Erotako vai ei?

Seuraa 
Liittynyt27.11.2013

Siinäpä se, en tiedä mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Olemme molemmat siis päälle parikymppisiä ja rakastan poikaystävääni paljon, mutta nyt tuntuu että happi loppuu. En jaksa selostaa mitä kaikkea viimeisen vuoden aikana on tapahtunut mutta myrskyistä on ollut ja molemmat ovat mokailleet. Nuo ikävät asiat ovat kuitenkin jääneet taakse jo puolivuotta sitten mutta riidat eivät ota laantuakseen.

Poikaystäväni oli aikaisemmin todella mustasukkainen ja penkoi mm. faceani ja puhelintani salaa, mutta on kyllä rauhoittunut niistä ajoista onneksi paljon kun on huomannut ettei tässä ole mitään muuta meneillään (silti vielä välilläkin on jäänyt kiinni faceni penkomisesta koska toisinaan hänen koneensa menee jumiin ja selain avautuu joskus naamikseeni jos olen viimeisenä sitä käyttänyt). Olen kyllä myös itsekin pitänyt poikaystäväni käytöstä toisinaan omituisena ja epäilyttävänä, esim. kerran kun hän oli jäänyt taas kerran kiinni faceni penkomisesta päätin minäkin salaa katsoa hänen sivuhistoriansa ja siellä näkyi että hän oli jutellut facessa erään muijan kanssa joka kuulemma on hänestä kiinnostunut ja josta hän ei välitä tuon taivaallista, suorastaan inhoaa tätä. Kun hän sitten palasi huoneeseen niin kysyin että onko hän jutellut henkilön x kanssa niin vastaus oli vain "en ole, enhän mä ole siihen pitäny mitään yhteyttä nyt". Kun sitten sanoin että sivuhistoria kyllä kertoo muuta niin ei muka muistanut että oli edellisenä aamuna puhunut tuon ihmisen kanssa ja epäili että tämä oli vain pommittanut häntä viesteillä tai jtn. Vastaavia tapauksia on paljon, mutta koska mieheke ei ikinä myönnä mitään niin en jaksa niistä vängätä koska tunnen olevani hullu ja vainoharhainen :/. Kerran näin myös viestejä mitä oli laittanut hyvälle naispuoliselle kaverilleen kun tämä oli todella murheissaan, kertoi tuolle tytölle mm. kuinka tämä on "maailman ihanin ja kiltein ihminen kenet hän tuntee" ym. Ei kuulemma tarkoittanut viestejä "sillä tavalla" ja halusi vain piristää kaveriaan mutta tuntuu inhottavalta että hän tuollaisia puhuu jollekin toiselle tytölle.

Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan, eli tässä viimeaikoina tuo mustasukkaisuus on ruvennut tulemaan taas pintaan. Poikaystäväni inhoaa kavereitani eivätkä kaverinikaan hänestä kauheasti tykkää juurikin suhteen myrskyisyyden takia. P.y:ni on mm vakuuttunut että yksi hyvä miespuolinen kaverini on minusta kiinnostunut vaikkei tämä ole mitään sen suuntaista vihjaillut tässä. Tuo kyseinen kaveri on todella ystävällinen ja sosiaalinen, ja tulee välittömästi toimeen uusien ihmisten kanssa kuin nämä olisivat vanhoja tuttuja. Hänellä on myös paljon naispuolisia kavereita joiden kanssa hänellä on läheiset, kaverilliset välit. Kuitenkin, en ole kavereiheni edes pitänyt pahemmin yhteyttä koska en jaksa sitä draamaa mitä yleensä seuraa jos näen kavereitani jossain (pahimmilaan tilanne on mennyt siihen että poikaystäväni soittelee minulle pitkin iltaa ja jos en heti vastaa alkaa raivoaminen ja on myös välillä uhkaillut kuinka menee sitten panemaan jotain toista kun minäkin kerran niin teen, hänen mielestään). Nyt sitten olen (pitkästä aikaa) viimeisen viikon aikana nähnyt muutaman kerran tuota miespuoleista kaveria, käynyt lähinnä kahvilla ihan ihmisten ilmoilla ja viipynyt parhaillaan 1,5 tuntia noilla reissuilla. Olen myös nähnyt ns. "koko kööriä" eli läheisimpiä kavereitani yhtenä v-loppuna tässä ja silti mustasukkaisuutta on ilmassa. Silti lähes kaiken vapaa-aikani vietän poikaystäväni kanssa ja suorastaan asun heillä kun hän ei yleensä viihdy meillä mutta tämäkään ei todista kuulemma että hänen kanssaan haluaisin oikeasti olla.

Lisäksi olen nyt muuttamassa omaan kämppään (asun kotona, kuten poikaystävänikin) ja puhuin alustavasti joskus syksyllä että sitten kun muutan, niin p.y:ni voisi tulla jeesaamaan. Nyt kuitenkin tuo edellä mainittu kaveripoika sekä toinen hyvä kaveripoikani olisivat tulossa auttamaan muutossani ja saisin samalla vielä muuttoautolle kuskin (poikkiksellani ei ole korttia) niin toki otan heidät sitten apuun. Mielestäni on kuitenkin parempi ettei poikaystäväni tule paikanpäälle koska hän ei tosiaan tykkää kavereistani yhtään ja tuota yhtä kaveripoikaa inhoaa todella paljon, ja kaverinikaan eivät pidä hänestä joten on helpompaa kaikille hoitaa tuo muutto tuolla porukalla. Tästä poikaystäväni loukkaantui verisesti ja kokee että en välitä hänestä yhtään enkä ajattele hänen tunteitaan, hän sanoo etten arvosta häntä ja heitän hänen apunsa roskikseen tuon yhden kaveripojan takia ym. Olen yrittänyt selittää ettei kyse ole tuosta kaveristani vaan haluan vain yksinkertaisesti hoitaa muuton mahd. nopeasti ja kivottamasti alta pois. Olen luvannut poikaystävälleni avaimet kämppääni ja sanoin että hän voi tulla järkkäilemään kamojani ja auttamaan siinä jos haluaa mutta suhtautuu asiaan todella nihkeästi.

Lisäksi muuttoon liittyy tietty tuparit, jotka haluaisin kavereilleni järkätä koska emme ole olleet kunnolla koossa pitkään aikaan, ja luonnollisesti taas poikaystäväni tulo paikalle aiheuttaisi pahimmillaan riitoja ja parhaimmillaan epämukavuutta, teennäisyyttä ja vaivaantuneisuutta jonka hän itsekin tietää. Eli kaikilla osapuolilla olisi paha olla joten sanoin että jos viettäisimme hänen kanssaan sitten omat kahdenkeskiset tuparit ja juhlistaisimme sitä että meillä olisi vihdoinkin "oma paikka" missä saa olla rauhassa ym. Ei kuulemma kelpaa, hänellä on tuostakin todella paha mieli ja tuntee olonsa arvottomaksi, en pidä häntä tärkeänä, en välitä jne jne.

Olen yrittänyt tulla vastaan ja luvannut mm. avaimet asunnolleni ja sanonut että hän saa tulla sinne milloin haluaa, olen puhunut ja suunnitellut että lähtisimme yhteiselle matkalle, olen halaillut, pussaillut ja kehunut häntä ja koittanut osoittaa että todellakin välitän hänestä ja luvannut myös että tuo kireä tilanne kaverieni kanssa helpottaisi myös jos tilanteemme pääsisi tasoittumaan tästä. Nyt tilanne on kuitenkin kärjistynyt siihen että aina, jos mainitsenkin muuton niin on hirveä riita pystyssä ja ollaan eron partaalla. Myös aikaisemmin poikaystävääni ahdisti suunnattomasti että muutan nyt omilleni ensin, koska sitten minulla on "mahdollisuus vaikka mihin (=pettämiseen) kun minulla on kokonaan oma asunto käytössäni. En ole koskaan asunut omillani ja haluaisin senkin kokea tässä kuitenkin. Lisäksi uusi tanssiharrastukseni ahdisti häntä jostain syystä ja hän kyselikin (leikillään mutta tosissaan) että meinaanko tanssia samalla tavalla baareissa miesten edessä ym. Nyt on ruvennut taas jauhamaan tuota "on musta muutkin kiinnostuneita, en mä ikuisesti odottele tässä että pimität mua kavereiltas" ym mistä seuraa vain lisää riitoja ja oma epävarmuuteni ja paha oloni vain kasvaa ja siksi en ainakaan halua kavereilleni puhua hänestä ja varsinkaan riidoistamme kauheasti. Poikaystäväni jotenkin olettaa että kertoisin kavereilleni silti kaiken olevan hyvin ja että iloisena kertoisin heille suhteestamme vaikka minulla on paha olo jatkuvan riitelyn takia ja hävettää tämä junnaaminen. Sitten taas jos puhun riidoistamme ja pahasta mielestäni niin hän suuttuu koska "mustamaalaan" häntä ym :/.

Huoh, tuohon ei edes mahtunut kaikki mutta pyrinkin kirjoittamaan vain näistä tämän hetken isoimmista ongelmista. Rakastan poikaystävääni ja haluaisin niin että tämä tilanne vihdoinkin rauhoittuisi. Miten saisin hänet rauhoittumaan ja tajuamaan ettei tässä ole mitään kilpailua menossa tai muutenkaan syytä mustasukkaisuuteen? :/ Ja etteivät nuo riidat auta asiaa yhtään? Olemme jonkun verran jo puhuneet näistä ongelmista ja hän aina vannoo että tuo muutto -ja tupariasia on hänelle ihan ok vaikka harmittaakin mutta silti niistä tapellaan jatkuvasti..

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat