Ulkosuomalainen

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Ihana teksti. Ja rehellinen sellainen. Sehän on tietysti pääasia että viihtyy siellä minne elämä on kuljettanut, joko sattumalta tai tietoisesti :) Ja selvästikin viihdyt Calissa! :) Niin minäkin viihdyn, mutta minulla on vielä vähän matkaa sinne ;))) Nauti Fazun ihanasta suklaasta :D

t. Sanna http://siveltimella.blogspot.fi/

Vierailija

Kiitos. <3 Tosiaan aina ei elämä ole pelkkää kukkia ja aurinkoa, ja itseään joutuu etsimään aivan eri tavalla kuin Suomessa. Hih toivottavasti sinäkin pääset tänne vielä joskus!!! 

Vierailija

Ihana postaus!

On se muuten ihmeellistä että vaikka olis vaan vähänkin aikaa pois suomesta, menee sanat ihan sekasin tai ei osaa sanoa mitä yrittää. Olin kaksi viikkoa Kreikassa ja kotiin tultua yritin suomea puhua niin meni ihan kieli solmuun ja oli black outti et mikähän se sana oli mitä piti käyttää... 
Se on hyvä että puolustat suomea. Mä olen ollut jonkun aikaa suomi-vihaaja kun asiat on mukamas niiin huonosti (okei on ne jotkut asiat huonommin kun jossain muualla), mutta kun oikein tarkemmin ajattelee niin ihan hyvähän täälä on olla kumminkin. Mutta mulla on sama kun sulla "kyltymätön halu nähdä jotain muuta"..  Eli en usko että kovin kauan mun jalat suomen maankamaralla pysyy :)

Muuten ois parikysymystä tosta koiran kanssa muuttamisesta.
Kuinka vanha sun koira oli kun muutitte losiin? Stressasko hauveli muutosta? Miten se tottu erilaiseen ilmastoon?  Mun koira on nyt 6v ja olen ollut pitkään sitä mieltä että muutan ulkomaille vasta hänen poismenon jälkeen ettei "tarvii" sitä raahata mukana mutta mietin että jos tulee oivallinen tilaisuus ennen sitä päästä muuttamaan niin mukaanhan se lähtee.. Onko sieltä kuinka vaikeeta saada asuntoa koiran kanssa?

Yst. Terv. Ellu :)

Vierailija

:) Hih joo aivot tottuvat niin nopeasti eri kieleen että välillä voi olla hankala muistaa että milläs sitä taas oltiinkaan menossa. Koirani oli kolme vuotta kun muutimme tänne, mutta sitä ennen se on kulkenut mukana monessa muussakin maassa. Eli pienestä asti tottunut aika paljon reissaamaan. En osaa yhtään sanoa muista koirista ja miten nopeasti/ helposti muutto tapatuisi. Yleisesti kyllä minusta koirat tottuvat aika nopeasti uuteen ympäristöön kunhan oma isäntä on lähellä. :) Ja tässähän vaikuttaa niin paljon koiran luonne. Mutta muutama viikko meni hieman enenmmän minua seuratessa mutta todella nopeasti muuten kyllä tottui kaikkeen. Vähemmään on asuntoja joihin saa ottaa eläimiä, mutta kyllä niitäkin löytyy. Täällä koirat tai kissat ovat todella yleisiä ja usein vuokraisäntä haluaa esimerkiksi jonkun pienen maksun takuuksi eläimestä. Mutta itsellä se ei kyllä ole ollut ongelmaa löytää asuntoa. :)

Tsemppiä tulevaisuuden suunnitelmiin!

Vierailija

Heippa Madde!

Tämä viesti ei varsinaisesti liity postauksen aiheeseen, mutta halusin kuitenkin mielipiteeni sinulle kertoa :)

Blogisi on yksi ehdottomista suosikeista, aivan ihania kuvia, ihana tyyli sinulla ja mielenkiintoinen asuinmaa! Olen itse asunut pari vuotta jenkkien rajan läheisyydessä Meksikossa, joten siksikin blogisi on erityisen mielenkiintoinen :)

Mua harmittaa se, että aiemmin kommentoin blogiasi suhteellisen ahkerastikin, mutta tänne Cosmoon siirryttyäsi se vain on jäänyt... Tämä kommentointi on jotenkin vaivalloisempaa ja vaikeampaa täälä Cosmon sivuilla, ja blogin lukemista ärsyttää suunnattomasti myös se, että kun rullaat sivun alas, ei pääsekään seuraavalle sivulle/ala uudet postaukset latatutumaan, vaan joutuu klikkaamaan "kaikki kirjoitukset", milloin näkee vain yhden kuvan postaukseen liittyen ja kyseisen postauksen joutuu sen otsikosta avaamaan. Näin ollen voi katsella kerralla vain yhden postauksen :/

Olen myöskin huomannut, että kommenttien määrä on huomattavasti vähentynyt muutenkin entisistä ajoista, vaikka omasta mielestäni postaukset ovat entistäkin laadukkaampia ja kuvat parempia! Ehkä muut ovat yhtä laiskoja kuin itsekin olen eivätkä jaksa katsella kommentteja enää erikseen? 

Ei tämä iso ongelma ole mutta sen verran kuitenkin, että kommentointi tosiaan on ainakin itseltäni jäänyt lähes kokonaan. Olisiko blogiasi mahdollista saada samaan "kaavaan" kuin Lindan PS I love Fashonia? Kuitenkin samalla sivustolla kun kirjoittelette!

 

Sitten haluaisin vielä kysyä yhtä asiaa... Mua jäi kaivertelemaan se ihana sormus minkä olet saanut mieheltäsi!!! Olen menossa naimisiin ensi kesänä ja olen etsinyt juuuuuurikin samanlaista sormusta itselleni vihkisormukseksi, siinä onnistumatta :( Oletko mahdollisesti tietoinen mistä se ihana sormus on hankittu, jos minua vaikka onnistaisi ja saisin en tilattua jostain netistä itselleni tmv... Kiitos!

 

Ja kiitos tuhannesti aivan ihanasta blogista <3

Vierailija

Heii,

Kiitos paljon ihana kommentista. Tosiaan tämä blogipohja on tuottanut harmaita hiuksia ja asiaa ollaan tutkailtu paljonkin. Pian on luvassa muutoksia asiaan, eli voiton puolella ollaan. Hih arvaa vain kuinka innoissani olen tulevasta!!!

Sormus on hankittu Robbins Brothers-liikkeestä. En tiedä yhtään onko heillä nettikauppaa, mutta kannattaa katsastaa heidän sivunsa. :) Onnea metsästykseen ja tuleviin häihin!!! Itse olen niin rakastunut aquamarine kiveen.

Vierailija

Ulkosuomalaisena itsekin olen huomannut samoja asioista! Puhun ihan omaa suomea (sanoja unohtuu ja keksin omia versioita!) Mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei kotini ei ole enää suomessa ja vaikka olen ylpeä suomalaisuudesta ja perinteistä, jota tulee pidettyä yllä myös ulkomailla. 

-Satu from satufindingamerica.blogspot.com

Vierailija

Hih joo välillä alkaa itsekin naureskelemaan miten ihmeessä niin outoja sanoja tuleekaan mieleen. :D Ja niin samaa mieltä, tuntuisi todella oudolta ajatella Suomeen muuttoa. Terkkuja sinne Teksasiin!

Vierailija

Erittain osuvasti sanottu !!  Itse olen asunut tassa maassa yli 40 vuotta, yhdyn taysin kirjoittamaasi. Loistava blogi muutenkin. 

Vierailija

Voin samaistua moneen ajatukseesi. Olen myös asunut noin 4 vuotta ulkomailla ja on tosiaan hämmentävää olla vähän kuin kahden eri kulttuurin välimaastossa. Molemmista huomaa ne hyvät ja huonot, mutta silti on onnellinen asuessaan juuri siellä missä on. :)

Ja vielä: blogisi on ihana! Tulen aina ihastelemaan aurinkoisia Kalifornia-tunnelmia. :)

http://www.lily.fi/blogit/siella-jossain

Vierailija

Niinpä, parhaiten sitä ymmärtää juuri itse kokenaana saman. Missä päin maailmaa itse asut?  Hih ja kiitos, kovasti yritän aina saada tämän elämän sinne ruudun toiselle puolelle myös. :)

Vierailija

Hieno kirjoitus mielenkiintoisesta aiheesta. En tiedä olenko jotenkin herkässä mielentilassa tai jotain, mutta tuon hinausaudon odottelu -tarinan kohdalle päästessäni silmäni alkoivat kostua. Tuntuu niin uskomattoman upealta, kun saa pyyteetöntä apua täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Usein olen kohdannut tällaiseen kohteluun juurikin ulkomailla asuessani ja reissatessa, mutten ikävä kyllä Suomessa niinkään usein. Siksi kai sellaiseen ei ole tottunut ja joka kerta sellainen ystävällinen ele tai ihmiskontakti (halutaan auttaa, eikä minulta haluta mitään vastapalvelusta) yllättää, hämmästyttää ja nousee oman päiväni kohokohdaksi.

 

Vierailija

Ihana <3 Todellakin, välillä huomaan olevani itse liiankin kyyninen ja mietin että uskallanko syödä niitä tomaatteja vaikka toinen vain ystävällisesti haluaa ilahduttaa päivääni. Kun ei vain ole tottunut siihen että ihmiset oikeasti ovat ystävällisiä ja kilttejä. :) Mutta onneksi on näin vielä tänä päivänä. 

Vierailija

Muistan oman tunteeni, kun kukaan ymmärtänyt minua vaikka yksinkertaista asiaa yritin selittää englanniksi. Muistan monet kyyneleet myös silloin, kun todellisuus iski vasten kasvoja, kun näin huono-onniset, kodittomat ja muut elämän riepottelemat ihmiset, joista ei kukaan pidä huolta. Vaikka elin Madisonissa vain vuoden, ehti siinä kertyä monia muistoja sekä tunteita.

Kävin myös kuusi päivää Losissa ja rakastuin paikkaan! Aurinko ja ranta on mun juttu myös :) Vielä jaksan haaveilla, että pääsen sinne takaisin, pysyvästi.

Ihmiset ovat ihanan avoimia sekä vilpittömän ystävällisiä. Sitä kaipaa silloin, kun tarvitsee apua vaikka kadonneen avaimenperän etsimiseen :) Täältä ei sitä heru edes kysymällä. Michigan järven rannalla tuntematon perhe auttoi minua löytämään kadonneen avaimenperäni, koska sillä oli suuresti tunnearvoa :)

Tsemppiä sinulle ihanaan elämääsi upeassa kaupungissa! <3

http://jadepalatsi.blogspot.fi/

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat