Paniikkihäiriöstä kärsivät

Vierailija

Löytyykö täältä ketään tästä helvetillisestä vaivasta kärsiviä? Itselläni juuri viikko sitten todettu ja olo on aika yksinäinen kaikkien näiden kamalien oireiden kanssa.. Mitä oireita teille paniikkihäiriö tekee ja ilmeneekö ne kohtauksina vai jatkuvana riesana?

Miten hoidatte sitä ja mikä on auttanut? Minulla tällähetkellä rauhoittavat ensiapuna käytössä, myös ssri lääkkeet kirjotettiin. Tosin niitä en ole alottanut ainakaan vielä. Jotenkin niin ristiriitainen olo, haluaisin löytää lääkkeettömän keinon selvitä tästä.. Vertaistukea kaipailen nyt todella kipeesti! 

Kommentit (7)

Vierailija

Mulla on sama vaiva. Ollut ehkä noin 10 kuukautta, mutta todettiin alle kuukaus sitten, koska kävin lääkärissä. Paniikkihäiriö on onneks hoidettavissa täytyy vain ensin selvittää syy siihen. Mulla nyt luultavasti löytyy syy tai tiedäb mistä kaikki on alkanut, mutta varmuudeksi lääkäri kehotti labraan kilpirauhas testeihin ja sydänfilmiin, vaikka tuskin niissä mitään vikaa on. Meidän suvussa kun on tota kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikä mm. aiheuttaa paniikkioireita. Yleensä asia kuitenki johtuu psyykkeestä. Mulla oli pitkääb ahdistusta, joka sitten lopulta muuttui paniikkikohtauksiks ja siitä sit vielä enemmän ahdistusta. Olot on hirveät, tuntuu kuin happi loppuis, maailma kaatuis päälle, tai luulen kuolevani. Oon lukenu hirveesti paniikkihäiriöstä, oon perehtyny siihen tosi paljon. Jo tästä oli mulle vähän apua. Vertaistuki on myös hyvä ja se että hyväksyy ongelman! Puhuminen auttaa todella paljon. Oon kertonu tästä parille kaverille ja toisella itseasiassa on sama ongelma. Ei oo kuiteskaa viel lähteny hoitaa sitä.

 

Mulle lääkäri ei suositellut lääkkeitä. Tärkeää on ns.uudelleen eläminen. Psykoterapia on todella hyvä apu ja vertaistuki esim. täällä netissä. Riittävä uni, liikunta, ei paljoa kofeiinia tai alkoholia, eikä muita päihteitä. Riittävä tieto paniikkihäiriöstä on myös avuksi. Miks ja mistä oireet tulee? Mulla helposti tulee esim bussissa. Alkaa ahistaa, alan kelailee hengitystä tms. Saan kuitenki nykyää helposti psyykattua itteeni. Alan hengittelee syvää ja rauhallisesti, kuuntelen musaa, tai jään bussista poissa. Ajattelen jotain muuta... Joskus se on todella haastavaa mut aina niistä oloista olen selvinny. Tietystä tää on jollain tapaa muuttanu mun elämää. Pelkään välillä mennä jonnekki, koska "mitä jos alan panikoimaa siellä" pyh... Oon vaa sit menny ja kelannu, et ei se tule. Piste. :D eikä oo tullu. Se on nii omasta pääkopasta kiinni oikeesti. Mulla ne ei oo enää läheskää niin pahat mut esim 2 päivää sit tuli tosi epätodellinen olo kaverin kanssa tässä meillä kotona. Sanoin vaa heti sille et mennääks vaik ulos viemää koira tai jotain et mua ahdistaa vähä. Ja se meni ohi ku tein jotain ja ajattelin muuta.

 

Lääkkeitä en suosittelis. :/ Kokeilla mennä ensin psykoterapiaan se on ilmaista. Siellä se voi sua nähdessä ja sun kanssa keskustellessa sanoa myöhemmin siitä et jos sulla oliski tarvetta niihi lääkkeisiin mut en usko. Mun äitin tuttu selvis alle vuodessa paniikkihäiriöstä psykoterapialla. Sillä se oli viel joka päivästä ne kohtaukset. Mut sil alko kaikki ku sen isä ja oma tyttö kuoli tosi lyhyessä ajassa.. Noista tapahtumista meni ehkä puol vuotta ku se alko oireilemaan. Ja sitä kestiki kauan, kunnes se hakeutu lääkärii ja se määräs sen ehdottomasti psykoterapiaan. Mun äiti myös jeesaili sitä ku se oli samalla tosi masentunu et meinas itsemurhaa sit plus viel noi paniikkihäiriöt. Se sai niitä kuulemma suihkussaki ettei voinu tulla vessasta ulos. Ja näinki pahasti paikasta se on selvinny. Aina voi uudestaa tulla jos tulee joku elämänkriisi myöhemmin, kova stressi tai kova päihteidenkäyttö voi laukasta sen uudelleen mut muuten kyllä se siitä!

 

toivottavasti tästä oli vähän apua sulle. Ja toivottavasti ei tullut liian pitkä teksti! :D olis kiva kuulla sulta millasia oireita sulla on ja kuinka usein?? :)

Vierailija

Paperipussiin hengittely auttaa oireisiin myös. Ja miksi? Koska se auttaa sua hengittämään tasapainoisesto ja huomaat sen et hei mähä hengitän iha normaalisti. Jos ihminen panikoi, se helpostii kiihdyttää hengitystä eli liian nopeesti, vaikka sitä ei ite huomais. Ja tästä voi tulla sitte niit muita oireita esim puutumista, kuristumisen tunnetta tms. Mut ne on vaan siellä psyykkeessä. Näissä ei siis ole hengenhätää, vaikka siis joo tiedän että siltä se välillä todella tuntuukin. :D

Vierailija

Kiitos vastauksista! 

Mulla tää alko ensin huimauksella, eli alko huimaamaan kauheesti joissaki tilanteissa mut se meni sit ohi.. Lopulta viikko sitte jouduin ambulanssilla sairaalaan ku tuntu että lähtee taju, lähti käsistä ja jaloista jotenki tunto tai silleen ne tuntu tosi raskailta. Sen lisäks mun sydän hakkas tosi kovaa ja oli vaikee hengittää ja kaikki tuntu epätodelliselta. Sama toistu joka päivä sen päivän jälkeen. Aina menin uudestaan sairaalaan.

Mulle tehtiin kaikenmaailman turkimukset mutta mitään fyysistä sairautta ei löytyny, jolloin todettiin psyykkiseksi.

Oon käynyt terapiassa jo puoli vuotta ahdistuksen takia. Mulla siis on aika selviä jo ne asiat mitä on tapahtunu sellasta mikä sitä pahaa oloa aiheuttaa... Silti tää paniikkihäiriö puhkes yhtäkkii ja vielä näin rajusti, just ku oli jo parempi olo.

Eli siis mulla nämä oireet on lähes kokoajan, ellen sitten ota rauhottavaa lääkettä. Pari päivää oon selvinny ilman ku oon koittanu vaan olla kotona ja rauhottua. Mut muuten viimisen viikon tää helvetti on ollut 24/7....

tulipas sekavaa tekstii toivottavasti sai selvää... Ja kiva olis läytää lisää niitä kohtalotovereita!

Vierailija

Niin, kuullostaa oikein tutulta sun oireet :) Hyvä, että syy on sulle selviämässä, koska sen käsittely voi todellakin auttaa huomattavasti noihin paniikkioireisiin. Uskon, että sulle toi on ns. uutta niin oot säikähtänyt oireita, joten sen takia voi olla miksi niitä saat noin usein. Ennen kuin sain tän paniikkihäiriön, tiesin tästä tosi paljon. Koska mun kaverilla just oli tää paniikkihäiriö. Ei tullu kuitenkaa kauheesti todisteltuu sen kohtauksia, mutta kuuntelin häntä tosi paljon ja vissiin kerran sen saikin just mun kanssa. Luulen, että koska oon ollu vähän ''liian'' tietoinen tosta sairaudesta ja sen vaikutuksista, nii ehkä siks se ei oo niin hirveen paha. Mut kyl ku sain eka paniikkikohtauksen, niin huh.. Kyl se oli kauhee. Ei sitä edes tajunnu paniikkikohtaukseks, ku vasta sen jälkeen. Odottelin sen about tunnin, ku se kesti. Se oli kyl hirveetä. Sydän hakkas sataa, kädet puutu, hengitys oli heikko, auringo paisto ulkona ja oli todella kuuma, olin valvonut koko edellisen yön jne.. Yritin rauhottuu, yritin itkee, mut kaveri vaa huus vieressä. '' Mitä sä nyt pelleilet '' jne. Se oli kauheeta kyl ku ei ollu edes ihmistä sillon siinä kuka osais tukea! Valitettavasti  tää kaveri muutenki on jo historiaa mun elämässä. :D

Ton kohtauksen jälkeen, mul oli todella helpottunut olo kun se meni ohi. Tuntemattomat ihmiset tuli auttaa mua siinä kohtauksessa, tai rauhoittelee, sit se '' kaveriki '' alko rauhottelee. Tän jälkeen en oo saanut semmosia rajuja kohtauksia, paitsi seuraavina päivinä oli todella ahdistunut. Ja tosta meni viikko ja sain taas aika rajun kohtauksen. Nää jäi historiaks hetkeks, olin vaa tosi ahdistunu, mutta en saanu varsinaisia paniikkikohtauksia, kun vasta nyt tässä lähiaikoina, en osaa sanoo aikaa, mut kuitenki.. Helposti tulee epätodellisia oloja, paniikinomaisia oireita, ahdistusta jne. Jollain tapaa vaa pystyn pääkopas saamaan sen ahdistuksen pois, ettei se tuu paniikkikohtaukseks. Mietin vaan, et ei mulla oo oikeesti mitään hätää, panikoin vaan ja seki menee ohi. Tän paniikkihäiriön takia mulla on tullu joku kauhee esiintymispelko. Sydän alkaa hakkaa heti sataa, jos joudun esim. koulussa jotain esittää. En vaan pysty siihen. Lintsaan kaikki tunnit, missä joudun esittää. :/ Oon kuitenki tässäki asiassa YRITTÄNYT tsempata, mutta ei. Kerran maikka sano vaan mulle et haluisinko nyt kertoo muille mun esitelmästä, mutta samantie alko hirvee sydämmentykytys, sanoin vaa et '' ei nyt oikeesti '' :D

Vierailija

Mulle ei enää oikeen nuo hengitysharjotukset ja asioitten käsittely tunnu riittävän :( oireet on kamalan voimakkaat eikä tunnu millään pysyvän hallinnassa kuin diapamilla... Alkaa tulla toivoton olo kun jokainen lääkäri (viimeksi tänään kävin) sanoo että pitäisi alottaa ne mielialalääkkeet eli ssri lääkkeet.. Kuulema ekan kaks viikkoa voi käyttää niitä rauhottavia kunnes ne toiset lääkkeet alkaa vaikuttaa... Niin pettyny olo ku en meinaa pärjätä vaikka kaikkea yrittänyt. Tää on nyt jotenki niin rajusti päällä kokoajan. Toivoin niin kauheesti että tää tästä ilman mitään lääkkeitä lähtis helpottaa pelkällä terapialla ym...

Vierailija
Vierailija

Niin, kuullostaa oikein tutulta sun oireet :) Hyvä, että syy on sulle selviämässä, koska sen käsittely voi todellakin auttaa huomattavasti noihin paniikkioireisiin. Uskon, että sulle toi on ns. uutta niin oot säikähtänyt oireita, joten sen takia voi olla miksi niitä saat noin usein. Ennen kuin sain tän paniikkihäiriön, tiesin tästä tosi paljon. Koska mun kaverilla just oli tää paniikkihäiriö. Ei tullu kuitenkaa kauheesti todisteltuu sen kohtauksia, mutta kuuntelin häntä tosi paljon ja vissiin kerran sen saikin just mun kanssa. Luulen, että koska oon ollu vähän ''liian'' tietoinen tosta sairaudesta ja sen vaikutuksista, nii ehkä siks se ei oo niin hirveen paha. Mut kyl ku sain eka paniikkikohtauksen, niin huh.. Kyl se oli kauhee. Ei sitä edes tajunnu paniikkikohtaukseks, ku vasta sen jälkeen. Odottelin sen about tunnin, ku se kesti. Se oli kyl hirveetä. Sydän hakkas sataa, kädet puutu, hengitys oli heikko, auringo paisto ulkona ja oli todella kuuma, olin valvonut koko edellisen yön jne.. Yritin rauhottuu, yritin itkee, mut kaveri vaa huus vieressä. '' Mitä sä nyt pelleilet '' jne. Se oli kauheeta kyl ku ei ollu edes ihmistä sillon siinä kuka osais tukea! Valitettavasti  tää kaveri muutenki on jo historiaa mun elämässä. :D

Ton kohtauksen jälkeen, mul oli todella helpottunut olo kun se meni ohi. Tuntemattomat ihmiset tuli auttaa mua siinä kohtauksessa, tai rauhoittelee, sit se '' kaveriki '' alko rauhottelee. Tän jälkeen en oo saanut semmosia rajuja kohtauksia, paitsi seuraavina päivinä oli todella ahdistunut. Ja tosta meni viikko ja sain taas aika rajun kohtauksen. Nää jäi historiaks hetkeks, olin vaa tosi ahdistunu, mutta en saanu varsinaisia paniikkikohtauksia, kun vasta nyt tässä lähiaikoina, en osaa sanoo aikaa, mut kuitenki.. Helposti tulee epätodellisia oloja, paniikinomaisia oireita, ahdistusta jne. Jollain tapaa vaa pystyn pääkopas saamaan sen ahdistuksen pois, ettei se tuu paniikkikohtaukseks. Mietin vaan, et ei mulla oo oikeesti mitään hätää, panikoin vaan ja seki menee ohi. Tän paniikkihäiriön takia mulla on tullu joku kauhee esiintymispelko. Sydän alkaa hakkaa heti sataa, jos joudun esim. koulussa jotain esittää. En vaan pysty siihen. Lintsaan kaikki tunnit, missä joudun esittää. :/ Oon kuitenki tässäki asiassa YRITTÄNYT tsempata, mutta ei. Kerran maikka sano vaan mulle et haluisinko nyt kertoo muille mun esitelmästä, mutta samantie alko hirvee sydämmentykytys, sanoin vaa et '' ei nyt oikeesti '' :D

Näin kai se olis fiksuin vastata että tajuaa kelle vastaa eli tosiaan alottajalta tuo äskeinen viesti :D

Vierailija

Niin, se voi olla että tossa sun tilanteessa on oikeesti hyvä aloittaa se lääkitys, varsinkin kun oot niin pitkään sielä terapiassa käynyt. Ei sun tarvitse loppuelämääs käyttää lääkkeitä, voit hyvin lopettaa myöhemmin lääkärin luvalla. Mun yks tuttu käytti noita ssr lääkkeitä, en tiedä tarkalleen miksi, mut se lopetti ne just hetki sitte, eikä oo ollu ongelmaa siinä. :) Sitku tilanne on tarpeeks ''paha'' nii kyl se lääkitys on todella suositeltavaa!! Sen kanssa kyl jaksaa vähä aikaa, nii voi myöhemmin olla koko paniikkihäiriö poissa. Muistat vaan käydä sielä terapiassa! Se on ihan yhtä tärkeää! Tsemppiä sulle vielä, kyllä kaikki järjestyy ajan kanssa! Stressi vähemmälle, lisää liikuntaa, paljon unta ja tekemistä. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat