinä, ei kiinnosta kaveerata ihmisen kanssa jolle ei ns. kelpaa.

Nyytikki

Minulla on...

1) Iso, tiivis, "perhe", kaveriporukka entisellä asuinpaikkakunnallani, johon kuuluu kymmenisen henkeä- ydinporukkaan siis, lisäksi kuuluu useita henkiöitä, jotka usein ovat kanssamme. Kaikkia tapaan yhtä suurella riemulla ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Tämä porukka syntyi lukion alussa ja on yhä koossa 2v lukion päättymisen jälkeen.

2) Kaksi kaveria entisellä asuinpaikkakunnallani, jota tapaan erikseen ja joilla on kaveriporukat, joita en oikeastaan koskaan näe- syystä että olemme erilaisia ihmisiä ja harvoin sattuu sellaisia juttuja, joissa olisimme yhdessä. Nämä molemmat kaverit ovat vanhoja- toisen olen tuntenut vauvasta asti, toisen tarhasta.

3) Avomiehen kaveriporukka asuinpaikkakunnallamme, johon kuuluu pelkästään poikia. Näistä miellän omiksi kavereikseni kaikki, mutta on muutama sellainen, jonka kanssa olen läheisin.

4) Kolme tyttöä täältä asuinpaikkakunnaltamme, joista yksi on serkkuni. Jokaista tapaan erikseen, tosin kaksi on välillä mukana porukassani täällä.

Poppins: Minusta on ok lopettaa ystävyyssuhde, jos on pakko. Tosin minusta kaikki asiat pitäisi ensin selittää ja selvittää ystävällisesti, sillä minusta jokainen on sen velkaa vaikka ex- ystävälleen. Yhtäkkiä nurkkaan heittäminen ei ole kivaa.

Lukretia

Tuli mieleen, että on mutkin hylätty kerran. Syy taisi olla se, että olin "kaverini" mielestä liian nössö. :lol: Elettiin siis yläasteen kasiluokan alkua, ja kaverini alkoi hengailla muiden teinigangstojen kanssa, eikä mun seura enää kiinnostanut. Ei kyllä jäänyt harmittamaan, löysin sitten vähän parempia ystäviä. :lol:

-Maya-

vastasin muu vaihtoehto, koska eniten vietän aikaa kullan kanssa (tottakai kun asutaankin yhessä.. :wink: )..muutamaa kaveria nään sitten aina välillä, millon sitten sovitaankaan..

Mirre

Ennen tuli liikuttua isommissa porukoissa mutta nykyään nään aina ystäviäni kahden kesken. Eipä nuita hengailu kavereita niin paljoa enää olekaan joiden kanssa jaksaa aikaa viettää :D ja tietenki murun kans ollaan yleensä aina kaksistaan. Joskus ollaan isommassa porukassa liikenteessä (muru ja meidän yhteiset kaverit) ja joskus hengailen omien kavereitteni kanssa :)

Lukretia

Minulla on pari harvaa kaveria ja avomies, joka on paras ystäväni. Avomiehen kanssa tulee vietettyä eniten aikaa. Noita kahtaa jo ala-asteelta tuttua ystävää näen koulussa (opiskellaan samaa alaa) ja elokuvissa ja syömisen tai kahvittelun merkeissä. Sitten koulussa on myös ihmisiä, joiden kanssa juttelen koulussa ja joiden kanssa teen ryhmätöitä jne., mutta sen parempia kavereita niistä ei ole tullut, kun emme ole vaihtaneet yhteystietojakaan.

En pistäisi pahakseni, vaikka ystäviä olisikin enemmän. Olen vaan jotenkin niin ujo ja huono tulemaan ihmisten kanssa toimeen. Toisen ihmisen täytyy olla juuri tietyn tyyppinen ja samanhenkinen, että osaan puhua luontevasti tämän kanssa. :( Olen tosi kateellinen ihmisille, joilla on iso, tiivis kaveriporukka jo ala-asteelta lähtien.

Toisaalta olen kyllä vähän erakkoluonne ja viihdyn tosi hyvin kotona. Luultavasti ahdistuisin, jos joka päivä pitäisi tavata ihmisiä. :)

dica

[quote author="Karolina"]Ja nyt entinen paraskaveri on yksin ja hyljätty. Aivan ypöyksin. Siinä iässä jo olemme ettei poikiakaan huvita enää ryhtyä leikkimään parin viikon yhdessä oloa tai panosuhteita, vaan ovat jo vakavissaan. Myös tytöt etsivät jo aitoa ystävyyttä eivätkä dokuseuraa.[quote]

Tähän tyyliin kävi minunkin tapauksessani.
Kyseinen "ystäväni" luki päiväkirjani ja juoksi samantien kertomaan kaikki mehukkaat yksityiskohdat yhteiselle ystävällemme, mukavasti höystettynä, tietysti. Sain vähän myöhemmin kuulla omia juttujani roimasti liioiteltuina kaupungilta. Nostin asiasta tietysti metelin, ja "ystäväni" soitti minulle yhteisen kaverimme kanssa. Yhteinen kaveri haukkui minut ja kun pyysin saada puhua "ystäväni" kanssa, hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Kysyin, tajusiko hän, mitä se merkitsi, että hän oli levitellyt yksityisasiani kaikkien riepoteltavaksi, ja miten hän oli menettänyt kaiken luottamuksen. Takaisin kuului vain muminaa.

Sinä iltana itkin railakkaasti. En ollut surullinen. Itkin puhtaasta raivosta tuota petollista, kaksinaamaista Juliaa kohtaan. Kuvittelin täydellisen tavan nirhata tämän, vaan päätin, etten alennu samalle tasolle.

Ex-ystäväni teki tämän kaiken, jotta se lähentäisi häntä ja yhteistä kaveriani. Jonkin aikaa nämä kaksi kulkivat kahdestaan, mutta sitten kaveri sai uusia tuttavuuksia, joista tulikin niin läheisiä, että "ystäväni" pulpahti porukasta.

Nyt tuo säälittävä olento on yksin, yrittää roikkua jokaisessa ihmisessä, josta saa kiinni. Porukka, jossa hän viettää aikaansa, ei todellisuudessa pidä hänestä vaan haukkuu selän takana. Tunsin säälimätöntä vahingoniloa, kun lopulta tuo tytön tempaus johti minun ystävyyteni menettämiseen, eikä hän tienannut sillä uusia ystäviä. Haha! :twisted:

Ex-ystävälläni ei nykyään ole ystäviä, eikä käy pätkäkään sääliksi. Itsepähän soppansa keitti. Minulle hän on kuollut, eikä vaikuta minuun mitenkään, vaikka hyppisi edessäni alastomana ja huutaisi nimeäni vaatien huomiota. Sen siitä saa.

[-( Älkää menetelkö kuten tuo tyttö. Sillä ei tienaa mitään.

Karolina

Kun otit Poppins nyt puheeks tuon ystävän hylkäämisen..

Eräässä tapauksessa oli myös kyseessä parhaat kaverukset. Ystävys numero 1 hankkiutui tahallaan riitaan levittämällä valhetta että numero 2 olisi levittäny paskaa hänestä seläntakana.. Inhottavaa! Numero 2 haluaisi olla vielä ystävä ja tietysti sanoo ettei ole syyllinen, niin kuin ei olekaan. Mutta toinen kun nyt pääsi eroon ei "anna anteeksi".
Olen näiden molempien hyvä ystävä enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Olen kyllä sille hyljänneelle osapuolelle vähä vihjaissut että empä itse tekisi noin... Ja hyljätty osapuoli itkee kaikki illat minulle ettei tehnyt sitä ja miten saa ystävänsä takaisin.
Huoh, ymmärsitteköhän.

Itsellänikin oli paras ystävä tuossa yläasteen ajan kunnes hän vain lähti
--> Rupesi olemaan muiden kanssa, niiden, "joilla oli elämä" = dokaavien yhdenyönjuttujen metsästäjien".
Eipä hän enää kasvaessaan ystävyyden arvoinen ollut. Hän ei enää kysellyt mitä kuului vaan keskittyi vain itseensä ja jokaviikko vaihtuviin poikaystäviin. Siispä vaihdoin itsekin kaveripiiriä. Vähän ajan päästä kaikki muutkin hänen ystävänsä lähtivät. Muutamaa vuotta myöhemmin minulla on tiivis ihana kaveriporukka ja maailman ihanin poikaystävä ja vuosi tulee täyteen. ( ex-paras ystävä ei koskaan uskonut että voisin saada poikaystävää koska tämä oli niin paljon kauniimpi..)

Ja nyt entinen paraskaveri on yksin ja hyljätty. Aivan ypöyksin. Siinä iässä jo olemme ettei poikiakaan huvita enää ryhtyä leikkimään parin viikon yhdessä oloa tai panosuhteita, vaan ovat jo vakavissaan. Myös tytöt etsivät jo aitoa ystävyyttä eivätkä dokuseuraa.

Itse olen antanut anteeksi että ex-kaverini vaihtoi minut juomisseuraan ja koitan olle hänelle kiltti. Kukaan muu ei siihen enää pysty.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat