Uskottomuutta ja valehtelua - miten päästä yli?

Seuraa 
Liittynyt3.10.2013

Hei!

Olen 18-vuotias nuori nainen, ja olemme seurustelleet vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa kohta 9 kuukautta. Kun aloitimme seurustelun en itse ollut kokenut seksissä, hän taas kunnon pelimies jolle naiset ja seksi olivat täysin itsestäänselvyyksiä. Minusta tuntui että häntä turhautti se, että parisuhteessa pitää sitoutua vain yhteen naiseen. Koska avosuhde oli viimeinen asia mitä halusin, hän kuitenkin lupasi pysyä uskollisena. Minulle uskollisuus ja rehellisyys ovat todella tärkeitä ja vähän arkojakin asioita menneitten tapahtumien vuoksi.

Alkuhuumassa en ollut huolissani mieheni asenteesta, mutta noin suhteen puolivälissä epäilykseni heräsivät. Poikaystäväni ei ilmoittanut menoistaan, vaan sain aina kuulla asioista jälkeenpäin. Hän kirjoitti kaverienkeskeisiin viestikeskusteluihin asioita, mitä ei todellakaan pitäisi kuulla varatulta mieheltä. Minua huoletti hänen kova halunsa "pysyä porukassa" ja pitää kaverit tyytyväisinä. Mietin että kuinka pitkälle hän menisi niin että kaverit ovat minun edelläni. Etenkin minua huolestutti eräs ilta, kun hän edellisenä iltana sanoi jäävänsä kotiin mutta olikin lähtenyt juhlimaan entisen yhden illan juttunsa kotibileisiin. Kuulin myös ikävää huhua hänen vapustansa, jolloin olin itse lomamatkalla. Poikaystäväni kiisti kuitenkin melkeimpä selvät todisteeni. Pahinta on että hän on erittäin hyvä valehtelija, ja valehtelee jatkuvasti mm. perheelle ja kavereilleen. Haastoin todella usein poikaystävääni näistä asioista, usein riitelimme aiheesta. Vatvoin asiaa kuukausia, mietin onko hän pysynyt uskollisena, vai valehteleeko hän minulle samoin kuin muillekkin. Epäilykseni loivat eripuraa, ja suhteemme huononi päivä päivältä silmissäni. Sanoin usein, että minulle pahin painajainen olisi suhde, jossa on pettämistä josta kaikki tietävät paitsi tyttöystävä. Annoin poikaystävälleni myös monta mahdollisuutta myöntää, jos hän olisi repsahtanutkin. 

Lopulta sain poikaystäväni kiinni pettämisestä lukemalla hänen Facebook-viestejänsä. Hän oli pettänyt minua kahdella eri kerralla, monen naisen kanssa. Pettäminen oli ns. "lievää" eli "vain" pussailua. Ensimmäisen kerran jopa minä voin ymmärtää vanhingoksi, mutta toisena hän tietoisesti petti minua monen naisen kanssa. Kavereiden paine oli suurena tekijänä hänen uskottomuudessaan, ja myös valehtelussa. Poikaystäväni oli hyvän ystäväni mukaan sanonut monta kertaa heille että ei voi koskea muihin. Ilman heidän tukeaan poikaystäväni olisi myöntänyt minulle, olen melkein varma. Hän kuitenkin mieluummin haki neuvoja heiltä miten piilottaa asia, kuin kuunteli minun kehotuksia uskaltaa kertoa kaikki minulle. Tuntui melkein helpotukselta, kun sain itkeä paljastunutta asiaa enkä vain epäilyjeni takia.

On kulunut noin kaksi kuukautta siitä kun sain tietää näistä. Näen että hän katuu, eikä hän enää vietä aikaa silloisten kavereittensa kanssa. Ehkä juuri näistä syistä annoin poikaystävälleni tietyin ehdoin uuden mahdollisuuden, mutta luottamukseni häneen on täysin kadonnut. Olen välillä todella ilkeä hänelle, sillä puran tällä tavalla omaa pahaa oloani. Tiedän että se on väärin, ja kadun aina sanomiani ikäviä asioita. Haluaisin löytää tavan päästää irti tästä petoksesta. Kysymys kuuluu: Voiko näin rikkoutuneen luottamuksen saada takaisin, ja miten? Mitä voisin itse tehdä asian eteen, entä poikaystäväni? Hän on vannonut ettei enää juo alkoholia ilman minua, mutta pakostikin tulee eteen tilanne jossa joudun päästämään hänet yksin juhlimaan. Onko minulla oikeutta vaatia häntä muuttamaan mielipiteitään parisuhteemme hyväksi, esim. sitä että hänen mielestään juhliminen ilman naisten metsästystä on tylsää ja turhaa ajantuhlausta? Kuulen joka päivä uusia asioita alkusuhteestamme.

Minua satuttaa se että hän lähti suhteeseen kanssani ihan sama miten tässä käy -asenteella, kun itse tiesin alusta alkaen että tämä on se mies ja tein töitä sen eteen että suhteemme kestäisi. Hänenkin tunteensa ovat syventyneet toisen töppäyksen jälkeen todelliseksi rakkaudeksi, mutta nyt tulivat nämä pettämisjutut. En haluaisi erota poikaystävästäni, sillä rakastan häntä edelleen kaikesta huolimatta enkä usko pärjääväni yksin tällä hetkellä.

Kiitos jo vastauksista! (toivottavasti joku jaksaa lukea näin pitkän tekstin :) )

Kommentit (5)

berrykiss
Seuraa 
Liittynyt5.7.2011

Ensiksi: Ei ole "lievää" pettämistä. 
Toiseksi: Poikaystäväsi ei todennäköisesti pysty muuttamaan itseään.
Kolmanneksi: Ei ole mitään järkeä olla suhteessa, jonka näätte eri tavalla. Sinä haluat parisuhteen, johon mies ei selvästi kykene. Hän ei ota sitä läheskään yhtä vakavasti, kuin sinä. 
Neljänneksi: Et todellakaan saa jäädä roikkumaan tuollaiseen, uskotko oikeasti, ettei tuo toistaisi virheitään? 
Viimeiseksi: Olet ihan liian sinisilmäinen. Lähde nyt pois jo, löydät jonkun, joka arvostaa parisuhdetta samalla tavalla kuin sinä. 

Vierailija

Kertomasi perusteella veikkaan että alkusuhde on ollut sitä pettämistä suurilta osin. En usko että pettäminen on jäänyt kertaan taikka kahteen vaan että hän on pettänyt sinua nimenomaan sen vuoksi koska ei ole välittänyt sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä. Berrykiss on aivan oikeassa tuon "lievän" pettämisen suhteen, ihminen kun kuitenkin tiedostaa tekonsa ellei ole sairas taikka muuta vastaavaa.

Noh, jokatapauksessa uskon että miehesi katuu asioita ja uskon myöskin vahvasti että hän pystyy muuttumaan jos hän sitä tosissaan tahtoo, ota kuitenkin huomioon ettei sellainen muuttuminen tapahdu hetkessä eikä miehesi välttämättä edes ole muuttumassa. Hän taisi tajuta vähän liian myöhään kuinka tärkeä hänelle olet. Iso askel on se, ettei hän hengaile enää samoissa piireissä missä aikaisemmin, mutta sun tarttee tehdä selvät pelisäännöt miehelle. Mikäli kerrankin vielä pettää tee kylmät ja jätä hänet, viimeistään siinä vaiheessa tajuaa mies sisäistää ja ymmärtää tekonsa.

Olen itse pian parinkymmenen ja samanlaisessa suhteessa olin reilu puolivuotta sitten, mies petti ja se sattui, en meinannun päästä siitä yli millään. Meillä naisilla on tapana miettiä ja vatvoa näitä asioita useita kuukausia, kuntaas miehet pääsevät pettämisen yli paljon nopeammin. Mikäli ero tulee, se tulee sattumaan ja paljon. Mutta sun täytyy miettiä omaa parasta, mahdollisesti pelkäät ettet koskaan tule löytämään toista miestä joka ymmärtäisi ja välittäisi sinusta yhtäpaljon kuin nykyinen miehesi (tietyissä tilanteissa), mutta usko pois niitä vaihtoehtoja on monia, jossakin vaiheessa tulet löytämään paljon parempaa. Itse pääsin eron yli siten, että olin päivittäin ystävieni seurassa, biletin ja juttelin asioista, saatoin pussailla muiden miesten kanssa yms, ja kuukautta myöhemmin seurustelinkin jo toisen miehen kanssa (jota en eron aikana edes tuntenut). Nyt ollaan seurusteltu jo 4kk ja olen exästäni päässyt täysin yli, se sattui mutta vapautti ! Tsemppiä!

hapsu
Seuraa 
Liittynyt3.10.2013

Kiitos tositosi paljon vastauksista! Olen tällä hetkellä todella epävarma itsestäni ja suhteestamme, juttelen lisää poikaystäväni kanssa etenkin noista teidän esille tuomista asioista. berrykiss, kirjoitit tasan tuntemuksiani, tunnen olevani liian sinisilmäinen kun annan tuollaisesta petoksesta huolimatta toisen mahdollisuuden ja pitää miettiä vaihtoehtoja. Mutta MJG, ihanaa että oot päässyt tälläsestä yli!

vompado
Seuraa 
Liittynyt25.4.2013

Tälläisiin tilanteisin tuskin on mitään oikeaa tai väärää "ratkaisua."
Minun versioni oikeastaan täysin samassa tilanteessa olleena: Yritin antaa anteeksi petoksen mutta koska en pystyny unohtamaan tapahtuneita ja välillämme oli jatkuva epäluottamus niin noin puolen vuoden päästä  päädyimme hyvin riitaisaan eroon. Toipuminen erosta kesti vuoden mutta nyt kun olen löytänyt rinnalleni uuden luottamuksen arvoisen miehen, tuntuu tyhmältä miksi edes yritin sinnitellä edellisessä parisuhteessa.  Rakkaus sumentaa aivot se on hassu fakta! Mutta tsemppiä sulle :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat