Apua kokeneemmilta..Vahinkoraskaus, mies peloissaan ja en tiedä mitä teen

Seuraa 
Liittynyt23.7.2015

Olen hämmentävässä tilanteessa. Olen 24-vuotias nainen ja olen nyt 6. viikolla raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu. Olen käyttänyt samoja Meliane e-pillereitä yli vuoden ja jostain syystä ne pettivät, vaikka olen oikein käyttänyt. Lapsen tuleva isä on 24-vuotias. Olemme tunteneet vasta n. 5kk, emme ole yhdessä, mutta olemme tulleet hyviksi ystäviksi ja välitämme toisistamme. Olin järkyttynyt raskaudesta,mutta nyt se tuntuu oikealta. Aborttiin en pystyisi tai saisin varmasti traumat. Adoptointia varmasti katuisin ja en pystyisi, koska kiinnyn lapseen todennäköisesti raskauden aikana. Olin siis suunnitellut, että pidän lapsen. Valmistun alkuvuodesta lähihoitajaksi ja minulla on asiat hyvin. Ystäväni ovat tukeneet minua hyvin. Asun kämppiksen kanssa, joka on iloinen uutisesta ja lapsi on tervetullut asumaan meidän kanssa. En odota tai pakota isää mihinkään vasten hänen omaa tahtoa. Hän saisi osallistua lapsen elämään niin paljon kun haluaa. Haluan että lapsi on rakastettu ja tuntee niin. Voisimme kasvattaa yhdessä ystävinä ja olla isä ja äiti. Ja jos minun ja miehen suhde syvenisi niin olla perhe.

Kerroin asiasta miehelle. Hän sanoi tukevansa minua mitä ikinä päätänkin ja että yhdessä keksimme ratkaisun. Hän ehdotti ensin aborttia, mutta ei halua painostaa minua siihen. Hän ehdotti adoptointia, mutta tietää että en pysty siihen jos kiinnyn lapseen. Hän sanoi,että ei halua olla isä, mutta tarjoutui maksamaan elatusmaksun. Minä sanoin, että en vaadi häntä maksamaan, jos hän ei halua. Hän ei halua hylätä lastaan, hän ei halua olla yhdessä lapsen takia, hän ei halua olla osa-aikainen isä, hän ei halua olla huono isä. Mutta hän ei kestä sitä ajatusta, että hänellä olisi lapsi, jonka minä joutuisin kasvattamaan yksin. Hän sanoi että ei voisi elää asian kanssa ja unohtaa. Mutta silti ei halua olla isä. Minä olen ihan pihalla nyt, kun en tiedä mitä teen, kun hän selvästi haluaisi luopua ja minä taas pitää, kun alan kiintymään.

Mitä itse tekisitte? Voiko tuo pelko helpottaa? Kiitos

[quote author="tyttönen" time="23.07.2015 klo 20:57"]

Olen hämmentävässä tilanteessa. Olen 24-vuotias nainen ja olen nyt 6. viikolla raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu. Olen käyttänyt samoja Meliane e-pillereitä yli vuoden ja jostain syystä ne pettivät, vaikka olen oikein käyttänyt. Lapsen tuleva isä on 24-vuotias. Olemme tunteneet vasta n. 5kk, emme ole yhdessä, mutta olemme tulleet hyviksi ystäviksi ja välitämme toisistamme. Olin järkyttynyt raskaudesta,mutta nyt se tuntuu oikealta. Aborttiin en pystyisi tai saisin varmasti traumat. Adoptointia varmasti katuisin ja en pystyisi, koska kiinnyn lapseen todennäköisesti raskauden aikana. Olin siis suunnitellut, että pidän lapsen. Valmistun alkuvuodesta lähihoitajaksi ja minulla on asiat hyvin. Ystäväni ovat tukeneet minua hyvin. Asun kämppiksen kanssa, joka on iloinen uutisesta ja lapsi on tervetullut asumaan meidän kanssa. En odota tai pakota isää mihinkään vasten hänen omaa tahtoa. Hän saisi osallistua lapsen elämään niin paljon kun haluaa. Haluan että lapsi on rakastettu ja tuntee niin. Voisimme kasvattaa yhdessä ystävinä ja olla isä ja äiti. Ja jos minun ja miehen suhde syvenisi niin olla perhe.

Kerroin asiasta miehelle. Hän sanoi tukevansa minua mitä ikinä päätänkin ja että yhdessä keksimme ratkaisun. Hän ehdotti ensin aborttia, mutta ei halua painostaa minua siihen. Hän ehdotti adoptointia, mutta tietää että en pysty siihen jos kiinnyn lapseen. Hän sanoi,että ei halua olla isä, mutta tarjoutui maksamaan elatusmaksun. Minä sanoin, että en vaadi häntä maksamaan, jos hän ei halua. Hän ei halua hylätä lastaan, hän ei halua olla yhdessä lapsen takia, hän ei halua olla osa-aikainen isä, hän ei halua olla huono isä. Mutta hän ei kestä sitä ajatusta, että hänellä olisi lapsi, jonka minä joutuisin kasvattamaan yksin. Hän sanoi että ei voisi elää asian kanssa ja unohtaa. Mutta silti ei halua olla isä. Minä olen ihan pihalla nyt, kun en tiedä mitä teen, kun hän selvästi haluaisi luopua ja minä taas pitää, kun alan kiintymään.

Mitä itse tekisitte? Voiko tuo pelko helpottaa? Kiitos

 
 

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat