ilkeä äitipuoli?

Vierailija

Nyt tarvisin mielipiteitä / neuvoja.

Olen seurustellut mieheni kanssa nyt noin vuoden verran ja puolet ajasta asuttu saman katon alla. Rakastan miestä ja ensimmäistä kertaa minulla on myös tunne että minua rakastetaan, meillä menee oikein hyvin muuten, MUTTA miehelläni on edellisestä suhteesta lapsi, joka on jokatoinen vikko isällään. Suhteemme alussa tämä ei haitannut minua yhtään ja oli ihan hauskaa viettää välillä aikaa lapsen kanssa. Itse en koskaan ole ollut mikään lapsi - ihminen. Ja aina vannonut etten ikinä halua omia lapsia. Nyt viimeaikoina asia on ruvennut häiritsemään ja ahdistamaan todella paljon. Aina kun lapsi tulee meille yritän keksiä jotain menoa tai olla töissä ettei tarvitsisi olla kotona silloin. Jotenkin olo on tosi ahdistunut koko ajan, eikä mikään huvita ja olen jotenkin vihainen miehelleni koko ajan. Mutta tämä kaikki häviää heti, kun lapsi menee taas äidilleen. Lisäksi olen ruvennut olemaan tosi mustasukkainen tästä mieheni eksästä. Aina kun he sopivat hoitovuoroista tms. tunnen itseni todella ulkopuoliseksi. Ja vertaankin usein tätä eksää itseeni ja mietin millaista heillä oli kun vielä seurustelivat. Mietin usein kaipaako mieheni aikaa jolloin he olivat vielä "perhe".Olemme puhuneet asiasta usein. Yleensä puhuminen menee aina riidaksi, ja pahotan mieheni mielen sillä etten ymmärrä miten tärkeä lapsi hänelle on. Sitten taas pyytelen anteeksi ja lupaan yrittää ottaa lapsen paremmin huomioon ja lopettaa siitä kiukuttelun. Ja haluaisin todella että voisimme kaikki 3 olla sovussa samankaton alla ja ennenkaikkea haluisin olla onnellinen mieheni kanssa myös joka toinenkin viikko. Tiedän etten voi pistää itseäni ja lasta vastakkain. Tiedän että lapsi menee aina edelleni. Mutta olisko neuvoja / kokemuksia jollain miten pitäisi toimia?

Yritänkö jatkaa esittämistä että kaikki on hyvin ja itkeä iltaisin yksin, koska on niin paha olla?

Vai onko ero ainoa ratkaisu?

Kommentit (2)

Vierailija

Hmm.. Kinkkinen tilanne, kieltämättä. Osaatko sanoa, miksi sinua on yhtäkkiä alkanut ärsyttää miehesi lapsi? Voisitko ehkä olla mustasukkainen lapselle, koska miehelläsi ei ole aikaa sinulle, kun on lapsensa kanssa..?

Minusta sinun kannattaa puhua miehesi kanssa tästä tilanteesta ja kertoa hänelle rehellisesti, että sinua ahdistaa. Mietitte sitten yhdessä, mitä teette.

Mutta ikävä kyllä joudun toteamaan väistämättömän totuuden, jonka varmasti itsekin tiedät; tapahtui mitä tahansa, miehellesi lapsi tulee aina ensin, sinä vasta sitten.

Vierailija

Itse olin täysin samassa tilanteessa, ja ero oli ainoa vaihtoehto. En ole koskaan halunnut lapsia, enkä halua niitä vieläkään. Silti menin ihastumaan ja rakastumaan mieheen, jolla lapsi oli. Lapsi oli hänellä nimenomaan aina kun hänellä oli vapaapäivät, koska oli vuorotyössä, joten ei mitenkään silloin voinut lasta ottaa. Ja tämäkin tietenkin oli osa ongelma, kun olisi joskus halunnut vapailla vain olla miehen kanssa kaksin.

Alkuun meni ihan hyvin ja en sen kummemmin ajatellut lasta, mutta kyllähän se ahdistus ja inho lapsia kohtaan pilkisti sieltä, ja ahdistuin yhä enemmän. Eikä se lapsi ollut helpoimmasta päästä, liian vapaa kasvatus.. Mutta tiesin, että en voi laittaa itseäni ja lasta vastakkain, ja lapsi tulee aina olemaan tärkein miehelle. Sen ymmärrän hyvin, mutta en halunnut sellaista elämältäni.

Joten ainoa vaihtoehto oli ero, ja nyt jälkeen päin ajatellen se oli paras päätös elämässäni. En kadu tippaakaan, varsinkin kun olen löytänyt paremmin sopivan miehen, joka ei halua lapsia.

Joten suosittelen miettimäät mitä oikeasti elämältä haluat.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat