Yksinäinen ihmisten keskellä..

Vierailija

Olen asunut Helsingissä nyt suunilleen 1,5 vuotta. Muutin tänne työllistymisen perässä pienemmästä kaupungista ja sen tiimoilta asiat ovat menneet kohdallani niinkuin pitikin, eli sain töitä.

Tottakai aina uuteen paikkaan asettuessa, uusi tuttavapiiri on myös tärkeää. Minulla ei täällä sukulaisia kummempia tuttuja ollut muuttaessani, joten ns. kaveripiirin luominen täytyi aloittaa aivan alusta. Kavereita toki jonkin verran on kotikaupungistani jäänyt, mutta näin kaukaa yhteyden pito on lähinnä vain puhelimen ja netin välityksellä.

Olen huomannut että näin päälle 22- vuoden ikäisenä uusien ystävien saaminen ei olekaan enään niin itsestään selvä juttu. On kerinnyt muovautua jo hieman siihen omaan lokeroonsa, saanut jonkin laisen hajun siitä minkälainen ihminen on. Ja voin kertoa että olen juurikin sellainen landelta tullut vaikka kotikaupungissani pidin itseäni hyvinkin suurkaupunki ihmisenä.. en tainnut silloin vain tietää mitä se tarkoittaa.

Se että koen itseni hyvin erilaiseksi suuren osan paikallisten ihmisten suhteen, tekee ystävystymisestä aika hankalaa.

Olen mielestäni tyttömäinen tyttö, tykkään meikeistä ja jossain määrin koruista, kengistä ja vaatetuksestä/laittautumisesta yleensä. En kuitenkaan jaksa joka päivä olla tiptop kunnossa, en jaksa seurata paljonko painan ja miltä minun "muiden mielestä tulisi näyttää" ja sen takia käydä kalliilla kuntosalilla ja ostella räikeitä treenivaatteita joista laitan kuvan internettiin. En myöskään käsitä tätä trendiä että kaikilla on irtoripset ja rakenne kynnet eri sateenkaaren väreissä. Valittavat että niiden kanssa on vaikea työskennellä, mutta niitä pitää pitää silti koska se on naisellista. Itse olen ajatellut tuollaiset vain erikoiskäyttöön, koska vievät muutenkin ihan liikaa rahaa.

Omat intressit sen sijaan kohdistuvat maailman kuvani avartamiseen, elämyksiin, ruoka ja juoma nautintoihin, tietyllä tapaa myös kauneuteen sekä eläimiin. Toki näillä paikallisilla ihmisilläkin on näitä mieltymyksiä, mutta on vain kovin vaikea nähdä sen kiiltävän pinnan alle. Ja koska en itse kiillä, enkä halua kiiltää, niin on jälleen kerran vaikea tutustua näihin ihmisiin syvemmin. Tuntuu että he etsivät kaltaisiaan, enkä ihmettele. Näköjään minäkin, mutta meitä vähemmän kiiltäviä, mutta siltikin naisellisia naisia tuntuu olevan niin harvassa täällä Helsingin alueella.

Vaikka tämä kaupunki on täynnä ihmisiä, niin vain pari hyvää kaveria olen tässä ajassa saanut, ja he molemmat ovatkin muualta tänne muuttaneita ja heistä huomaa sen tietynlaisena käytännön läheisyytenä.

Poika ystävänkin onnistuin nappaamaan, ja jopa ihan kanta-Helsinkiläisen, mutta onnekseni hän viehättyi minussa juurikin minun "maalaisuuteeni" =)

Tämä on taas tällaista yksinäisen tunteen purkausta.. Jos muilla on samanlaisia fiiliksiä ja kokemuksia niin saa laittaa tekstiä, minä ainakin luen ja ymmärrän=)

Kommentit (1)

Vierailija

Moi, mulla on vähän samankaltaisia fiiliksiä kun sulla. Oon muuttanu vähän kauempaa helsinkii juurikin melkein sen kaksi vuotta sitten. Toi on ihan totta että kavereita on aika vaikea saada ihan yleensäkin, koska monella on jo ne omat kaveripiirinsä. Mene siinä sitten niihin tunkemaan..:D

Ja itse pidän itseäni myös hieman sellaisena pienemmän kaupungin asukkina, ja on ollut välillä hankalaa löytää samanhenkistä seuraa. Olen myös sellainen ihmistyyppi joka tykkää pohtia asioita syvällisemmin ja keskittyä suurempiin merkityksiin. Mutta saatan kyllä samalla innostua hienoista kynsistä ja vaatteista tms. On myös totta että moni saattaa ulos päin vaikuttaa "kiiltävältä" eli kaiketi tarkoitit sillä pinnallista, mutta eivät välttämättä sitä olekaan sisimmiltään.

Eli sanoisin että kannattaa jatkaa uusien tuttavuuksian etsimistä ja yrittää tutustua siihen mitä on sen kiillon alla. Mutta ei sitä tarvitse yrittää ketään mielistellä, aina kannattaa olla oma itsensä. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat