Eksän tunteet sekaisin

Seuraa 
Liittynyt19.4.2014

 

En tiedä mitäköhän ihmettä eksäni oikein haluaaa minusta. Mies tosiaan jätti täysin yllättäen minut lähes 3 vuoden suhteen jälkeen n. 2kk sitten. Ero tuli hänellekkin yllätyksenä sillä kaikki oli hyvin ja suunnittelimme yhteistä kesää. Yhtäkkiä miestä alkoi kuitenkin ahdsistaa ja hän koki kaipaavansa vapautta ja haluavansa olla yksin. Ero oli minulle raskas ja itkin paljon. Luulin löytäneeni sen oikean. Sovimme kuitenkin yrittävämme ystävyyttä. Näimmekin noin kerran viikossa eron jälkeen. Tapaamiset johtivat aina seksiin ja minun itkuiseen tilitykseen miksei mies ota minua takaisin. Välillemme tuli riitaa ja päätimme olla hetken pitämättä yhteyttä.
Saimme riitamme sevitettyä ja aloimme taas viestitellä. Pian näimme taas n. 1-2 kertaa viikossa. Seksi jäi yhteisestä sopimuksesta pois kun totesimme sen mutkistavan asioita liikaa. Mies kuitenkin jatkuvasti kertoo kuinka kaipaa sitä. Olemme siis nähneet ihan kavereina, katselleet leffoja ja viestitelleet päivittäin paljon.

Kun viikko sitten näimme katsoimme kainalokkain leffaa ja oleskelimme. Yhtäkkiä mies totesi kuinka on ikävöinyt tälläista ja alkoi itsekkin ihmetellä miksei meillä voisi olla enempää. Pian hän kuitenkin säikähti omia ajatuksiaan ja työnsi minut pois läheltään. Sanoi puhuneensa sekavia ja lähtikin pian kotiin. Jatkoimme viestittelyä ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tänä viikonlppuna näimme pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla olimme vähän kainalokkain ja lähekkäin, toisella kerralla ei ollenkaan. Mies lähti toisella kerralla taas nopeasti kotiin vaikka oli itse halunnut tulla. Myöntää usein myös itsekkin ettei tiedä mitä haluaa minusta, mutta kokee että tarvitsee nyt aikaa olla sinkkuna ja mennä vapaasti poikien kanssa. Mitä ihmettä pitäisi ajatella tästä kaikesta ja miten saisin miehen tajuamaan menetyksensä ja etten ikuisesti voi olla miehen pompoteltavista hänen oman fiiliksensä mukaan...

Kommentit (4)

hazy
Seuraa 
Liittynyt14.1.2012

Moikka!

Jokaisella ihmisellä on omat syynsä tekoihinsa, niinkuin itse tiedätkin. Mutta voisin kuitenkin antaa esimerkin mun omasta elämästä, joka on kyllä todella erilainen taustoiltaan ym koska en seurustellut kyseisen miehen kanssa enkä ylipäätään ollut hänen kanssaan alunperinkään ajatellut rakentaa mitään vakavempaa. Joka tapauksessa, tapailin erästä miestä joitakin kuukausia jokin aika sitten, ja kuten mainitsinkin ei juttu mun osalta ollut kovin vakavaa, vaikka miehestä pidinkin. Jossain vaiheessa homma ei kuitenkaan enää toiminut osittain siitäkin syystä, että hän oli minusta huomattavasti kiinnostuneempi kuin minä hänestä ja otti sen vuoksi juttumme suhteellisen vakavasti, mikä sitten tuli monessakin asiassa esille ja aiheutti sitten tilanteita, joissa meillä niin sanotusti rassas kiinni. Kerran sitten (minun aloitteestani) päätimme lopettaa tapailun.

Mun ajatus hänestä oli se, etten todellakaan halua hänen kanssaan enää mitään. Hänessä oli paljon hyvää, mutta hän ei vaan ollut se oikea minulle. Ja tuo ajatus oli oikeasti vahva. Pari kertaa olimme jutelleen tuon 'tapailun lopettamisen' jälkeen facebookissa, ei sen kummempaa. Kuitenkin noin kuukauden kuluttua törmäsimme baarissa toisiimme ja lopulta sovimmekin tapaamisen. Tapaaminen johtikin siihen, että aloimme tapailla jälleen...

En tiedä nyt löysitkö tuolta mun tarinan seasta sitä pointtia, mutta mun ajatus on se, että näkeminen eron tai minkä tahansa kaveruutta syvemmän jälkeen monimutkaistaa asioita ihan älyttömästi. Silloin kun toiseen on vielä tunteita, sitä helposti tekee hätiköityjä päätöksiä vain sen mukaan, kun tulee just niin mukava olo kun saa taas olla tutussa kainalossa ym. Kuitenkin tuon hetken mentyä sitä tulee helposti edes toisella aivopuoliskolla mietittyä että mihinhän sitä on taas lusikkansa pistänyt... Ja niin, tuon kyseisen miehen kanssa me sitten ihan muutamien viikkojen jälkeen lopetimme jutun.

Sun entisen poikaystävän käytös viittaa todella paljon siihen suuntaan, että hän ei halua olla yhdessä juuri nyt niinkuin alunperin päättikin, mutta yhteydenpito ja tuollaiset intiimimmät tilanteet saa hänen ajatuksensa sekaisin. Tietenkään hän ei kuitenkaan rynnistä 'kokeilemaan uudestaan' niin helposti tunteiden viemänä kuin minä, koska ylipäätään teidän suhteenne on ollut suuremmassa mittakaavassa. Te olette olleet niin tiiviisti yhteyksissä, etten ihmettele ollenkaan jos miehen pää on sekaisin. Se mitä mä suosittelen on se, että otatte etäisyyttä toisiinne. Se antaa miehelle aikaa tuuletella ajatuksiaan ja miettiä asioita JÄRKEVÄSTI eli toisin sanoen estää häntä tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä, jotka sekoittaa teidän molempien päitä. Se on myös hyväksi sulle, usko pois. 'Erohuumaan' ei ihan oikeasti mun mielestä ole mitään muuta hyvää ratkaisua. Olen itsekkin seurustellut ja tiedän, että se tuntuu hyvältä olla entisen lähellä kun vielä tunteita on ja ikävä ynnä muuta, mutta kannattaa keskittyä hetki itseensä ja asiat näkee paljon selkeämmin, on se sitten niin että haluat hänet edelleen takaisin tai et.

Tsemppiä!

tyty11
Seuraa 
Liittynyt19.4.2014

 

Toivoisin lisää kokemuksia, mielipiteitä, mitä tahansa. Olen niin hämilläni tästä kaikesta. Pitäisikö yrittää vain olla läheinen ja katsoa mihin etenemme jos etenemme mihinkään. Vai pitäisikö ottaa kunnolla etäisyyttä ja lopettaa yhteydenpito jos se saisi miehen tajuamaan mitä elämä ilman minua on. Joka tapauksessa pyydän lisää tarinoita ja mielipiteitä.

hazy
Seuraa 
Liittynyt14.1.2012

Minä jälleen haha. Se mun täytyy vielä sanoa, että sun teksteistä huokuu se, kuinka ajattelet eron olevan suuri menetys sulle. Ja tottahan toki se onkin ja se on vaan hyvä merkki hyvästä menneestä suhteesta. Tuohon sun edelliseen kommenttiin nähden sanoisin, että toinen vaihtoehto kuulostaa ainakin mun korvaan paremmalta. Ei yhteydenpitokaan kuitenkaan vaarallista ole. Tää seuraava ehdotus voi kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta mä suosittelisin teidän kokeileen semmosta, että sopisitte soittelevanne toisillenne kerran viikossa. Ette näkisi tai viestittelisi, vaan sovitte vaikka ajankohdan milloin soittelette. Kuutena päivänä viikossa teette ihan omia juttuja, elätte elämää tavallaan ilman toista. Pikkuhiljaa te alatte huomaamaan sen, että odotatteko aina sitä että saatte taas sen kerran puhua puhelimessa. Odotatteko että saatte kertoa jostakin tapahtuneesta toiselle ja tuntuuko edelleen viikkojen kuluttua siltä, että teillä riittää aina tunneiksi puhuttavaa, mahassa lentelee perhosia ja sitä rataa. Koska tossa te näette selkeesti myös sen, että onko nuo tunteet vain ikävää ja näin ollen ajan myötä ei ehkä ole enää tarvetta soittaa. Jommin kummin varmasti tapahtuis, mutta tulispa ainakin selväksi kaikki. Soveltakaa joku tuollainen oma juttu. 

Ja viimeisenä, sun kannattaa yrittää ajatella tuota teidän etäisyyttä myös positiivisena sulle itselles, eikä vaan niin että jos olette erossa niin haluat hänen tajuavan jotakin. Monia kymmenenkin vuotta kestäviä suhteita olen nähnyt, joissa henkilöt ovat ajatelleet toista sinä oikeana kaikki nuo vuodet. Ero ja suru on ottanut aikansa, mutta aina lopulta kummatkin osapuolet, jättänyt ja jätetty, ovat ajan kanssa huomanneet sen olleen parempi niin. Kukaan ei ansaitse tuollaista, mitä sä nyt tällä hetkellä koet ja jos tuota jatkuu pitkään, niin sun kannattaa alkaa muisteleen vakavasti mikä sun oma arvos on ja mitä voisit saada. Olet ehkä rakastunut hänen luonteeseensa ja siihen miten hän sinua kohteli, mutta jos hänen tunteensa ei suhun palaa samanlaisina mitkä ne aiemmin oli, niin hän ei myöskään tule olemaan samanlainen kuin silloin ennen sua kohtaan myöskään tulevaisuudessa ja silloin on hyvä jatkaa eteenpäin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat