Minä ja minua 30 vuotta vanhempi mies, haterit voi olla lukematta

Vierailija

Minä tein sen. Minä kerroin ihastukselleni mitä tunnen häntä kohtaan. Kirjoitin hänelle joulukortin, jossa kerroin että kaksi vuotta hän on ollut ajatuksissani usein. Kyseinen mies on minua 30 vuotta vanhempi. Sydän pamppaillen tiputin kortin postilaatikkoon, jonka olin kirjoittanut jo marraskuun alussa. Minä päätin että tällä kertaa en jänistä, järkeilin että ei se ole keltään pois, että itse ainakin haluaisin saada sellaisen kortin. Kaksi päivää postittamisen jälkeen kävelin kauppaan ja olin ottamassa ostoskoria kun kuulin takaani äänen: ”Hyvää päivää”… Käännyin katsomaan ja kauhukseni huomasin että hän seisoi takanani ja saman tien kaappaa minut syleilyynsä. ”Kiitos kortista, kiva kun minuakin joku muistaa”. Jos osasin siinä tilanteessa yhtään lukea hänen ilmettään, hän näytti olevansa hyvillään. Paniikin sekaisin tuntein aloin änkyttämään jotain kuinka mietin kauan että kertoisinko tämän hänelle. En oikeastaan tarkalleen muista keskusteluamme, yritin pysyä vain tolpillani ja niellä sydäntäni takaisin rintaani. Lopun muistan kyllä: ”Jos joskus siellä päin liikut, tule käymään kahvilla”. ”Okei” sanoin leveä hymy kasvoillani. Sitten hän meni.  Hän pyysi minua kahville, hän toden totta niin teki. Mutta vai velvollisuuden tunteestako vai että oikeasti haluaisi tavata minut, ihmisenä. Mietin mitä hän mahtaisi ajatella minusta, oliko tässä mitään järkeä ja mitä kaikkea voisi tapahtua kun häntä menisin tapaamaan. Pari päivää tästä myöhemmin tapasin hänet uudestaan. Hän sanoi jo kaukaa hei, jäin polttamaan hänen kanssaan tupakkia. Mutta se oli siinä, puhuimme niistä näistä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja totta kai minä jäädyin taas hänen edessään. En voi käsittää tätä, en ole koskaan ollut näin polvillani toisen ihmisen edessä. Olin edellisenä yönä miettinyt että minä kysyn häneltä sinä päivänä mitä hän tekisi sunnuntaina, että voisinko tulla käymään kahvilla. Mutta sanaakaan en saanut suustani. Jalat pettymyksestä raskaina kävelin pois tappiostani. Tällä hetkellä olen ymmälläni, en tiedä mihin suuntaan itseni suuntaisin, unohtaa täysin vai yrittää kovemmin. Olen yli kaksi vuotta kamppaillut asian kanssa. Mieli sydäntä syyttää, koska eihän meistä paperilla voi tulla mitään muuta kuin salasuhde. Ja miksi hän haluaisi edes minun kaltaistani tyttöä joka epävarmuudessaan kädet täristen mumisee huiviinsa? Kellään samanlaisia kokemuksia?

 

Kommentit (2)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat