Perhe ja ystävät ei hyväksy poikaystävää

Seuraa 
Liittynyt14.8.2011

Hei! Onko muita, kenellä on sama ongelma? Kerron lyhyesti omani.

Olen seurustellut 1,5 vuotta poikaystäväni kanssa. Asumme pienellä paikkakunnalla ja hänestä on keksitty ties mitä p*skaa ennen suhdettamme. Joten, yksi ihminen on sanonut jotain minkä olettaa olevan totta ja toiset uskovat. Tästä syntyi sellainen kierre, että yksikään ystävistäni ei ole enää kanssani tekemisissä. Varsinkaan, jos poikaystäväni on kanssani. Jopa paras ystäväni on hylännyt. Välillä hän kysyy, että voinko MINÄ tulla käymään tai vaikkapa juhliin, mutta ikinä ei poikaystävääni kutsuta. Hän ei ole tervetullut. 

Itse taas kutsun aina ystäväni erilaisiin juttuihin, poika-/tyttöystävät mukaanlukien, vaikka en heistä pahemmin piittaisikaan. Minua loukkaa tuo, että minua pidetään tavallaan "sinkkuna", olen tervetullut paikkoihin, kunhan tulen yksin. 

Aluksi vanhempani hyväksyivät poikaystäväni. Nykyään eivät ja saan kuulla asiasta aina kun näen heitä. Poikaystäväni pitäisi mennä kouluun, töihin, hankkia rahaa, mitä tahansa. Totta, hänellä ei ole ammattia. Töitä kuitenkin on koko ikänsä tehnyt, nyt seurusteluaikanamme on ollut paljonkin työttömänä, koska täältä paikkakunnalta ei saa töitä. On kuitenkin nyt harjoittelussa ja saa minua enemmän rahaa, ei sekään kuitenkaan riitä.

Veljeni kertoi vanhemmille päästään keksityn jutun, että minä elätän poikaystäväni, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Vanhempani uskovat silti, että asia on niin ja minun näkökulmaani asiaan ei ole edes kysytty.

Se, että maksan usein ruokaostokset tai bensaa autoon, jota minäkin käytän, ei mielestäni ole elättämistä. Minä en esimerkiksi maksa vuokraa ollenkaan. (tämä tosin muuttuu tammikuussa, kun muutan kirjat poikaystävän asunnolle).

Minulla on usein paha mieli, koska minun mielipidettäni tai tunteitani ei ole ikinä kysytty. Kaikki ovat arvioineet poikaystäväni keksittyjen juttujen perusteella eikä kukaan kavereistani halua edes tutustua häneen. Tämä tilanne on raskas myös poikaystävälleni, koska minä taas tulen huippuhyvin toimeen hänen kavereidensa kanssa, jotka kuulemma kehuvat minua paljon. Mielestäni tilanne on epäreilu, koska poikaystäväni ei saa samanlaista kunnioitusta perheeltäni tai nk. kavereiltani. 

Muilla samaa ongelmaa?

Kommentit (5)

heelb
Seuraa 
Liittynyt23.1.2013

Aivan kuten minullakin, perheeni ei pidä poikaystävästäni juuri ollenkaan koska mieheni on hiljainen eikä juuri ota kantaa keskusteluun joka ei häntä kiinnosta tai josta ei tiedä mitään.

Monet ystäväni jopa hylkäsivät minut vain siksi kun poikaystävä (tottakai) tulee bileisiin mihin minutkin on kutsuttu eikä siitä ole epäilystäkään... Onneksi olemme poikaystävän kanssa päättäneet että ne kenelle ei ole ok että minä ja poikaystäväni olemme yhdessä joten siis bileisiin yms tulemme yhdessä annamme olla mitä mieltä tahtovat mutta emme anna sen häiritä meidän suhdetta. 

Omille vanhemmilleni oli hirveää kun muutin pois kotoa mieheni luokse asumaan... He eivät voineet sietää ajatusta aluksi ja yrittivät saada kotiin takaisin. Mutta kun selitin asiat rauhassa vanhemmilleni he ymmärsivät. Vaikkeivat he vieläkään miehestäni pidä tulevat he silti toimeen asian kanssa sillä ovat ymmärtäneet etteivät he päätä kenen kanssa seurustelen ja asun. 

Sinunkin kannattaa siis keskustella rauhassa vanhempiesi ja ystäviesi kanssa ja tehdä asiat selviksi :) Niin se onnistuu, tsemppiä ehkä ystäväsi ja perheesi vielä tajuaa kuinka paljon miestäsi rakastat etkä ole jättämässä häntä vanhempiesi tai ystäviesi mielipiteiden takia :)

 

alev
Seuraa 
Liittynyt14.8.2011

Moi heelb!

Kuulostaa ikävältä tuo, että vanhempasi eivät hyväksyneet muuttoasi :/ Omalla kohdallani tuossa ei onneksi ole ongelmaa, asumme yhdessä eikä siitä ole yhtäkään poikkisanaa tullut. Muutakun välillä nämä oletukset, että minä maksan kaiken...

Täytyy kanssa yrittää puhua vanhempien kanssa. Jotenkin se on vain vaikea ottaa puheeksi, koska en ole varma tietävätkö he edes, että sisarukseni ovat kyllä kertoneet minulle mitä kaikkea he puhuvat poikaystävästäni. Tosin, sisaruksistanikin vain yksi kolmesta hyväksyy miehen. Se on turhauttavaa. 

Sellainenkin tuli mieleen, että varsinkin veljeni osoittaa tämän hyväksymättömyytensä varsin ikävällä tavalla. Jos satumme olemaan vierailulla samaan aikaan vanhemmillamme, hän eikä hänen tyttöystävänsä tervehdi poikaystävääni, ohittavat hänen puheensa tai lähtevät jopa pois huoneesta. 

Mauri
Seuraa 
Liittynyt8.1.2014

Sama ongelma on. Ja olen niin neuvoton tämän kanssa. 

Äiti inhoaa poikaystävääni, eikä suostu hyväksymään tätä millään lailla. Mitään syytä tälle ei ole, ei ole ollut mitään riitaa, eikä sellaista, ei ole koskaan tavannut tätä tai puhunut tämän kanssa. Joten niin, kunpa minäkin voisin ajatella, että teen, kuten minulle itselleni on parhaaksi, koska tämä on minun elämäni... mutta se ei ole niin yksinkertaista. Olen aina pyrkinyt elämään juuri niin kuin äiti haluaa, halunnut miellyttää äitiä joka asiassa... Olen poikaystävän kanssa täysin tosissani.

Sattuu kuulla, kun äiti sanoo rakastavansa minua, koska hän ei tule sanomaan niin enää sitten kun muutan yhteen pojan kanssa.

crazydoglady
Seuraa 
Liittynyt3.6.2014

Moikka!

Täältä tulee erilainen mielipide. Itselläni oli noin 5 vuotta sitten tämmöinen ihana ensirakkaus kotona asuessani, itse olin ammattikoulussa ja tämä silloinen elämäni rakkaus oli työtön. Tästä poikaystävästäni huhuttiin kaikenlaista, mutta itse olin niin sokeasti rakastunut että suljin korvani kaikelta ja ajattelin että rakkaus voittaa, muutamme yhteen, saamme lapsia, puhuimme naimisiinmenosta. Kaverit varoittelivat eikä äitikään hyvällä katsonut, nyt kun myöhemmin ajattelen niin outoja juttuja oli kyllä. Olin sen verran "onnekas" että molemmat vanhempani hyväksyivät asian suht hyvin, tosin emme edes ehtineet muuttaa yhteen ennen kuin karu totuus selvisi minulle. Tämä elämäni valo oli käyttänyt minua hyväkseen, asuinpaikan sai tottakai meiltä, rahaa minulta (mihin milloinkin, kännykkälaskuun että voi soitella minulle, ruokaa että voimme tehdä yhdessä ruokaa, bensaa että voimme ajella yhdessä..) ja mitä vielä. Selvisi että oli pyörittänyt selkäni takana varmaan kymmentä eri naista rahan toivossa. Poikkihan meillä meni mutta samalla kylmeni välit kavereihin aika pahasti ja se minua harmittaa edelleen. Nykyään minä opiskelen ammattikorkeakoulussa ja hän on edelleen työttömänä syrjäytymisen partaalla. En halua tuomita ketään kun en edes sinua tunne, mutta pidä välit kavereihin kunnossa vaikka he eivät poikaystävääsi hyväksyisikään, koska se on asia joka minua jää varmasti harmittamaan lopun ikäni. Nyt olen 3 vuotta ollut terveellisessä parisuhteessa ja olen onnellisempi kuin koskaan. Nyt vain harmittaa että ystäviä ei enää ole rinnallani koska haukuin heidät niin pahasti tämän ensimmäisen poikaystäväni epäilystä. Opiskelkaa, nykyään ei saa juuri ollenkaan töitä peruskoulutuksella. Älkääkä kiirehtikö, koko elämä aikaa olla yhdessä jos hän on se oikea! Hienoa että poikaystävälläsi on harjoittelupaikka! Toivottavasti teillä sujuu ja kaverisikin heltyvät kun huomaavat kuinka paljon rakastat poikaystävääsi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat