Uudessa suhteessa ja hukassa

Seuraa 
Liittynyt1.7.2013

Erosin 3 vuotta kestäneestä suhteesta about 4 kk sitten, sillä tutustuin suhteemme loppuvaiheessa ihanaan poikaan, joka vaikutti paljon kivemmalta ja hänelle oli paljon helpompi puhua, mitä eksälleni. Meillä tuntuu olevan paljon yhteistä, mitä minulla ja eksälläni koskaan oli ja elämäni eksäni kanssa oli joskus todella myrskyisää, meillä olisi ollut vaikka kuinka monta syytä eroon sen kolmen vuoden aikana. En katunut sitä yhtään, että jätin eksäni.

Kului kuukausi eron jälkeen, kun minä ja silloinen kaveripoikani alettiin seurustelemaan, eli hän on nykyään poikaystäväni. En ole katunut yhtään sitä päätöstä, minkä tein eksäni suhteen, sillä ero oli jotenkin koko ajan oletettavissa. Nykyiseni on minua kohtaan todella ihana ja kultainen, aivan erilainen mitä eksäni oli. Ainut huono puoli tässä meidän jutussamme on 200km välimatka, emmekä voi vaan spontaanisti tavata toisiamme, vaan aina täytyy suunnitella tapaamiset jne. 

Nyt minua on alkanut ahdistamaan tämä meidän juttu, sillä pelkään kamalasti, että menetän nykyiseni (vaikka hän on vakuuttanut minulle sen, ettei sellaista tule tapahtumaan) silti minua ahdistaa, enkä voi sille mitään. Yritimme pitää hiljattain taukoa, jotta saisin ajatukseni enemmän raiteille, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Olen alkanut ajattelemaan eksääni ja meidän hyviä hetkiä, joka ilmeisesti heijastuu minun ajattelutyyliin nykyistäni kohtaan. Kun ajattelen entistäni, siirrän ajatukseni hetken päästä nykyiseen poikaystävääni, niin alkaa ahdistamaan todella paljon, niin paljon, etten tiedä haluanko nähdä nykyistäni. Se mua harmittaa eniten, kun hän ei ole tehny mulle mitään pahaa! On päivän selvää, etten palaa eksäni kanssa yhteen, mutta olen aivan hukassa että haluanko jatkaa suhdettani nykyiseni kanssa. En halua satuttaa häntä, sillä hän on todella hyvä ja ihana ihminen. En ymmärrä omia ajatuksiani.

Onko teillä ollut vastaavanlaista tilannetta? Oletteko aloittaneet seurustelun pian pitkän suhteen jälkeen taaksenne katsomatta? Mitä siitä seurasi? Haluaisin kuulla muiden kokemuksia kipeästi. Mitä te neuvoisitte minua tekemään? 

Oli hieman sekavahko tarina, mutta kysykää lisäkysymyksiä, jos ette ymmärtäneet jotain.

Kommentit (2)

Nasha
Seuraa 
Liittynyt8.1.2014

Täysin samoja kokemuksia!

Olin seurustellut melkein kaksi vuotta, luulin etten voisi koskaan olla niin onnellinen. Sitten tapasin pojan, joka vetäisi jalat alta. Tutustuin tähän poikaan sitten vähän paremmin muutaman viikon aikana. Mitä paremmin me tutustuttiin, sitä enemmän musta alkoi tuntua että jotain on nyt kyllä tapahtumassa.

Mentiin kahdestaan tän pojan mökille, jossa ihastuttiin sitten lopullisesti. Teisin, että tää ois nyt se juttu kun tapahtuu vaan harvoin. Taistelin pitkään itteni kanssa, että mitä mun kuuluisi valita, silloinen poikaystävä vai uusi ihana ja jalat alta vievä. Vaikka tiesin alusta asti, mitä valitsisin, meni siinä monen monta päivää itseinhossa ja päättämisen vaikeuden kanssa taistellessa.

Lopulta päätin, että haluan ottaa riskin ja siirtyä elämässä uusille vesille. Nyt ollaan oltu yli puolitoista vuotta yhdessä, ja oon onnellisempi kuin ikinä! En oo missään kohtaa katunu mun valintaa, exänkin kanssa ollaan pysytty hyvinä kavereina. 

Mulla oli aluksi tuo sama vaihe, että mietitytti ja pelotti, että pysyykö jätkä nyt muka tässä. Myös hän pelkäsi alussa, että entä jos teen samanlaisesti uudelleen hänen kanssaan, että ihastunkin johonkin toiseen. En kuitenkaan usko, että niin tulee koskaan ikinä milloinkaan tapahtumaan. :) Ja musta ainakin tuntuu, että olen tämän suhteen aikana myös henkisesti kasvanut hurjasti. 

Elämässä tarvii ottaa riskejä, ja useimmiten ne kannattaa. Ilman tietoisia riskejä ei elämässä pääse eteenpäin, vaan jumittaa aina paikallaan ja turvautuu vanhaan ja turvalliseen valintaan. 

Valinta, joka me ollaan molemmat tehty, vaatii rohkeutta ja itsenäisyyttä. Muista, että tärkeintä kaikissa suhteissa on, että kaikesta pystyy keskustelemaan kumppanin kanssa. :)

Lizzyne
Seuraa 
Liittynyt30.4.2012

On ollut samanlaisia kokemuksia. Itse seurustelin noin kaksi vuotta sitten exäni kanssa. Olin exäni kanssa about vuoden yhdessä. Muutimme yhteen suhteen loppuvaiheessa, mutta sitten muuton jälkeen tapasin nykyisen poikaystäväni. Olihan meilläkin huonoja hetkiä, mutta olin niin tyytyväinen siitä, että hän oli ensimmäinen poikaystäväni, koska hän kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä. Vaikka kylläkin kyllästyin siihen, että jäin usein kakkoseksi kavereille ja viinalle.. :/ Mutta erottuani exästäni, aloitin melko nopeasti seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Meilläkin on ollut vaikeuksia, mutta ei samanlaisia mitä oli exän kanssa. Meillä oli enemmän ns "toinen nainen" juttuja... Tai no ei periaatteessa, mutta mies ei vain voi touhua ja sanoa enää mitä tahansa, jos on varattu. Nyt on tilanne rauhoittunut, kun asumme yhdessä ja yhteinen arkemme on alkanut. Ennen meilläkin oli kaukosuhde, emmekä nähneet toisiamme kuin max kaksi kertaa viikossa. Selvisimme siitä ja "toisista naisista". Mutta ajoittain olen miettinyt, että ex ei olisi esim koskaan tehnyt sellaisia (pahoja) asioita minulle kuin nykyiseni.. Olen myös miettinyt, mitä jos en olisi jättänyt häntä.. Mitä jos asuisinkin vielä hänen kanssaan ja kaikki olisi samalla tavalla kuin ennen.. 

Mutta mielestäni aina välillä tulee näitä "Ruoho on vihreämpää toisella puolella...". Mutta älä sorru siihen. Kun olet kerran jättänyt miehen, siihen on syynsä. Vaikka kuinka välillä houkuttelisi olla yhteydessä ja kertoa kuinka kova ikävä sinulla on häntä, älä tee sitä. Se ei tee hyvää sinulle, hänelle, eikä nykyiselle miehellesi. Säilytä muistot, mutta pidä ne muistoina. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat