Luulosairaus häiritsee elämää

Vierailija

Jep, hypokondriaksikin tuota kutsutaan, uskomattoman kammottava vaiva, josta olen kärsinyt jossain määrin lapsesta asti. Kohtalotovereita? Välillä on helpompia jaksoja ja välillä pahempia, jolloin pelkään kaikkea ja se huonontaa elämän laatua. Kaikki lääkärisivut ovat minulta täysin pannassa, koska tämä on sillä tasolla että jos luen lehdestä vaikka melanoomasta, olen aivan varma että no niin, minulla täytyy olla se. Tai vaikkapa että "halvaus voi iskeä yllättäen", tällainen teksti on mulle sitä kaikista pahina ja saa pelot valloilleen. Saati jo kropassa esiintyy jotakin oiretta, mieli alkaa heti kelata päästä läpi sairauksien listaa, mihin kipu voisi liittyä. Pahimpiana aikoina sitä saattoi olla etsimässä googlesta.

En ole kuitenkaan niin "hullu", että ravaisin lääkäreissä koska jollain tasolla mieli tietää, että no niin, tämä on taas tätä. Söin lääkettä 3 vuotta, mutta ei se ihan älyttömän suuri apu ollut, enkä halua viettää niin loppu ikääni, vaan haluaisin osata nauttia elämästä muutenkin. Ilman että jokainen kehon kutina tai kolotus johtaa mielestäni kuolemaan.

Onko muitakin kohtalotovereita tai onko joku löytänyt keinon päästä täsä eroon? Normaalien ihmisten mielestä tämä on aivan sairasta, mutta ilkeilyä en nyt kaipaisi. En ole todellakaan vapaaehtoisesti tällainen, valitettavasti vain perinteinen "älä ajattele" ei toimi tässä tapauksessa.

Kommentit (3)

Vierailija

Moro. Itse kärsin osittain samasta vaivasta. Kärsin itse paniikki/ahdistushäiriöstä. Eli ahdistun erittäin helposti ja osittain olen masentunut tämän takia ja häiritsee elämääni päivittäin. Pelkään kuollakseni pahempia mielisairauksia, kuten skitsofreniaa. Vaikka tiedän että minulla sitä ei ole niin silti mieli seikkailee siinä ajatuksessa.. ymmärrän siis sinua. Suosittelen ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon ja aika niin pääset juttelemaan. Tämä on nimittäin erittäin yleinen ''vaiva''. 5 ystävällän on sama, ja 3 heistä on naisia. 

 

Itselläni on helpottunut paljon liikunta ja että on tekemistä. Koita jättää mahdollisimmn vähän päivän ajasta tämän asian miettimiseen. Ajan kanssa helpottaa! Ja varo tosiaan googlea ja lääkärikirjoja. Ihmis mieli on siinä jännä koska saa tekemään ihmeellisiä johtopäätöksiä. :) Olen aivan varma että olet täysin terve ihminen. Koita jaksaa !! s-postilla voit kirjoitella jos siltä tuntuu niin selvitään yhdessä =) tsemppiä!

 

Vierailija

Jep, hypokondriaksikin tuota kutsutaan, uskomattoman kammottava vaiva, josta olen kärsinyt jossain määrin lapsesta asti. Kohtalotovereita? Välillä on helpompia jaksoja ja välillä pahempia, jolloin pelkään kaikkea ja se huonontaa elämän laatua. Kaikki lääkärisivut ovat minulta täysin pannassa, koska tämä on sillä tasolla että jos luen lehdestä vaikka melanoomasta, olen aivan varma että no niin, minulla täytyy olla se. Tai vaikkapa että "halvaus voi iskeä yllättäen", tällainen teksti on mulle sitä kaikista pahina ja saa pelot valloilleen. Saati jo kropassa esiintyy jotakin oiretta, mieli alkaa heti kelata päästä läpi sairauksien listaa, mihin kipu voisi liittyä. Pahimpiana aikoina sitä saattoi olla etsimässä googlesta.

En ole kuitenkaan niin "hullu", että ravaisin lääkäreissä koska jollain tasolla mieli tietää, että no niin, tämä on taas tätä. Söin lääkettä 3 vuotta, mutta ei se ihan älyttömän suuri apu ollut, enkä halua viettää niin loppu ikääni, vaan haluaisin osata nauttia elämästä muutenkin. Ilman että jokainen kehon kutina tai kolotus johtaa mielestäni kuolemaan.

Onko muitakin kohtalotovereita tai onko joku löytänyt keinon päästä täsä eroon? Normaalien ihmisten mielestä tämä on aivan sairasta, mutta ilkeilyä en nyt kaipaisi. En ole todellakaan vapaaehtoisesti tällainen, valitettavasti vain perinteinen "älä ajattele" ei toimi tässä tapauksessa.

Aelyn
Seuraa 
Liittynyt1.10.2010

Kirjoittelen nyt varuilta nimimerkilläni, ei ole mitään muistikuvia kuinka täällä sai laitettua esim. yksityisviestin. :) Itselläni on kanssa diagnosoitu ihan ahdistuneisuushäiriö, mutta koskaan en ole käynyt juttelemassa kenellekään "ulkopuoliselle". En oikein tiedä minne mennäkään, mihinkän kalliiseen terapiaan ei ole rahaa ja lääkereille en enää tahdo, kun lääkkeetön hoitomuoto olisi kiva... Toisaalta myös oma tila hävettää niin paljon että kynnys mennä keskustelemaan siitä on kova, kun tietää itsekin että se on hölmöä eikä millään lailla normaalia :( Minunkin ystävistäni parilla on samaa vaivaa, mutta heillä on nyt parempi kausi meneillään, joten en viitsi turhaan kuormittaa ettei se laukaise tätä uudestaan.

Vierailija

Itselläni on samaa vaivaa ja olenkin miettinyt, tietääkö kukaan voiko esimerkiksi netistä saada mielenterveysongelmiin anonyymiä keskusteluapua? En ole puhunut tästä kuin äidilleni ja poikaystävälleni, jotka molemmat ovat kyllästyneitä ainaisiin pelkoihini. Tuntuu kovasti että olisi tarve puhua jonkun ulkopuolisen kanssa, ei tarvitse olla edes ammattilainen, kunhan kuuntelee ja ymmärtää... mihinkään kriisipuhelimiin en tahdo soittaa, koska olen jo sen verta stressaantunut asian kanssa, etten pysty puhumaan siitä itkemättä. En vaan jaksa enää tällaista, kun koko ajan joku tyhmä ongelma ahdistaa, oma mieli TIETÄÄ että se on taas vaan tätä luulosairastelua, mutta paniikki tulee silti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat