Perheeni ei hyväksy poikaystävääni

Seuraa 
Liittynyt17.6.2014

Olen 18-vuotias tyttö jonka on pakko saada avautua huolestaan: olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin puoli vuotta, mutta vanhempani eivät millään suostu ns. hyväksymään poikaystävääni. Seurustelin toissa talvena nykyisen poikaystäväni parhaan ystävän kanssa mutta suhteemme ei toiminut, hän ei koskaan rakastanut minua ja välimme olivat kireät joten erosimme ja muutama kuukausi sitten hän ilmoitti olevansa homo. Kuitenkin, minun ja nykyisen poikaystäväni kanssa menee parisuhteemme kannalta upeasti, olemme erittäin rakastuneita toisiimme, emme juurikaan riitele, voimme puhua toisillemme aivan kaikesta ja tuemme toisiamme. Seksi hänen kanssaan on myös upeaa. Olemme molemmat sellaisia jotka eivät juurikaan juo (hän ei ollenkaan, minä silloin tällöin), emme polta eikä kummankaan puolelta ole ollut ikinä muitakaan tyypillisiä teini-iän ongelmia.

Koska minun ja ex-poikaystäväni välit eivät olleet seurustelumme aikana läheiset, enkä juurikaan kertonut sitä ennen mieselämästäni vanhemmilleni, nykyinen poikaystäväni on heille ensimmäinen "oikea" poikaystävä joka minulla on koskaan ollut, ja heille on ollut erittäin vaikeaa sopeutua tilanteeseen, varsinkin kun he tietävät että harrastamme seksiä, mitä he eivät lainkaan hyväksy. Minulla ei koskaan ole ollut kotona juurikaan rajoituksia tai kieltoja, ei ennen kuin aloin seurustelemaan tämän pojan kanssa. Kun olemme minun luonani (asumme molemmat kotona) vanhempani suorastaan kyttäävät joka ikistä asiaa mitä teemme, emme saa ollenkaan suudella, pitää kädestä, olla sylikkäin tai olla yksin minun huoneessani, eikä hän saa olla meillä yötä enkä minä hänen luonaan. Emme tavallaan saa koskea toisiamme lainkaan. He myös valittavat siitä jos makaamme sohvalla ja katsomme televisiota. Poikaystäväni ei saa olla meillä kuin korkeintaan kymmeneen, jos hän on myöhempään, minulle huudetaan sillä silmänräpäyksellä kun hän lähtee ja ilmoitetaan ettei hän saa käydä meillä enkä minä hänen luonaan vähään aikaan. He eivät muutenkaan pidä siitä, että tapaan häntä joka päivä. Kun olemme taas hänen luonaan, hänen vanhempansa halaavat minua ja kyselevät onko kaikki hyvin ja tekevät oloni kotoisaksi. Olen ymmärtänyt että hänen koko perheensä pitää minusta paljon, ja olen aina tervetullut heille. Tunnelma on siis täysin erilainen, hänen perheensä kanssa ei ole lainkaan ongelmia. 

Vanhempani kohtelevat minua muutenkin kurjasti, saan aina vain negatiivista palautetta kaikesta mitä teen, esimerkiksi äitini aloitti kohtauksen 18-vuotis juhlissani ilmoittaen kaikkien vieraiden kuullen että olen hänen mielestään lihava. Hän sanoo että en välitä lainkaan koulusta mikä ei pidä paikkaansa sillä minulla on juuri havaittu olevan luki ja hahmottamisvaikeus. Vanhempani myös silloin tällöin uhkaavat ajaa minut pois kotoa koska olen heistä liikaa poikaystäväni kanssa. He pelkäävät myös yli kaiken että tulen raskaaksiHe eivät ollenkaan halua keskustella kanssani mistään ongelmista, he vain ilmoittavat että teen tämän ja tämän asian väärin, mutta eivät keskutele, huutavat ja haukkuvat vain, mistä poikaystäväni on hyvin vihainen. Itsetuntoni on täysin romuna, olen jatkuvasti ahdistunut, peloissani ja masentunut. Itkeskelen jatkuvasti ja poikaystäväni on todella huolissaan. Onneksi isovanhempani ovat huomanneet tilanteeni, ja aikovat puuttua asiaan. 

Haluaisin kuitenkin kuunnella kommenteja ja neuvoja. Minun täytyi vain yksinkertaisesti saada kirjottaa tästä asiasta. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Kommentit (7)

silkkii
Seuraa 
Liittynyt9.11.2013

Pitävätköhän vanhempasi sinua edelleen pikkutyttönä? Kuvailemasi perusteella kuulostaa siltä. Pystyisitköhän tosiaan muuttamaan pois kotoa jos tilanne ei tuosta parane? Tai ovatko isovanhempasi jo puuttuneet asiaan?

Molly
Seuraa 
Liittynyt30.6.2014

Mulla on melkein täysin sama tilanne! olen sua vaan vuoden nuorempi. Oon kans seurustellu poikaystäväni kanssa reilun puol vuotta eikä vanhempani hyväksy häntä, se tosin johtuu siitä että ovat todella uskonnollisa ja minä en ja poikaystäväni ei myöskään ole joten seurustelen ns "väärän pojan kanssa". Mä saan kuitenkin käydä poikaystävälläni yötä ja hänen vanhempansa ovat olleet todella suuri apu minulle ongelmmissani, mutta poikaystäväni ei saa tulla lähellekkään meidän taloa. On ahdistavaa kun vanhemmat eivät hyväksy sun valintoja vaan haukkuvat sinua huonoksi ihmiseksi vain sen perusteella ketä sinä rakastat!

ymmärrän siis täysin tunteesi ja tilanteesi ja toivotan paljon tsemppiä! Sulla silti siltä kannalta helpompi että oot aikuinen ja voisit muuttaa jo pois kotoa. Ois tosi kiva jutella sun kanssa vielä kokemuksista enempi! :) 

reflection
Seuraa 
Liittynyt14.7.2014

Miten asia on sujunut? Saatan olla jo hieman myöhässä tällä kommentillani, mutta tuli kanssa mieleen, että vanhempasi varmaan pitävät sinua vielä omana pikkutyttönään, ja sen takia poikaystävä ja aikuistumisesi pelottaa heitä. Tiedän, että tämä voi olla vaiheaa (niin henkisesti kuin konkreettisesti), mutta sinun täytyisi viestittää vanhemmillesi suoraan ja järkevästi, että et ole enää lapsi, ja että vanhempiesi tulisi ymmärtää se. Mitään huutokohtausta tästä ei kannata järjestää, vaan jos mahdollista, kerrot tuntemuksesi vanhemmillesi asiallisesti keskustellen - kuten aikuiset tekevät. Toivottavasti kuitenkin asia on jo paremmalla mallilla, tsemppiä sulle!

Loveheejja
Seuraa 
Liittynyt17.6.2014
reflection

Miten asia on sujunut? Saatan olla jo hieman myöhässä tällä kommentillani, mutta tuli kanssa mieleen, että vanhempasi varmaan pitävät sinua vielä omana pikkutyttönään, ja sen takia poikaystävä ja aikuistumisesi pelottaa heitä. Tiedän, että tämä voi olla vaiheaa (niin henkisesti kuin konkreettisesti), mutta sinun täytyisi viestittää vanhemmillesi suoraan ja järkevästi, että et ole enää lapsi, ja että vanhempiesi tulisi ymmärtää se. Mitään huutokohtausta tästä ei kannata järjestää, vaan jos mahdollista, kerrot tuntemuksesi vanhemmillesi asiallisesti keskustellen - kuten aikuiset tekevät. Toivottavasti kuitenkin asia on jo paremmalla mallilla, tsemppiä sulle!

 

Kiitos sinulle erittäin paljon myös tuesta :) et ole lainkaan myöhässä sillä tilanne ei ole muuttunut edelleenkään yhtään miksikään. Sain myös tietää että mummini joka on ollut muka puolellamme, on vain puukottanut minua ja poikaystävääni selkään koko ajan. Tämä oli erittäin ikävää kuulla. Olen yrittänyt tuoda aikuistumistani esille, mutta heille se ei vain mene jakeluun. Heillä on tällä hetkellä vielä niin helppo kontrolloida minua koska asun heidän kattonsa alla ja olen vielä täysin heidän varoissaan. He myös sanovat että jos haluan muuttaa pois kotoa, olen sitten täysin omillani esim huonekalujen yms kanssa.

Loveheejja
Seuraa 
Liittynyt17.6.2014
Molly

Mulla on melkein täysin sama tilanne! olen sua vaan vuoden nuorempi. Oon kans seurustellu poikaystäväni kanssa reilun puol vuotta eikä vanhempani hyväksy häntä, se tosin johtuu siitä että ovat todella uskonnollisa ja minä en ja poikaystäväni ei myöskään ole joten seurustelen ns "väärän pojan kanssa". Mä saan kuitenkin käydä poikaystävälläni yötä ja hänen vanhempansa ovat olleet todella suuri apu minulle ongelmmissani, mutta poikaystäväni ei saa tulla lähellekkään meidän taloa. On ahdistavaa kun vanhemmat eivät hyväksy sun valintoja vaan haukkuvat sinua huonoksi ihmiseksi vain sen perusteella ketä sinä rakastat!

ymmärrän siis täysin tunteesi ja tilanteesi ja toivotan paljon tsemppiä! Sulla silti siltä kannalta helpompi että oot aikuinen ja voisit muuttaa jo pois kotoa. Ois tosi kiva jutella sun kanssa vielä kokemuksista enempi! :) 

 

 

ymmärrän myös sinua, sillä vanhempani ovat myös jonkin verran uskovaisia, mutta en usko asialla olevan kuitenkaan merkitystä. Kiitos viestistäsi, se lohdutti minua hieman :) olisi todella mukavaa vaihtaa enempää kuulumisia jos mahdollista? :) 

Nasha
Seuraa 
Liittynyt8.1.2014

Mulla oli exän kanssa tilanne, jossa hänen vanhempansa inhosivat minua yli kaiken. Sanoivat tälle jätkällekkin mua joskus katuhuoraksi, kun pukeuduin niin törkyisesti. (minisortsit ja bändipaita oli aika usein päällä). Kyllähän se suhdetta söi.... Kun sain porttikiellon heille kotiin, kun tulimme kerran bileista (ei oltu edes juotu...) aloimme miettiä että mitäs saatanaa. Sen jälkeen oltiin aika kauan vielä yhdessä, ei sitten vaan oltu hänen luonaan ikinä. Suhde kaatui lopulta aivan eri asioihin :) 

Yhä toivon että hän olisi muuttanut, muttei siihen suostunut :D No, nyt meillä molemmilla asiat vähän paremmin :) 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat