Muita suhteessa onnettomia?

Vierailija

Hei

Löytyisikö täältä samassa tilanteessa olevia, joiden kanssa voisi vaihtaa ajatuksia? Olen seurustellut nyt 2 vuotta saman miehen kanssa. Suhteen alussa hän oli ihana, huomaavainen, läheinen. Nykyään suhteessamme ei juurikaan lämpöä ole, muutakun "pakollinen" aamu- ja iltapusu sekä seksi silloin tällöin miehen aloitteesta, itselläni ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli seksiä. Välillä tuntuu hyvältä, mutta toisinaan minua vain inhottaa, kun mies yrittää lähennellä eikä ymmärrä, kun sanoo ei. 

Usein on päiviä, kun mietin, josko pakkaisin tavarani ja lähtisin. Mietin, miksi edelleen olen suhteessa, jossa en tunne enää mitää muuta, kuin ärsytystä? Kuitenkin, joskus iltaisin on hetkiä, kun vain katselemme televisiosta hyvää komediaa ja nauramme, silloin muistan, että on suhteessa hyviäkin hetkiä. 

Yksi suurin suhteesemme vaikuttava seikka ja minua kovin paljon suututtava asia on, että mies on työtön. Hän humputtelee päivät ties missä, kun minä olen töissä. Tulen töistä, käytän koiran ulkona, laitan ruuan, koska minulla on kauhea nälkä työpäivän jälkeen sekä pesen pyykkiä, imuroin, hoidan taloutta. 

Olen usein, kiltisti sekä huutamalla yrittänyt saada miestä ymmärtämään, että jos minä olen perheen elättäjä ja työssäkävijä, hänelle kuuluu kotityöt tai se työpaikan etsiminen vähän äkkiä! (ei ole ollut minkäänlaisissa töissä vuoteen, "oikeissa" töissä ei kertaakaan suhteemme aikana.) Aina, kun tulen töistä, olen kiukkuinen akka, koska tiedän jo valmiiksi, että kotona ei ole mitään tehty. 

Oli lyhyt aika, kun itse olin valmistumiseni jälkeen työtön ja mies kävi ns. töissä, harjoittelussa. Minä siivosin kotona ja ruoka oli aina valmis kun mies tuli kotiin. Kun olen tästä huomauttanut niin mies vain ärtyy ja kitisee, että "mitä sitten? en käskenyt sua tekemään niin." Ei, ei käskenyt, mutta yritin vain hyvää hyvyyttäni olla kunnollinen avopuoliso ja huolehtia, että kotona on kaikki kunnossa, kun kerran minulla oli aikaa siitä huolehtia. 

Olisi aivan mahtavaa saada kuulla samanlaisia tai asiaan liittyviä asiallisia kommentteja ja tarinoita! 

Kommentit (4)

Vierailija

Hei,

Itse olin miehenä samankaltaisessa tilanteessa muutama kk sitten, 2v seurusteltu josta 1v asuttu yhdessä. Nuo kaksi ekaa kertomaasi kappaletta vastaavat tilannetta melkeinpä tismalleen, sillä olemme pystyneet puhumaan tilanteesta avoimesti. Miehenä tosin olen erilainen kuin sinun ukkosi, sillä olen kokopäivätilanteessa ja hoidan myös kotitöitä. Ihanasta, hellästä ja huomaavaisesta en osaa tosin sanoa, ainakin olen yrittänyt olla sitä koko ajan :) 

Kokemuksesta voin sanoa, että eräs syy tilanteeseen on "arjen" tuleminen, joka usein tulee 1.5v-2v kohdalla suhteessa. Suhteestanne on kipinä kadoksissa, se joka toivottavasti oli silloin alussa. Ja tilannetta ei auta, että miehesi ei keskity sinun hyvinvointiisi (esim. kotitöillä yms. ) ollenkaan, vaan haluaa pelkästään tyydyttää itsensä seksillä jonka luulee myös saavan sinut tyytyväiseksi. Ja sehän ei mene aivan niin ...

Meillä ei ole talouden pyörittämisessä mitään ongelmia, otamme toisemme hyvin huomioon ja siinä suhteessa kaikki on hyvin. Keskustelemme paljon ja nauramme. Mutta silti olemme samassa tilanteessa kuin sinä/te. Ja olemme eroamassa ystävinä. Toki naisten aatemaailma saattaa olla erilainen, mutta lauseesi "itselläni ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli seksiä." kuulostaa pahalta ja hyvin tutulta. Se luultavasti johtuu siitä, ettet ole henkisesti mukana jutussanne, tunteet ovat hiipuneet - saako niitä takaisin on yksilöllistä. Meillä se ei ainakaan onnistu ilman etäisyyden ja eron ottamista, tuskin edes senkään jälkeen.

Teillä saattaa olla vielä mahdollisuuksia, jos sinulla on henkisesti paha olo tuon kotityö-jutun vuoksi. Kyllä siinä varmasti halutkin menevät. Jos miehesi rakastaa sinua, hän kyllä tekee niinkuin sanot. Eli nostat kissan pöydälle ja sanot asiat suoraan. Ajan haaskausta olla onnettomassa suhteessa. Rakastatko häntä? Sama kysymys miehellesi. Vai onko vain suhteessa siksi, koska on elättäjä ja katto pään päällä ja viihtyy seurassasi. Ja päivärutiinit kannattaa myös selvittää ... 

Omien kokemuksien ja kirjoituksesi perusteella olen tällä hetkellä samaa mieltä kuin 2/2 kommentti. Parempia miehiä on maailma pullollaan. Parempi yksin kuin onnettomassa suhteessa. Sinullakin on tukevasti jalat maassa ja tiedät mikä tekee sinut onnelliseksi, niin löydät varmasti uuden ja paremman. Samaa uskon ja toivon itsellenikin :) 

Toivottavasti oli edes vähän apua, voin kirjoitella lisää jos kiinnostaa :)

 

Vierailija

Kuulostaa kyllä kurjalta.. Meillä ollaan molemmat työttömiä, mutta molemmat sentään hoidetaan kotia, raha asioita, lemmikkiä ja kaikkea muuta yhdessä tai ainakin tasavertaisesti. Olen seurustellut myöskin pari vuotta mieheni kanssa ja meillä on vieläkin lämpöä ja hellyyttä ja toisesta välittämistä :) sun kannattais jutella miehesi kanssa tosissaan pian!

Vierailija

Aloittaja kirjoittaa...

Kiitos kaikille vastauksista! Erityisesti 3/4, sinulla oli silmiä avaava vastaus.

Mies kertoo usein rakastavansa minua ja hänestä huomaa, että on tosissaan. Kyllä sen siitä katseesta ja äänensävstä huomaa, siksi itseäni sattuukin, kun en enää osaa vastata "minäkin sinua". Tai jos vastaan, en tiedä enää tarkoitanko sitä. Olen siis aivan kamala ämmä, kun valehtelen. Vai valehtelenko?

En tiedä, onko minulla jotain taakse jääneitä tunteita vielä kuitenkin jäljellä, koska tunnen mustasukkaisuutta ja huolta, kun mies lähtee esimerkiksi kaverinsa kanssa radalle. Tätä ei usein tapahdu. 

Viime ilta/yö kuitenkin oli sellainen. Mies lähti aluksi tuohon ulos juomaan kaverinsa kanssa ja se oli minulle OK. Lupasin, että leivon pullaa (mistä olin jo aiemmin maininnut) ja tuon heillekin sitten, kun on valmista. No, aloitin leipomishommat ja mies tuli n. tunnin päästä sisälle ilmoittamaan, että hän lähtee nyt paikkaan X tämän samaisen kaverin kanssa, eikä tiedä koska tulee ja millä. Samana iltana kuitenkin. Sekin oli minulle vielä okei, koska tiesin paikan ja ihmiset minne he menevät, hyviä kavereita itsellenikin. Vähän kuitenkin kolahti, kun ei edes kysytty, että haluaisinko mukaan, vaikka olin alkuillasta kertonut, että olisi kiva tehdä jotain. Olin myös pyytänyt paria omaa ystävääni mukaan. No, mies kuitenkin ennen lähtöään kysyi, että mites ne sun kaverit. Sanoin, että ei kukaan kerkiä/pysty lähtemään minnekään nyt. Vastaus oli: "No höh", ja lähti menemään. Minä jäin paistamaan pullaa. 

No, normaalisti menen ajoissa nukkumaan, mutta nytpä olinkin vielä katsomassa elokuvaa 2 jälkeen yöllä, koska en saanut untakaan. Laitoin viestin miehelle, että onko tulossa tänään kotiin. Vastasi että joo, mutta lähtee varmaan vielä baariin sen ja sen kanssa. 

Myönnetään, siinä vaiheessa aloin itkemään, en edes tiedä miksi. Minä vain itkin ja kirosin itsekseni ja osoitinpa aika hyvin mieltäni myös tekstareiden muodossa miehelleni; Miksi minun seurani ei ikinä kelpaa, olen puhunut monta kuukautta että olisi kiva mennä baariin jollain porukalla (on vain myötäillyt), voisi mies joskus minuakin ajatella eikä vain olettaa, että en halua tehdä jotakin, ja kaikkea muutakin henkilökohtaisempaa.

Jäin sohvalle nukkumaan ja mies tuli n. tunnin päästä kotiin. Kertoi, että ei mennyt ollenkaan baariin vaan käveli kotiin. Olin edelleen vihainen, vaikka en oikeastaan edes tiedä miksi. Olinkohan vain pettynyt tai jotain?

Meillä vaihtui paikat lopuksi niin, että itse siirryin sänkyyn koiran kanssa ja mies jäi sohvalle, vapaaehtoisesti. Siellä nukkuu edelleen.

En nyt tiedä, jaksaako kukaan tätä lukea ja onko tekstini edes selvää, kun vain kirjoitan ja kirjoitan mitä mieleen tulee. 

Eniten itseäni kuitenkin harmittaa tuo miehen asenne siinä asiassa, että hän suuttuu minulle, jos jälkeenpäin selviää, että olisin jonnekin paikkaan myöskin mukaan halunnut, mutta en ole sanonut mitään. Olen vain luonteeltani sellainen, että en tyrkytä itseäni mukaan, jos joku selvästi ilmoittaa, että hän lähtee nyt sinne tämän ja tämän kanssa. Ilmoittaa siis selvästi, että näin on jo päätetty ja näin tehdään. Ja tottakai haluan, että mies saa mennä yksin kavereidensa kanssa.

Joka tapauksessa minua häiritsee myös suuresti tuo mustasukkaisuuteni, kun en ole mukana, jos paikalla on varsinkin tuntemattomia ja verissä alkoholia. En ole sairaallollisen mustasukkainen, enkä välttämättä edes näytä mustasukkaisuuttani. En sitten tiedä, onko kyseessä se, että vieläkin välitän, ehkä rakastankin, vain voiko kyseessä olla toinen ääripää, eli kaipaan itse huomiota, mitä en saa? Pääni on aivan sekaisin.

 

---Kertokaahan silti muutkin omista suhteistanne ja kokemuksistanne! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat