Yhteenmuutto = ongelmia..

Vierailija

Muutin yhteen poikaystäväni kanssa alkuvuodesta. Ennen sitä meillä meni kaikki hyvin, mutta nyt tuntuu että tuo yhteenmuutto on vain huonontanut suhdettamme. Vietin kuitenkin ennen sitä paljon aikaa poikaystävälläni (melkein asuin siellä).Olemme olleet yhdessä 2 v ja tunteneet 3 v.. Hän on 24 v ja minä 22 v.

Hän on muuttunut todella kiukkuisaksi ja purkaa sitä minuun. Hän ei halua enään tehdä minun kanssa melkein mitään ja baariin pitää mennä bilettämään joka viikonloppu kavereiden kanssa ilman minua. Muutin Tampereelle mieheni perässä, eikä mulla ole täällä hirveästi kavereita. Jäin alkuvuodesta työttömäksi, joten vietän paljon aikaa kotona yksin..

Miestäni ei kiinnosta mikään vakava enään, vaan elämä on juhla. Itse haluaisin jossain vaiheessa siirtyä avoliitosta eteenpäin. Tunnen itseni nykyään enemmän kämppikseksi kuin tyttöystäväksi.

Mitä tehdä? Onko tämä vain ohimenevä vaihe? Samoja ongelmia?

Olemme puhuneet tästä, mutta siltikään ei ole havaittavissa vielä mitään muutosta.

Kommentit (2)

Vierailija

Ehkä mies haluaa ottaa vähän etäisyyttä hetkeksi tai jotain...Puhut asiasta nyt vakavasti ja jos et tunne oloasi hyväksi suhteessa niin mikä estää lähtemään suhteesta ja etsimään uutta ja parempaa?:)

Vierailija

Voin kertoa, että itselläni ihan sama tilanne! Muutimme jo syyskuussa yhteen opiskelujen perässä.  Mieheni tekee kyllä uusien opiskelijakavereiden kanssa vaikka mitä ja minun kanssani ei voi edes leffaan lähteä. Ikinä ei ole aikaa/jaksamista tehdä minun kanssa mitään, mutta heti kun kaverit pyytää niin johan lähtee. Itsekkin olen aika yksin uudessa kaupungissa, joten olen joutunut jo ihan siitäkin syystä enemmän turvaamaan poikaystävääni. En myöskään saa lähteä hänen mukaansa ja tutustua naispuolisiin ystäviinsä, jotta voisin saada itsekkin joitain kontakteja.

En ole ikinä ollut mustasukkainen poikaystävästäni, mutta kyllähän se vähän kirpaisee kun katsoo facebookista kuvia, joissa hän poseeraa juhlissa muiden naisten kanssa.. Nyt olen tullut erittäin mustasukkaiseksi! En sano sitä, mutta tunnen piston sydämmessäni aina kun joku tyttö soittaa hänelle johonkin kouluprojektiin liittyen tai näen kuvan hänestä mies- ja naispuolisten kavereidensa seurassa.

Itsekkin tunnen itseni lähinnä kämppikseksi ja leluksi, jolla on välillä kiva leikkiä (just sillon kun se herralle sopii), mutta muuten pyörin jaloissa eikä minun eteeni tarvitse nähdä vaivaa. Olen itsestäänselvyys, koska hän tietää etten lähde vaikka hän kohtelisi minua kuinka huonosti. Minä olen se kaveri jonka kanssa voi katsoa telkaria muutaman kerran viikossa.

Ja voin kertoa, että olemme keskustelleet tästä aiheesta n. kerran kuussa alkaen tammikuusta. Kaksi viikkoa tai kuukausi menee hyvin ja taas joudun aloittamaan asiasta puhumisen.. Ikinä ei edetä suuntaan tai toiseen. Hetken menee hyvin ja taas vanha meno jatkuu. Olen miettinyt jo tammikuusta lähtien monta kertaa, että jos suhde tekee minut näin onnettomaksi, saa tuntemaan itseni huonoksi ja mitättömäksi, niin miksi en lähtisi? Ajatus siitä tuntuu hyvältä, mutta samalla pelottavalta. 

Ja haluan mainita, että en pidä itseäni mitenkään omistavana tai vaativana tyttöystävän. En ikinä kiellä mitään, en ikinä valita mistään. Poikaystäväni saa mennä ja tehdä asioita, mutta haluaisin myös tästä suhteesta jotakin itselleni. Nyt itsetuntoni on nujerrettu ja olen katkera. Onneksi muutamme kesäksi vahempiemme luoksi, joten välimatkaa tulee pakollakin. Ajattelin kesän ajan katsoa, mitä tapahtuu ja sen jälkeen tehdä päätöksiä. Toisaalta syksyllä minua ehkä odottaa joka tapauksessa muutto toiselle paikkakunnalle opiskelupaikan perässä.

Suosittelen juttelemaan poikaystävän kanssa aiheesta ja kertomaan miltä sinusta tuntuu. Ja sen perusteella mitä poikaystäväsi sanoo, osaat ehkä jo tehdä johtopäätöksiä suhteen tlevaisuudesta. Meidän keskustelujemme perusteella minun kannattaisi juosta jo ja lujaa, koska tilanne ei tule hänen mukaansa ikinä paranemaan. Kokeile jutella, ja jos tilanne ei parane, ole vahva ja juokse! Jotain parempaa on odottamassa. 

Jos tilanne ei keskustelun jälkeen parane ja joudut aina samaan tilanteeseen, tiedät ettei se koskaan tule paranemaan. Isoveljeni sanoi, että hän oli samassa tilanteessa eksänsä kanssa. He keskustelivat samaa asiaa kuukauden välein läpi edistymättä mihinkään suuntaan ja lopulta ero tuli.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat