Vaikea tilanne. Mitä tehdä?

Vierailija

Yritän nyt tästä saada pitkän romaanin sijaan pienemmän tekstin vaikka sanottavaa olisi paljon. Asia koskee siis koulua ja mun tulevaisuutta. Aloitin koulun 2012 vuonna syksyllä ja silloin kaikki oli mukavaa ja hauskaa. Tiesin, että halaun tähän ammattiin jne. Kuitenkin täytin myös 18v ja rupesin entistä enemmän käymään ulkona juhlimassa ja tähän liittyi siis runsas alkoholinkäyttö, kunnes lopulta myös huumeet. 2013 vuoden alussa se lähti käsistä ja koulussa kävin harvoin. Viikonloput siis meni bilettämiseen ja viikot kävin koulussa, jos jaksoin. Noh, kesällä sitten tuli biletettyä tosi rankasti, että yks viikonloppu sain jonkun ''paniikkikohtauksen'' tms, sydän hakkasi sataa, panikoin ja kaikki tuntui loppuvan tähän. Mutta se kesti noin. 1h, eli tuskin kyse oli paniikkikohtauksesta. Olin valvonut tällöin jo tosi pitkään, juonut ja käyttänyt huumeita, niikuin ennenkin. Tämän jälkeen hillitsin bilettämistä hetkeksi. Kesän jälkeen koulu alkoi ja mulle sanottiin, että aloitan uudessa luokassa, koska viime  vuosi meni miten meni. Harmi, koska jouduin aloittamaan alusta. No tämä kävi ja halusin nyt tsempata. Viikonloput venähtivät maanantaihin, jolloin olin vieläkin jossain juomassa. Tiistaina pääsin kotiin vihdoin nukkumaan, kunnes keskiviikkona heräsin aamulla. Kävin suihkussa ja lähdin kouluun. Kuitenkin kaikki ihmiset ja muutkin hälinät ahdistivat tosi paljon. (Tälläistä ei ole ikinä ennen ollut); joten kesken bussimatkan päätin, että en halua mennä kouluun, koska en vaan kykene. Tämä jatkui toooosi pitkään. Kävin koulussa todella harvoin. Kävin keskustelemassa opon kanssa ja hän kysyi, haluanko jatkaa enää koulussa ja olenko kiinnostunut edes alasta. Sanoin, että en ole vaan jaksanut herätä aamulla kouluun, vaikka syy ei ollut pelkästään tämä. Oikeasti syy oli, että olin välillä tositosi ahdistunut, etten pystynyt kohtamaan koulussa ihmisiä, tai tätä luokkaa. Välillä syy oli myös se, että olin tosi väsynyt, enkä yksinkertaisesti jaksanut. Tämä kaikki toki johtui näistä huumeista ja kovasta bailaamisesta, mistä en siis päässyt eroon.

Ainoa ketä pystyin nähdä oli paraskaveri. Hänelle en kuitenkaan pystynyt kertomaan tästä ahdistuksestani, koska en ajatellut sen olevan mikään ongelma. Mulla meni siis taas tosi paljon hukkaan kouluajasta, josta mulla ei ole siis mitään luvallista poissaoloja. Kaikki on siis luvattomia. Jossain vaiheessa mulla meni hermot tähän ja lopetin bailaamisen, enkä käynyt enään ulkona ja kävin koulua. Mutta se kesti noin pari viikkoa. En vaan enään osannut olla tämän luokan kanssa, en tuntenut ketään, kaikki olivat jo tutustuneet, plus olin vielä vähän ahdistunut. 

Noh, tossa ei nyt ollut lähes kaikkea, mut lähetään viimeiseen asiaan. Mulla oli kesällä juttua yhden miehen kanssa ja nyt joulun aikoihin 2013 ruvettiin seurustelemaan. Tämän yhteydessä rupesin myös hakemaan töitä koulun ohella ja sain ja olen tästä erittäin onnellinen. Teen töitä nykyään pari kertaa viikossa ahkerasti, kuntoilen, enkä käy todellakaan enään bailaamassa. Joskus saatan lähteä ulos, mutta harvoin. Asumme myös mieheni kanssa nykyään melkein yhdessä. Puolet tavaroista vielä puuttuu hänen luotaan. Mutta elämä on siis muuttunut tosi paljon, en muista milloin viimeksi olisin juhlinut niin rankasti kuin joskus, etten kouluunkaan päässyt enään. Ahdistuneisuus on myös lähtenyt. Joka tietysti johti kovista huumeista tms. Elämä on muutenkin tosi erillaista nykyään, keskityn vain työhön, mutta koulussa en ole kauheasti käynyt, koska mulle sanottiin tossa pari kuukautta sitten, että mut luultavasti erotetaan 1,5 vuoden turhasta koulussa käymisestä, jos nyt en panosta koulussa hullunlailla. Yritin käydä koulussa, mut mulla on tosi vaikeaa olla siellä, koska en tunne ketään mun luokalta, ne ovat jo tutustuneet toisiinsa, enkä osaa olla siellä mukana. Tein myös abortin noin pari viikkoa sitten ja ennen tätä on ollut pientä sotkua, lääkäreissä ravaamista sun muuta p*skaa. Muuten kaikki on hyvin. Mietin vaan, että mitä tehdä nyt ton koulun kanssa, että saisin vaikka syksyllä aloittaa ihan alusta uuden luokan kanssa?  Tuskin mulla siihen on mahollisuuksia, koska mulla ei ole lupaa poissaoloista.. Pitäiskö mun mennä juttelemaan noista mun ahdistuneisuusongelmista, mitä mulla on ollut? En osannut tällöin hakea apua, kun mulla tosiaan oli ongelma, koska en ajatellut silloin, että se olisi mitenkään vakavaa, mietin vain, että kyllä jaksan panostaa siellä koulussa ja käydä, mutta tosiasia oli, että olin tän asian kanssa tosi yksin, enkä odottanut mitään muuta kuin viikonloppuja, että pääsis rellestämään ja vetämään sitä kamaa. Viikkosin en voinut, koska kotona oltais ihmetelty, jos ramppaisin jossain. Asuin siis vanhempien kanssa.

Olen vielä tosi nuori tyttö ja haluaisin, että mulla olis joku tulevaisuus. Mutta, mut aiotaan erottaa tuolta koulusta varmasti nyt, koska en ole taaskaan käynyt koulussa, enkä ole pystynyt kunnolla käymään 1,5 vuoden aikana. On vaan niin turhautunut olo tästä kaikesta. Miksi en heti tarttunut tilaisuuteen? Miksi en panostanut paremmin koulussa ja nimenomaan tähän alalle haluan! Yhteyshautkin on nyt päättynyt, ei ole mitään toivoa. Enkä halua todellakaan toisella alalle!

Kommentit (1)

Vierailija

Tilanteesi on nyt jo parempi kuin silloin kuin käytit päihteitä ja hyvä että tajusit lopulta käyttäväsi päihteitä holtittomasti. Ymmärrän että nyt on kaikein vaikeinta kun tajuat miten paljon olet tehnyt väärin ja näet seuraukset. Mutta peli ei ole mennyttä. Suosittelen että käyt lääkärissä ja saisit jonkinlaisen kirjallisen selvityksen heiltä että,olet voinut todella huonosti ja päihdeongelmistasi. Jonka voisit viedä selvityksenä kouluun ja anoa että saisit jatkaa opiskelujasi kautta aloittaa uudestaan. Siihen ettei näin kävisi uudestaan ni suosittelen terapiaa mikä myös auttaisi sinua jaksamaan opintojesi ylitse. Saat lähetteen lääkäriltä maksuttomaan terapiaan. Puhu miehesi kanssa ja vanhemmillesi jos se auttaa ahdistukseen. Jos läheltä löytyy saman alan koulu niin voit katsoa ovatko he täydennys haussa ja jos olet amk ni syksyllä on haut kans. Toivotan voimia sinulle ja parempaa tulevaisuutta. Niin kauan kun motivaatiota riittää niin uskon että saat opiskelupaikan itsellesi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat