Heitänkö hanskat tiskiin vai uutta yritystä kehiin?

Seuraa 
Liittynyt24.3.2014

Aihe on varmasti suurelle osalle tuttu. MIES EI PUHU! Eikä pussaa. :D Olen ajatunut niinsanotusti ihan lukkoon, etten enää osaa puhua hänelle oikein mistään, sillä pelkään että saan aikaiseski riidan, tai hän kokee olonsa tukalaksi keskustelussa. Enkä osaa oikein itsekkään keskustella vakavasti, niin on hankala ruveta vielä toista lypsämään jos itselläkin on pala kurkussa....

Eroa en ole pohtinut koskaan, enkä haluaisi nytkään, mutta pakkohan tässä on jotain tehdä. Tässäpä vähän taustaa:

 

Olemme vähän yli parikymppisiä, olleet yhdessä kohta neljä vuotta. Alusta asti huomasin ettei, mies omaa oikein empatiakykyä, halua puhua/ käsitellä asioita tai näyttää tunteitaan. Jotenkin kuitenkin hän oli muuten niin minulle sopiva ja vetävä ihminen, etten voinut jättää taakseni, ja tässä ollaan edelleen. Nyt vaan asia alkaa painaa jo paljon... Plussalista on paljon pidempi kuin miinuslista joten en rupea kaikkia tähän kirjoittamaan. Kaikenkaikkiaan kohtaan mieheni kanssa muissa asioissa esim. mielipiteet ja arvot yleensä, huumorintaju ym. ja tulemme toimeen hyvin arjessa. (aikaisempia keskusteluja lukiessani huomasin kyllä samat aiheet, mutta kaikilla nämä kyseiset miehet kuulostivat kaikin puolin kauheilta eikä plussia löytynyt ollenkaan puolisoiden mielestä. Minulla ei näin ole. Jos plussia ei olisi, niin en epäröisi)

Mutta niin... Haluaisin puhua mieheni kanssa tämän tunteista minua kohtaan ja meidän tulevaisuudesta. Haluaisin että hän kertoisi minulle jo tässä vaiheessa rakastavansa minua. En ole kyllä itsekkään sitä toitottanut... Haluaisin, että voisin kertoa hänelle, kun minua vaivaa jokin hänen käytöksensä niin ettei siitä tule huutoa. Muttakun siinä vaiheesa tulee jo huuto kun kerron että haluan puhua jostain. Ja se menee aina siihen että "et voi minua muuttaa, jos en kelpaa niin hanki uusi" ja sitten ruvetaan laittamaan takkia päälle ja auton laittoon. Ja minä jään kiukunpuuskani kanssa pyörimään kotiin. Nyt olen jo siinä pisteessä että en pysty enää pidättelemään asioita sisälläni. Tarvitsen keskustelukumppanin. 

 

Tiedän että mieheni ongelmat johtuvat hänen perheestään. Isänsä on hänen omien sanojensa mukaisestikkin "natsi". Todella ankara. Eikä heidän perheessään puhuttu asioista. Isä kun sanoi jotain niin asia jäi siihen ja siitä ei riidelty. hän ei ole siis oppinut riitelemään. Tähän saakka olen saanut puhuttua hänen kanssaan.... :S PItäisi vaan keksiä että miten saan hänet pois tästä ajatusmallista. Jos onnistuisin siinä niin elämämme olisi täydellistä enkä pyytäisi mitään muuta. Mutta tämä on niin iso asia, että jos ei selviä niin sitten ei selviä suhdekaan :(

Kuinka ihmeessä saan mieheni puhumaan ja riitelemään positiivseen sävyyn...? Miten ihmeessä voin aloittaa puhumisen jos hän on heti ryntäämässä pakoon??? Vika on siis meissä molemmissa, en syytä miestäni yksin,. Minä en osaa puhua hänelle oikein. Sillä meidän perheessä on aina riidelty ihan avoimesti ja se ei ole tarkoittanut sitä että välit olisivat sitten jotenkin huonot.. Riidellään, selvitetään ja sitten palataan taas normaaliin. TÄmän haluaisin miehelleni opettaa, mutta en osaa. Apuva...

Kommentit (3)

1Nimimerkki1
Seuraa 
Liittynyt24.3.2014

Niin ja sitten mies vielä tokaisi ettei halua lapsia. Ja ihan vaan sen takia koska luulee että hänestä tulee yhtä ankara isä. Surullista :( Olisi vaan kertonut heti!

Joku toivon kipinä kuitenkin saa minut kirjoittelemaan tänne ja pohtimaan asiaa että jospa saisin hänen päänsä käännettyä.. Joskus kun pitelin ystävämme lasta ja olin hänen kanssaan, niin näin hänen ilmeestään kyllä että hän oli liikuttunut ja myöhemmin sanoikin että meilläkin voisi olla tollainen taapero. Ja välillä muutenkin hän on niin "lapsi ihminen". Sitten taas välillä ei halua... äh. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?? Tiedän että hankala ryhtyä neuvomaan mitä tehdä mutta olisi kiva kuulla jos joku olisi saman kokenut ja miten tästä selvisi / on selvittämässä :)

jksp
Seuraa 
Liittynyt13.4.2014

Kuulostaa tutulta. Melko usein tuntuu ettei uskalla mistään sanoa ilman että mies vetää siitä jonkun riidan vaikka mun tarkoituksena ei ole haastaa mitään riitaa vaan väitellä ja keskustella asioista-nimenomaan positiiviseen sävyyn. Mies on melkonen motkottaja, valittaa pienistäkin asioista ja on semmoinen kovaluonne vaikka välillä puhuu, pussaa ja jaksaa naurattaa. Vaikuttaa siltä että miehellä ois välillä menkat. Mut johtuu kuulemam geeneistä. :D

Munkin mies pienessä humalassa on sanonut että jos haluan lapsia niin on sille ok mutta välillä on niin tiukka senkin asian suhteen ettei ole mitään järkeä tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. En tiedä uskallanko koskaan sitä ehdottaa. En tiedä onko järkeä rakentaa yhteistä tulevaisuutta jos on erilaiset haaveet.. vaikka mies on muuten kaikinpuolin hyvä ja ihanin koskaan tapaamani mies. Mä luulen et useimmat miehet ketkä ei ole kokenut vielä miltä tuntuu olla isä on melko arkoja asian suhteen. Tiedän tapauksia joista en olis koskaan kuvitellut että heistä tulis isä mut ovat sydämmensä omistaneet lapsilleen. :) 

katkero
Seuraa 
Liittynyt17.4.2014

Mä en ole vielä päässyt parisuhteeseen asti tuon tapaisen miehen kanssa. Eli olen tavannut miehen, joka ei ilmeisesti tunteitaan ole tottunut näyttämään. Herra on kylmänviileä tilanteessa kuin tilanteessa. Olemme tapailleet vasta alle puoli vuotta, enkä ole päässyt tutustumaan ihmiseen, mutta nyt pelottaa, että onkohan mullakin tulevaisuudessa edessä sama ongelma..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat