Mahdoton tilanne: ei aikaa parisuhteelle

Vierailija

Laitan tämän nyt tänne enkä ihmissuhdeosioon, koska koen monille foorumeille ja palveluihin rekisteröitymisen rasittavana ja ärsyttävänä. Pahoittelen, jos joku ei tästä pidä. :)

 

Eli kaipaisin tällä hetkellä kipeästi neuvoa ja näkökulmia. Olen 28-vuotias nainen. Olin ollut sinkkuna yli kaksi vuotta ennen poikaystäväni tapaamista, ja loppuaikoina halusin todella kovasti kaivata parisuhdetta. Pari kuukautta sitten aloin seurustella erään miehen kanssa, jonka olin tuntenut samoista sosiaalisista ympyröistä jo aiemmin, mutta jota en tuntenut hirveän hyvin.

 

Miehessä on kaikkia niitä ominaisuuksia joita olen poikaystävässä toivonut olevan: hän on empaattinen, älykäs, huumorintajuinen, tunneälyltään loistava, samoista asioista pitävä ja päämäärätietoinen. Vaikka asiat ovat edenneet melko nopeasti, kaikki on tuntunut todella oikealta. 

Ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa elämisemme rytmien yhteensovittaminen. Teen vuorotyötä, ja työaikani ovat monessa suhteessa hyvin poikkeukselliset. Minulla saattaa olla sekä kuuden tunnin työpäiviä, että 12 h:n päiviä. Työaika siis jakautuu epäsäännöllisesti. Työpaikkani tilanteesta johtuen joudun  tekemään kesään asti töitä joka viikonloppu siten että pääsen kotiin vasta aamuyöstä. Sunnuntait ovat usein vapaana, mutta ne menevät edellispäivien pitkistä työvuoroista toipuessa.

 

Mies taas tekee työtä siten, että hänen pitää herätä jo aamuyöstä työn alkaessa klo 06. Hän pääsee aikaisin iltapäivästä, jolloin minä hyvin usein olen vasta lähdössä töihin. Kun hänen pitäisi mennä nukkumaan klo 21-22 kieppeillä, minä pääsen töistä. Lisäksi meillä on kummallakin elämässämme harrastus, sanotaan nyt vaikka että joukkueurheilu, jonka treenit rytmittävät päiviämme myös. Jos meillä olisi esim. viikonloppuna yksi päivä kun kummallakaan ei ole töitä, emme todennäköisesti voi tehdä suunnitelmia kyseiselle päivälle koska silloin on treenejä.

 

Olen lyhyen suhteemme aikana joutunut usein aiheuttamaan pettymyksiä poikaystävälleni, kun olemme esim. viikonloppuna sopineet menevämme lasilliselle työpäiväni jälkeen. Kun sitten pääsen töistä puolenyön jälkeen, olen usein ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä enää minnekään vaan mennyt suoraan kotiin nukkumaan. On myös usein  niin, että poikaystäväni on lähtenyt jonnekin omien kavereidensa kanssa minun ollessani töissä, ja sitten on sovittu että liityn seuraan päästyäni. Kun sitten olen soittanut, hän on ollut jossain toisella puolella kaupunkia, eikä minun ole ollut siinä vaiheessa enää järkeä tai ylipäätään ajallisesti  mahdollista lähteä mihinkään ja olen mennyt kotiin.

 

En haluaisi rajoittaa poikaystävääni tapaamasta kavereitaan ja treenaamasta. Hän usein todella haluaisi nähdä minua, pyytää minua mukaan, on valmis lähtemään ystäviensä luota minun vuokseni jne.Hän on myös erittäin romanttinen luonne, ja ehdottaa erilaisia asioita tehtäväksi kahdestaan.  Mutta aikataulumme menevät todella pahasti ristiin. Yhteinen aika viikonlopussa saattaa meille olla yksi 1.5 h mittainen ateria ravintolassa jonka jälkeen hän lähtee treeneihin ja minä töihin ja sitten tapaamme seuraavan kerran kolmen päivän päästä illalla juodaksemme yhdessä kupin teetä ennen kuin menemme yhdessä nukkumaan. Pisimmät yhteiset hetket vietämme unessa! Seksiä on hyvin vähän, sillä jos tapaamme iltaisin klo 22 kieppeillä minun töistä päästyäni, hänellä on kova paine mennä nukkumaan seuraavan aamun herätyksen vuoksi. Kun hän herää aamuyöstä, minä nukun.

 

Minusta tuntuisi todella typerältä ja pinnalliselta päättää suhde kaikin puolin fantastiseen tyyppiin vain siksi ettemme koskaan ehdi tapaamaan toisiamme. En voi työaikatauluilleni mitään. Kaikki työpaikassani tekevät samantyyppisiä vuoroja. Meiltä työntekijöiltä on pyydetty ymmärrystä ja joustoa, sillä joudumme työskentelemään alkukesään asti vajaamiehityksellä kun uusia työntekijöitä palkataan vasta silloin. Myöskään työviikkoni eivät tuntimäärällisesti ole tavallista pidempiä kuin poikkeustapauksissa, työtunnit vain jakautuvat poikkeuksellisella tavalla. Treenaaminen on myös molemmille valtavan tärkeä asia, ja yhden poisjäänti romahduttaa koko joukkueen. Treenit myös tukevat miehen ammatillisia pyrkimyksiä.

 

En tiedä mitä tekisin. Oletteko joutuneet luopumaan suhteesta tällaisista syistä? En halua satuttaa toista. Suhteen päättäminen satuttaisi toista tietysti, mutta niin satuttaa sekin, ettei aikaa koskaan ole. Onko se sitten parempi, jos suhde kituu hiljaa ja sitten katkeaa riitelyyn, pettämiseen tms. ikävään josta jää syvästi loukattu olo pitkäksi aikaa?

Olen kuitenkin todella rakastunut, ja tuntuu hullulta ajatukselta katkaista suhde ihmiseen jota kohtaan on voimakkaat tunteet. Ja kun olen toivonut suhdetta niin pitkään...

Olisin todella kiinnostunut näkökulmista ja mielipiteistä!

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat