Ero?

Vierailija

Tilanteeni on nyt se, että olen roikkunut noin 5 vuotta kestävässä on-off suhteessa ja yrittänyt epätoivoisesti uskotella että "kyllä tämä suhde kestää".

Olen jo vuoden miettinyt että haluan erota, mutta sitten alan miettimään sitä että jään ihan yksin, kaikki reissut jää välistä kun olen ne suunnittelut mieheni kanssa jnejne.. En jaksaisi vanhempieni kyselyitä ja ihmettelyjä miksi emme ole enää yhdessä. Mikään muu ei minua itseasiassa estäisi eroamasta ellen tuntisi oloani niin yksinäiseksi ilman miestä. Musta on varmaan kehkeytynyt joku läheisriippuvainen? Ja toisekseen se, että mies tietää minusta liikaa.. Ja tiedän että hän katkeruudessaan menee ne kertomaan ties kenelle, ( on valitettavasti ennenkin ) hän on myös onnistunut pilaamaan kaverisuhteitani...

Tosin vähän aikaa sitten hän ITSE sanoi että haluaa miettimisaikaa. Toisaalta olin helpottunut, toisaalta kauhuissani. Olisi niin paljon helpompaa jos hän itse haluaisi erota, ehkä sitten hän ei olisi niin katkera ja levittelisi minun asioita? Mutta silti iskee pelko ja huoli, pärjäänkö yksin? Olen niin sekaisin tunteistani etten ymmärrä enää itsekkään!

Minulla on muutamia ystäviä joiden kanssa voin puhua näistä asioista, (mieshän ei siitä tykkää lainkaan, mutta itse saa puhua meidän henk.koht. asioista minun ex ystäville joiden kanssa tiet eronneet luottamuspulan takia), mutta tarvitsisin silti lisää kavereita ja ystäviä elämääni.. Ajattelen vain että niitä tuskin saan ainakaan silloin kun eroan. Olen jotenkin rakentanut elämäni vain mieheni varaan. Hänen kanssaan teen viikot ja viikonloput kaikkea, hänen kanssaan käyn vihteellä. En kavereiden ja ystävien? Toisaalta johtuu tämä myös siitä että mies suuttuu jos suunnittelen lähteväni viihteelle vaikka ystäväni kanssa. Mies toki itse saa mennä kavereidensa kanssa niin paljon kuin lystää.

Toivottavasti tekstistä sai edes jotain selkoa, mutta onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?

Kommentit (3)

Vierailija

Heippa:) itse päätin juuri lähes 6v kestäneen suhteeni koska kaikki tunteet olivat kadonnut jonneki miehen saamattomuuden sekä sen että kummasti hänellä riitti rahaa lähteä viihteelle yms vaikka meistä hän oli työttömänä.

Kannattaa miettiä että onko se suhde juuri sitä mitä on odottanut, vaikka eihän kaikki mene aona kuten toivoo.. Mutta jo itsekin takia, varsinkin jos mies on levitellyt kaikkea susta, niin eihän se kuulu parisuhteeseen. Yksinolo voi tehdä hyvääkin eikä yhdessä kannata pelkän yhdessä olon takia olla:)

Paras keino on vastata kyselijöille et joskus se elämä vaa menee eri suuntiin ja et näin oli loppujen lopuks parempi:) ja jos se mies alkaa levitellä lisää asioita niin pellenhän se itsestänsä tekee. Kyllähän ne oikeet kaverit sua uskoo. Ootko yrittäny selvittää asioita jälkikäteen?

Yritetään jaksaa:) paistaa se päivä risu kasaankin;)

Vierailija

Hei :) itselläni takanapäin 4 vuoden avoliitto, mies päätti suhteen. Alkujaan tuntui kauhealta olla yksin ilman toista, joka oli ollut avomies, kumppani ja paras ystävä. Itsekin olin rakentanut elämäni suureksi osaksi mieheni ympärille ja tuntui kuin koko elämäni olisi mennyt miehen mukana, kun hän astui yhteisen asuntomme ovesta ulos.

Suhteessa, ja samoin erotessa,  luulin etten mitenkään voisi pärjätä ilman kyseistä ihmistä rinnallani. Aikaa on kulunut nyt jonkin verran ja vaikka kaipuu kaihertaakin sydämessä välillä niin silti olen iloinen ja ylpeä itsestäni, että olen oppinut pärjäämään yksin elämässäni. 

Sanoisin siis että kannattaisi pistää loppu suhteelle, vaikka se varmasti vaikealta tuntuukin. Ei ole oikein että miehesi rajoittaa noin ystäväsuhteitasi saatikka tuhoaa niitä. Ystäväsi varmasti auttavat sinua vaikeimman yli ja oikeat ystävät uskovat sinua, ei sinun katkeraa (ex-)miestä.

Vierailija

Noh mies halusi miettimisaikaa ja tänään laittoi viestin että " ei tuu toimimaan"

Aluksi tuli järkytys, ja iski kamala ahdistus, ja soitin samantien miehelle. Siinä sitten juteltiin ja sovittiin että väleissä ollaan ja mies haluaa olla yksin, ei halua seurustella. Ja että kumpikaan ei kanna kaunaa/ levittele asioita. Sovittiin että jutellaan vielä tässä joskus. Ainakun ollaan erottu niin miehellä on tapana noin 2 viikon päästä lähetellä itkuisia viestejä miten kaduttaa ero. Sanoin että tälläisiä viestejä en sitten halua, mies vaan tokaisi "toivotaan".

 

Noh toivottavasti itsellekkään ei tule laitettua sinnepäin mitään viestejä. Täytyy sanoa että olen helpottunut, vaikkakin kipeää tekee. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat