Yksinäisyys ahdistaa. Vinkkejä?

Vierailija

Nyt on pakollisen avautumisen paikka kun on niin kurja fiilis :( Mulle iskee aina välillä tosi surullinen, ahdistunut ja epätoivonen fiilis siitä miten yksinäinen oon ja nyt on taas sellanen hetki. Joo mulla on jokusia kavereita, mutta ne ei oo läheisiä, joten ei niiden kanssa voi puhua mistä tahansa ja tapaamisvälit venyy usein monen kuukauden pitusiks (ellei jopa pidemmiks). Ymmärrän ettei niillä oo mulle enempää aikaa ja että ne ei ehkä koe samanlaista kiinnostusta syventää meidän kaveruutta ystävyydeks, koska niillä on jo läheisiä ystäviä, parisuhteet yms. Tai sitten mussa on jotain vikana. Olis vaan kiva tietää mitä, koska oon kuitenkin ystävällinen, huumorintajunen, empaattinen ja välittävä kaveri ja oikeesti hyvä ystävä, vaikka ite sanonkin. Sen myönnän, että oon aluks ujo mun huonon itsetunnon takia (johtuu esimerkiks kiusaamisesta), joten ekoilla tapaamisilla en varmasti oo parhaimmillani. Sekö se sitten on mikä jo vie sen ihmisten suurimman mielenkiinnon? Eikö ne vaan jaksa antaa mulle kunnollista mahdollisuutta olla ihan oma itteni kun tarjolla on niitäkin, jotka on tosi rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita samantien? Vai voiko olla, että mun kiusaajat on ollu aikanaan oikeessa sanoessaan ettei kukaan halua olla ruman läskin kaveri? En jotenkin vaan voi suosta uskomaan, että aikuiset ihmiset olis vielä niin pinnallisia, koska eihän ulkonäkö oikeesti vaikuta kaveruuteen/ystävyyteen millään tavalla.

Onko täällä ketään, jolla olis ollu sama tilanne ja olis saanu siihen muutoksen aikaan? Kertokaa mullekkin miten teitte sen! Tää tilanne on jatkunu vuosia ja alan menettää uskoni ja positiivisuuteni sen suhteen, että tää tästä muuttuis :( Mutta kun en vaan jaksais tätä enää. Ihan itkettää miettiä esimerkiks tulevaa kesää ja sitä, että taas vietän sen ilmeisesti yksin ja porukoiden kanssa. (Mun porukat on ihania, mutta se ei vaan oo sama asia) Tai sitä, että kohta vaihtuu toukokuu ja oon tänä vuonna viettäny perheeseen tai sukuun kuulumattomien ihmisten kanssa aikaa 2 kertaa. Kyllä, luit oikein, kaksi kertaa.

Kommentit (5)

Vierailija

Oli ku omasta elämästäni olisin lukenut! Haluutko antaa vaikka sun sähköpostiosotteen niin voitas kirjotella? :-) pelottavan paljon yhteistä meillä! 

Vierailija

voi ei !!! tuollaista tilannetta ei todellakaan saisi olla!!!!!  Alku kirjoitukses oli kuin suoraan mun elämästä. Koulukiusattu, hyljeksitty ja mulla oli vain pari kaveria koko yläasteen aikana.... kiusaamiseen osallistuivat myös opettajat (kiitos siitä ääliöt) .

Tuohon ulkonäkö ongelmaan.... olen sellainen tikku jota monet ihailevat (ja syön kuin hevonen) ja ne pari kaveria ovat huomattavasti mua suurikokoisempia ja kolmikolle tulikin nimitys nopeasti että sieltä tulee kaks lihapullaa ja nakki.... itse olen ulospäinsuuntautunut, ja hieman vilkas luonteeltani, mutta ei mullakaan pahemmin oo kavereita ollut yläasteen jälkeen kun kaveri porukka hajos omille teilleen. Parin kans ollaan enää tekemisissä, mutta harvakseltaan, kun on tuota välimatkaa sellaiset 100km ja molemmilla vuorotyöt. joten aikataulujen sovittaminen on välillä aikasta haastavaa. 

10 vuotta sitten muutin maalta kaupunkiin työn ja miehen perässä ja silloin mun ainut juttu kaveri oli työparini. Lähdin mukaan harrastustoimintaan ja sain sieltä muutaman kaverin joiden kanssa kävimme lenkillä yms. mutta ei siitä tullut sellaista että voisimme lähteä leffaan yms. 

Nyt kun olemme muuttaneet takaisin maalle ja olen kaivanut nuoruuden koiraharrastuksen takaisin ykköspaikalle niin sieltäkään en ole sitä sellaista kaveria löytänyt joka lähtisi mielellään vaikka lenkille leffaan yms.  Olen harrastusporukan organisoija ja perseeseen potkija että saadaan asioita eteenpäin. Työpaikalla porukan äiti joka hoitaa kesken jätetyt hommat ja siivoaa taukotilan kun kyllästyy tiskikaaokseen. oon kans sitä että onko todellakin niin että näin aikuisiällä kavereiden saaminen on huomattavasti hankalampaa??

Vierailija

Tavallaan kiva kuulla, että en oo ihan ainoa tän ongelman kanssa, jotenkin lohdullista. Vaikka en toivoiskaan tätä kellekkään. Tsemppiä teille molemmille, toivottavasti me kaikki saadaan kaveritilanteet mahdollisimman pian kuntoon! Ja mulle voi laittaa sähköpostia osotteeseen immortal91@windowslive.com :) En kehtaa nykyistä mailiani laittaa tähän kun siinä on mun koko nimi, joten käyn kurkkimassa tota vanhaakin nyt sitten!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat