Miten yli erosta?

Seuraa 
Liittynyt17.11.2013

Eli nyt tuli ero 3.5 vuoden suhteesta kohtuu yllättäen ja en tiedä miten tästä jatkaa. Ero tuli miehen puolelta, itse olisin halunnut jatkaa kovasti :/ Tämä oli ylivoimaisesti paras mies mitä minulla on koskaan ollut ja olin haaveillut perheestä ym. tulevaisuudesta hänen kanssaan. Olin tavallaan kasvanut jo kiinni häneen ja järjestänyt elämän niin, että hän olisi siinä. Nyt tuntuu, että miten voin pärjätä yksin. Kaikki on ihan palasina :(

Haluaisin siis vinkkejä selviytymiseen? Ja miten kauan teillä on siinä mennyt? Ikävä on aivan suunnaton! Ja tuska :( Ja rakkaus... Haluaisin vaan, että kaikki tämä olisi mahdollisimman pian ohi. Mutta en osaa tai halua edes ajatella vielä elämää ilman tätä miestä :( Pahinta tässä on, että ero on oikeastaan oma vika. Purin stressiä liikaa ja liian kauan häneen ja rakkaus vaan loppui. Kaduttaa ihan hemmetisti. Kesällä kaikki oli vielä loistavasti.

Onko ketään samassa tilanteessa? Kaikki apu tulee nyt tarpeeseen :'(

Kommentit (4)

-lalluu
Seuraa 
Liittynyt13.12.2011

Itsekin erosin poikaystävästäni yli kahden vuoden jälkeen, tosin nyt koitetaan vielä yrittää uudestaan. Ero tuntui itselläkin tosi raskaalta, tuntui että millään ei ollut enää merkitystä.. Masennuin tosi pahasti, kärsin unettomuudesta, laihduin ja menin tosi huonoon kuntoon. Pahinta tässä oli se, että itse en olisi halunnut erota ja kaverit eivät tukeneet minua, kun surin eroa. Olin aivan yksin suruni kanssa.

Kannattaa siis pysyä ystäviä lähellä ja hakea heiltä lohtua. Surusta ei pääse kiertotietä yli, sureminen vie niin kauan aikaa kun vie. Se vie toisilla viikon, toisilla kuukauden joillakin vuoden tai kauemmin.

Tiedän, mitä olet nyt käymässä läpi :( Tsemppiä sulle, koita jaksaa! 

tyttönentäällä
Seuraa 
Liittynyt17.11.2013

Mää nyt yhdelle kaverille uskalauduin kertomaan, mitä on käyny ja se vaan sano että eihän sitä tiedä onko se lopullista vielä ym.. Vielä elättelen aivan liikaa muutenki turhia toiveita. Järki sanoo, että ei se enää mieltänsä muuta. Sydän toki toivoo niin kovasti. Mutta oli se niin päättäväinen ja sanoi kaikkea, että kun ei enää rakasta ja jos tapais jonku jota vois rakastaa niin lähtis sen mukaan varmasti :( Välillä silti elän jossain haavemaailmassa ja kuvittelen, että kyllä se siitä. En vaan osaa jotenki hyväksyä, että ei se enää rakasta.. Liikaa tottunu siihen, että se on siinä vieressä ja lohduttaa ja tukee kun vaikeaa :'( Nyt pitäiski pärjätä yksin.

Julieet
Seuraa 
Liittynyt26.1.2014

I feel you sis....

Nyt koin viimeinkin löytävän miehen, joka olisi oikiasti loppu elämän ukko. Kaikki näytti valoisalta ja juuri sellaiselta mitä olin toivonnutkin. Sitten naps! Ukko vaan sanoi, että tuntee suurta ahdistusta elämäntilanteestaan eikä pysty seurustelemaan. Menin shokkiin. Tuntui, että tässä se oli kaikki. Anelin, uhkailin ja huusin häntä takaisin. Olin valmis ottamaan taukoa. Mutta ei suostunut. Olemme olleet väleissä kuitenkin. Noh tänään sain kuulla, että oli käynny panemassa toista miestä. Ukko siis BI. Oli antanu tässä vaikuttaa, että voisi tulla taas jotain mutta en tiedä tämän jälkeen. Olen ollut ihan hajalla kaikesta taphtuneista, ei ole oikiasti pystyny mitään tekemään kuin itkemään ja valvomaan. En pysty ajattelemaan mitenkään posiitivisesti tulevaisuuteen, kun tuntuu että ei enään pysty rakastumaan kehenkään ku tämä oli se oikia. Edellisistä suhteista olen pääsyt ihan suhteelisen helposti yli, kun ovat loppuneet ns. normaalisti. Olen kokennutkin, että olen niin vahva ettei minua tälläiset asiat minua hetkauta. Mutta olimpas väärässä. Kaikki sanovat että pitää mennä ylös elämässä ja vain etsiä uusi ja niin sanooki järki. Tunnetasolla vain kaipaan sitä miestä takaisin. Onneksi luojan kiittos minulla on ihania ystäviä jotka ovat auttaneet.

Pakko nyt vain jaksaa ja paranella kipeitä haavoja :c

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat