Uuden elämän aloittaminen

Vierailija

Kerron lyhyesti taustastani. Oon 23-vuotias likka Pohjanmaalta. Muutin 17-vuotiaana pois kotoa toiselle paikkakunnalle silloisen 5 vuotta vanhemman poikaystävän luo ja seurustelimme n. 6 vuotta. Meillä meni periaatteessa hyvin mutta viime vuoden lopussa jätin sen koska olin kyllästynyt ja tuntui siltä että jään jostain paitsi. Elin vähän aikaa ns. villiä sinkkuelämää mut aika nopeasti rakastuin toiseen ja tuntu siltä, että nyt kaikki palat loksahtaa paikoilleen. Se oli sellainen salamarakastuminen ja koska tää jätkä oli ite muuttamassa ja mäkin etin kämppää (olin jo asunut muutaman kuukauden eksän luona eron jälkeen) niin muutettiin sitten yhteen tän jätkän paikkakunnalle. Valitettavasti siinä kävi niin että riideltiin jatkuvasti ja erottiin tän jätkän toimesta pari viikkoa sitte ja oon aika maassa. Välillä jopa kaduttaa että erosin alunperinkään pitkäaikaisesta poikaystävästä koska elämä oli silloin niin helppoa, intohimo vain puuttu. Nyt oon sitte taas sinkkuna ja en tiedä mitä tekis. Kavereitakaan ei hirveesti oo koska kaikki ei hyväksy sitä että muutin edelliseltä paikkakunnalta pois ja vielä uuden äijän kanssa. Eli nyt ei oo kotia, ei miestä, ei tosiystäviä eikä vakituista työpaikkaa :( Siksi haluaisin aloittaa alusta ja periaattessahan voisin tehdä mitä vaan mut en tiedä mistä aloittaa. Haluaisin tavata uusia ihmisiä koska en halua katkeroitua ja jäädä yksin suremaan. Tiedän että mulle tekis hyvää olla yksin ja elää sinkkuelämää mutta kyllästyttää nää samat vanhat ympyrät..

Oisko kellään mitään sanottavaa tähän? :D Oisko kenties joku joka on/on ollut samankaltaisessa tilanteessa?

Kommentit (5)

Vierailija

Kappas, kohtalotoveri. :)

 

Itsellä hyvin paljon samaa kuin sun tarinassa: olen just eronnut (itse jätin kolmen vuoden jälkeen, puuttui se tietty kipinä.) Seurustellut olen teinistä lähtien lähes aina, kaveri-ja työasiat vähän viturallaan... Uusi elämä todellakin! Tuntuu että vasta nyt 25 vuoden iässä joudun itsenäistymään ja opettelemaan elämään yksin. Ja se ois niin paljon helpompaa jos ois niitä hyviä ystäviä! Olen aika sosiaalinen ja kärsin tästä tilanteesta aika paljon :( 

 

Välillä iskee masennus, ajattelen että YHYY mä en enää koskaan löydä miestä enkä sitä omaa juttuani (tarkoitan ammattia, olen opiskellut kolmea eri tutkintoa x) Jnejne... Ja tekis mieli juosta sen exän luo että sorisorisori tein kamalan virheen ollaan taas yhdessä. Mutta ei.. Se o kasvun paikka ny. x) 

 

En oikein osaa sanoa sulle muuta, kuin että ajattele tosiaan, että nyt sulla on kaikki mahdollisuudet maailmassa! Saat varmasti sun asiat kuntoon kun vaan jaksat sinnikkäästi ponnistella! Uskon että oot eron johdosta nyt todella maassa.. Varmaan tiedät tän itsekin, mutta se aika todella auttaa.. Ite olin aivan karseessa kunnossa (kolmisen viikkoa sitten tapahtui tää meidän ero) ja tuntu että oikeesti kuolen siihen tuskaan... Nyt on alkanut tuntua siltä, että ehkä tästä vielä selviääkin hengissä. Edelleen kyllä vaihdan aika helvetin nopeasti kanavaa (kuten just äsken) jos siellä ruudussa joku rakastunut pari hehkuttaa onneaan.. Perkele. xD

 

Asutko nyt siis sun vanhemmilla vai missä..? Sellasen neuvon antaisin muuten myös, että älä yritä lievittää sitä tuskaa sekoilemalla tuolla ympäriinsä... Yhden aiemman eron jälkeen vietin yhden kesän niin, ja voin sanoa että EI auttanut. Satutin itseäni vaan lisää... 

 

Tsemppiä!!

Vierailija

Kiva saada vastaus vaikka täällä on niin hiljaista ja mukava (tai ei nyt ehkä mut ymmärrät varmaan..) et löytyy joku muukin, joka on samankaltaisessa elämäntilanteessa.

Mäki väittäisin olevani aika sosiaalinen mutta on muuttanu aika tiheesti ja siksi ei oo vakiintunutta ystäväpiiriä, lähinnä hyvänpäiväntuttavia. Sillon ku seurustelin 6 vuotta niin asuin toisessa kaupungissa viikot joten tavallaan oon kokenu sen itsenäistymisen mut ei kokonaan koska aina pysty palaamaan miehelle lomilla jne.

Munki on tehny mieli palata eksän luo, jonka kanssa olin monta vuotta, ja pyytää anteeksi sitä että lähdin ja vielä toisen matkaan. Mut yritän ajatella että siihen oli joku syy että lähdin. Ollaan kuitenkin hyvissä väleissä joten satsaan nyt vaan tähän sinkkuelämään..

Omastaki erosta on vasta n. 3 viikkoa joten asutaan vielä tän uudemman eksän kanssa saman katon alla. Mut se viettää kyllä niin paljon aikaa muualla et hyvä jos puoli tuntia päivässä nähdään..

Alussa masensi niin paljon että vain itkin ja itkin. Nytkin surettaa ja mitä enemmän mietin asiaa niin sitä enemmän ahdistun joten yritän olla ajattelematta sitä kuinka yksin olen. Siksi mulla on ollu täs yks säätö (en pidä sanasta mutta en keksi muutakaan :D). Se on ollu piristävää mut ei me seurustelemaan ruveta. Valitettavasti tunnen itseni niin hyvin että tiedän jos näkisin et esim. eksällä ois baarissa joku nainen niin voisin epätoivossa lähteä jonkun matkaan vaikka ei välttämättä pitäis..

Vierailija

Hassua, miten samanlainen tarina. Tai kai meitä löytyy, mutta harvempi tarina päätyy nettiin... Ja joo, ei tietenkään kiva että toisella on hirveä kriisi, mutta se vaan auttaa kun tietää, ettei ole ainoa koko universumissa... :) 

 

...Autsauts ja AUTS! Äkkiä pois sieltä sun ex-poikaystävältä... Toihan on ihan kamalaa :(  Etkö voi mennä mihinkään muualle? Ootko niin masentunut ettet oikein jaksa hakeakaan kämppää..? 

 

Säätö on mullakin btw x) Tai oli? o.O Tää jätkä oli se aktiivisempi osapuoli, kyseli eilen kuulumisia, vastasin ja kysyin kuulumisia myös. Ei ole vastannut mitään.. Ehkä se on iskenyt jonkun muun, kun mä en ollut heti hella kuumana. xD

 

 

Vierailija

Niin ja tottakai oli syy sille, miksi lähdit. Hyvä, että olette hyvissä väleissä. Älä anna sen mennä pidemmälle, koska muuten tarvot pian syvässä suossa... Btw, et satu Lahden lähellä asumaan? :D

Vierailija

Niin, se kyllä helpottaa tietää et on muitakin..

Sanoisin että ongelma ei oo se etten jaksaisi hakea kämppää vaan se etten tiedä mistä sitä kämppää hakisin. Asuin useamman vuoden yhellä paikkakunnalla, tässä nykyisessä paikassa oon asunu vaan keväästä enkä oo tutustuun täällä juuri ketään joten tänne en halua jäädä. Sit oon töissä ihan toisessa kaupungissa, tosin työsopimus on vain tällä hetkellä vuoden loppuun. Ja sit on vielä yks kaupunki mitä oon harkinnu :D Et oon vähän niinku avoimin mielin liikenteessä ja laitoinki jo nettiin ilmoituksen, missä haen kämppää/kämppäkaveria. Saas nähä miten käy..

Täytyy sanoa että on tosi ristiriitaista asua vielä saman katon alla. Toisaalta on kiva saada ees joskus vähän läheisyyttä (nukutaan samassa sängyssä, kröhöm) mut toisaalta ärsyttää suunnattomasti et se voi tulla ja mennä niinku haluaa!

Munki säätö oli tänään aika vaisu ku sen kans facessa puhuin, onkohan seki nyt menettäny kiinnostuksensa, prkl :D Tämä ärsyttää siksi koska ihan niinku sullaki niin tää on ollu se aktiivisempi osapuoli.

Vanhemman eksän kanssa ei ole tarkoitus tehdä mitään mutua ku pysyä ystävinä, enkä mä himoitsekaan sitä niin en usko että siitä tulee ongelma, haha.

Valitettavasti en, pohjanmaalla asun :/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat