Mustasukkaisuusongelma/luottamuspula

Vierailija

Olen ollut ensimmäisessä parisuhteessani reilun vuoden verran. Järjellä ajaltuna mulla ei ole varsinaisia syitä, joiden perusteella epäillä poikaystäväni pettävän, mutta silti toistuvasti mulla herää epäilyksiä ja tulen mustasukkaiseksi ihan naurettavista asioista. En halua olla mikään vahtaava vainoharhainen tyttöystävä, eli tiedostan itsekin tämän ongelman ja olen pyrkinyt siitä eroon, mutta ei - en vain osaa täysin luottaa.

Kaikki tarinat suhteista, jotka ovat päättyneet pettämisen takia, tuntuvat niin yleisiltä, että väkisinkin mietin löytyykö vielä uskollisia ihmisiä. Kyse ei ole siis pelkästään poikaystävästäni, vaan tuntuu, etten koskaan osaisi luottaa keneenkään parisuhteessa täysin. Osittain tän pelon taustalla on myös jonkinasteinen epävarmuus itsestäni.

Väkisinkin nämä (harha)luulot vaikuttaa muhun itseeni, sekä meidän suhteeseen. En ole ottanut asiaa poikaystäväni kanssa puheeksi, koska se, että epäilen häntä turhasta luultavasti loukkaisi häntä ja pahentaisi asioita. Tärkeintä olisi vaan kolauttaa joku palanen mun omassa päässä paikoilleen, jotta osaisin täysillä nauttia suhteesta ilman epäilyksiä, koska itse aiheutan itselleni pahaa oloa. Millä päästä tällaisesta ongelmasta eroon? Oon jo harkinnu jollekin terapeutille menoa, mutta en tiedä onko siitäkään mitään hyötyä. Sinkuksi kun en tahtoisi tämän takia jäädä.

Kommentit (7)

Vierailija

Aivan sama tilanne minullakin. Et ole yksin, kuomaseni! Minulla on ihan sama juttu ja samoja ajatuksia! Poikaystävä ei ole antanut aihetta olla mustasukkainen tai epäillä hänen uskollisuuttaan, mutta silti aina jokin aiheuttaa sen, että saan mustasukkaisuuskohtauksia. Saattaakin olla, että mustasukkaisuuteni ei johdu siitä, että aina luulisin poikaystäväni pettävän, vaan siitä, että koen mustasukkaisuutta yleensäkin hänen huomiostaan. Esimerkiksi, jos hän ainoastaan juttelee jonkun nätin naisen kanssa, tulen mustasukkaiseksi. Ja tämä tunnetilani aiheuttaa luonnollisesti mielipahaa minulle ja harmia suhteellemme. En vain voi sille mitään! Ja kun sanotaan, että mustasukkaisuus on oikeutettua, jos kumppani vaikka flirttailee jollekulle. Mutta tunnen sitä jo silloin, kun hän katsoo muita naisia! Tunnen jotenkin, että olen uhattuna, mitä poikaystäväni tuosta kyseisestä neidistä ajattelee jne. Tietysti varmaankin tähän epäluuloon ja mustasukkaisuuteen on syynä huono itsetunto.

Voiko tästä parantua, vai olemmeko vain tuomittuja tähän taipumukseemme olla niin helposti mustasukkaisia? Onko meidät tuomittu siihen, että jossain vaiheessa suhteemme kaatuvat siihen, että lopuksi jompikumpi tai kummatkin suhteen osapuolista kyllästyvät touhuun? Tervettähän liika mustasukkaisuus ei ole, senhän tietää jokainen. Se kuluttaa niin itseä kuin parisuhdettakin. Pitäisiköhän tästä oikeasti lampsia jollekin terapeutille...

Vierailija

Tota noin.. Mulla on ollut samalaine tilanne ku teillä. Olin hirveän mustasukkainen, niin pienistä asioista, siitäkin juurikin, jos hän jutteli muille naisille. Todella typerää! Noh, sehän meni sitten siihen, ettei poikaystäväni jaksanut enää mua. Se ilmoitti muööe, että jos tuo käytös ei ala loppua, se meidön juttu on siinä.

Eikä se ole loppunut, mustasukkaisuus loppu. Eniten mä olin mustasukkainen vain sen takia, koska olin niin epävarma itsestäni. Pelkäsin koko ajan, että menetän hänet. Noh, tämän takia voisin sanoa teillw kaikille, että itsevarmuus on kaiken a ja o. Nykyään en koe mustasukkaisuutta, koska opin vain hyväksymää  tosi asiat: sen, että ihmisillä on luonnollista olla ystäviä ja siinä ei ole mitään pahaa. Huomasin myös, että mitä rajoitetummin toimin poikaystävää kohtaan, sitä kauemmaksi hän juoksi. Eli epävarmuus pitää saada hävitettyä!

Nykyään on niin helpottavaa, kun voi itse mennä ja toisenkin ilman mitään stressailuja :) kyllä tekin pääsette siitä yli.

 

Ps. Ihmiset sanovat, että mustasukkaisuus on välittämistä. Minusta se on ainakin epävarmuutta..

Vierailija

Suosittelen lämpimästi sanomaan teidän poikaystävillenne aiheesta (itse tein niin pari viikkoa sitten) koska se helpottaa huomattavasti! Itsekin olen ollut hyvin vainoharhainen viime kuukauden ajan ja kehitellyt vaikka minkälaisia teorioita pääni sisällä. Huomasin,että olin hyvin stressaantunut ja allapäin ja fiilikseni heijastuivat poikaystäväänikin. Minulla oli myös enemmän aikaa miettiä pettämisiä,koska olin työtön ja vietin paljon aikaa yksin. Nyt kun olen töissä ja olen saanut puhuttua aiheesta poikaystäväni kanssa elämä on huomattavasti ihanempaa!

Eikun vaan suut auki siskoni ja muistakaa,että suurin osa teidän ajatuksista on nimenomaa vain omaa vainoharhaisuutta. Minulla eräs tuttavapariskunta erosi,koska poika ei voinut luottaa tyttöön ja epäili häntä koko ajan...se on uuvuttavaa itselleen sekä toiselle osapuolelle. Koska miettikää,jos teidän kumppaninne ei luottaisi teihin niin sehän veisi hirveästi teidänkin energiaa!

Vierailija

Tälläkin neidillä täällä ollut samaa ongelmaa, vainoharhainen olen ollut aina, ja tiedän sen johtuvan siitä että olen epävarma itsestäni sekä kaikki entiset suhteet ovat olleet epäonnistuneita tavalla tai toisella. Koettuani sen että minua on petetty, vainoharhani vain pahenivat.

Nyt kun seurustelen nykyiseni kans, jota selkeästi vilkuillaan ja hänelle flirttaillaan, olin aluksi tosi mustauskkainen ja vainoharhainen. Asia tuli puheeksi, ja hän sanoi ettei aina edes tajua että häntä yritetään.. (hieman tyhmä tapaus joo)

Mutta asiaan. :D Oma mustasukkaisuus on helpottanut selkeästi, kun itse näin omin silmin, miten oma miekkoseni reagoi selkeisiin iskuyrityksiin - tietämättä että minä olen todistamassa tätä tapausta. Kyseessä oli yhteinen tuttavamme, joka baarissa meni ja kietaisi kätensä mieheni kaulaan, ja totesi ettei päästä irti ennenkuin saa pusun. Tähän oma kultani vastasi hyvin selkeästi, että painuisitko v*uun. Asia helpotti omaa olotilaa - ja mustaisukkaisuutta - sillä totesin, että vaikka kyseessä oli itseäni näyttävämpi tapaus, toinen ei tee mitään vaikka tilaisuutta tarjotaan. :)

En tiedä auttoiko mitenkään, mutta sen vaan sanon, että mustasukkaisuudesta ja vainoharhaisuudesta on mahdollisuutta päästä eroon! :)

Vierailija

Mulla oli sama ongelma mun sulhasen kanssa. Oltiin yhdessä reilut 3v, mutta jätin hänet alle pari viikkoa sitten (hän tuntui enemmän parhaalta kaverilta kuin rakastajalta), ja kadun tätä iha vitusti, mut anyway. Nyt tuntuu ihan tyhmältä, että ikinä olin mustasukkanen, ku hän ei ikinä antanut mitään syytä. Olin aina hänen huomionsa keskipiste ja oli kuin hänen elämänsä olisi pyörinyt ympärilläni. Eikä hän ikinä katsonut ketään muita.. Huoh, vittu-.- Nyt sen vast tajuaa, kui tyhmä olin, mut toivon, et sä osaat lopettaa aikasemmin ku mä. Tao vaan päähäs, et sua hän rakastaa eikä haluu muita. Ehkä se siitä sit

Vierailija

Jep, on omakohtaista kokemusta. Olin aiemmissa suhteissa ihan hysteerinen tyttöystävä, vaikkei mitään aihetta ollutkaan. Olin jatkuvasti huolissani, kun edellinen miesystäväni meni jonnekkin, pyörittelin jatkuvasti kauhuskenaarioita pettämisestä päässäni, ja sain monta riitaa aikaiseksi, koska olin vainoharhainen ja mustasukkainen. 
Minun on jotenkin vaikea luottaa ihmisiin, mutta tajusin, että omaan kumppaniin on pakko pystyä luottamaan!
Nykyisessä suhteessani ollessa tajuan, kuinka naurettava olen ollut. Täysin yliampuva, ihan hävettää. Pystyn luottamaan kumppaniini täysin, enkä epäile hänen tekevän mitään. Tämä tunne on ihana :)
Täytyy ymmärtää, että et ole ainoa naispuolinen ihminen miehesi maailmassa. Täytyy vaan tottua siihen, että miehesi keskustelee muidenkin naisten kanssa, pidä kuitenkin mielessä, että sinä olet kuitenkin se tärkein, ei sinulla ole mitään hätää. 
Itsevarmuutta vaan kasvattamaan, turha mustasukkaisuus rikkoo suhdetta. 
Kuitenkin mustasukkainen saa olla, kunhan on hyvällä maulla (jos kanssakäyminen menee jotenkin erityisen läheiseksi/ilmassa on selkeää flirttailua), mutta silloinkaan ei kannata nostaa hurrikaania pystyyn.
Toivottavasti opit ottamaan rennommin ja pystyt luottamaan mieheen täysin. Se on vaikeaa, mutta pikkuhiljaa. 
Tsemppiä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat