Niiiiin täynnä naisia!!

Vierailija

Harmittavaa,että täällä keskustelusivustolla ei ole oikeanlaista osiota tälle valitukselle,mutta hitto naisia!

Jokainen on varmaan joskus huomannut elämässään kuinka naiset laittavat usein miehet ystäviensä edelle. Lana del Raykin laulaa 'We don't stick together 'cause we put our love first' ja itse olen huomannut saman...

Seurustelen tällä hetkellä ja olen aina ollut sitä mieltä,että elämän ainut sisältö ei saa olla poikaystävä. Miettikääpä miehiä: jos poikaystävälle tarjoutuu tilaisuus lähteä jätkien kanssa pelaa esim. fudista tai yhille baariin niin hänhän menee. Olen aina ihastellut jätkien kaverilojaaliutta.He viettävät aikaa tyttöystäviensä kanssa,mutta eivät silti hylkää omia kavereitaan.

No mutta entäpä naiset. Heti kun aletaan seurustella niin koko maailma pyörii yhden asian ympärille eli miehen. 20 vuotta kestäneen elämäni aikana olen törmännyt niin moneen naiseen,joka on unohtanut minut saman tien,kun mies on astunut mukaan kuvioihin. Siviilisäädystäni huolimatta soitan jatkuvasti ystäville ja sovin tapaamisia.En halua,että heille tulee unohdettua oloa ja en myöskään halua poikaystäväni olevan ainut sisältö elämässäni.

Nyt kiinnostaisikin kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia aiheesta ja kuulla mielipiteenne tästä mun valituksesta? Oonko ihan väärässä vai onko tässä tekstissä kenties jotain perää?

 

 

Kommentit (8)

Vierailija

Ehkä ympärillesi on vain sattunut sellaisia naisia. Minulla on yksi miespuolinen kaveri, joka "hylkäsi" kaveripiirinsä, kun alkoi seurustella - ja sitten kun suhde päättyi, niin kaverit oli taas tärkeitä. Toista miespuolista kaveri on taas hankala nähdä ilman hänen toista puoliskoaan (seurustelee siis miehen kanssa). Yksi nainen taas ei ole koskaan unohtanut kavereitaan, kun seurusteli vakavasti. Eli kuvailemasi asia on vain ihmisestä kiinni.

 

Mutta totta on se silti, että kun löytää itselleen sen "toisen puoliskon", tai miksi ikinä sitä tahtoo kutsua, niin kavereiden kanssa vietetään vähemmän aikaa. Itse en ole kavereita kuitenkaan koskaan unohtanut, ja ei ole miehenikään. Molemmat näemme omia kavereitamme kun tahdomme ja he ehtivät nähdä meitä. Ja yleensä ollaan nimenomaan vain kavereiden kesken, eli puoliso jää silloin kotia tai tekee jotain muuta.

Vierailija

Tiedätkö, mä oon huomannut täysin saman asian ja tympääntynyt siihen aivan totaalisesti ! Mulla on ollut ennen paljon kavereita, joiden kanssa keksittiin milloin mitäkin. Sitten itse aloin seurustella, mutta pidin kuitenkin yhteyttä ystäviini mahdollisimman paljon ja vietin aikaani myös heidän kanssaan. Kun ne kaveritkin sitten alkoi seurustella niin  kappas vaan kun ei koskaan ehtinytkään nähdä tai tehdä mitään yhdessä. "Emmä nyt voi kun toi Juuso on nyt mun luona..." "Emmä nyt kerkee, kun sovittiin Elmerin kanssa muuta..." "Olis kiva muttakun toi Tuure tuli justiin töistä..." Että justiinsa joo ja hohhoijjaa. Nyt sitten pari näistä tytöistä on alkanu taas ottaa yhteyttä, mutta vain silloin, kun niiden miehet on reissussa, töissä tai omien kavereidensa kanssa. Mun mielestä on tietenkin ihanaa nähdä näitä kavereita taas enemmän, mutta jotenkin tulee semmonen "hätävara-olo" kun soitellaan vaan sillon kun oma mies on jossain menossa tms.
Eli ei, et todellakaan ole väärässä tämän asian suhteen. Eihän kaikki naiset tee samaa temppua, kun alkavat seurustella. Mutta kaksikymmentäkaksi vuotta kestäneen elämäni aikana oon kyllä törmännyt vähän liiankin moneen vastaavaan tapaukseen.

Vierailija

Juurikin näin! Tällaista se rakkaus tekee...Itse yritän parhaani mukaan välttää kaikenlaisia klassisia mokailuja. Se on kyllä kieltämättä hyvin ärsyttävää,kun ystävät soittavat silloin kun oma kulta on tekemässä jotain muuta eikä ole tytöt käytettävissä...

Vierailija

Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää jos haluaa viettää aikaa miehen kanssa, jos hän on elämäsi rakkaus. Rakkaushan on se kaikista tärkein, tietty kaveritkin on tärkeitä, mutta mun mielestä suhde menee aina ensin, siihen pitää panostaa jos haluaa suhteen toimivan. Aikaa kun on rajallisesti.

Jotkut naiset sitten tykkää myös olla kavereitten kanssa kun ei jaksa olla miehen kanssa koko ajan, jos ei ole samalla tavalla rakastunut ja kiinnostunut toisesta.Mut tää on vain mun mielipide. Jokainen saa olla eri mieltä 

 

Vierailija

Mun ex on narsisti ja ite höyrähin nuoruuessani semmoseen mieheen. Tyyppi on täysin päinvastainen ku mä eli epäsosiaalinen, jörö (puhumaton mies), juntti ja laiska. Työpäivän jälkeen ei jaksanu muutaku mähötä kotona ja "olla mun kans". Kaverisuhteista vaan oikeet säily ja nekää ei tienny täyttä totuutta mitä paskaa se elämä oli. Jälkeenpäin kertonu koko totuuen. Joskus se ei oo vaa kiinni pelkästään itestä. Siis totean vielä uuestaa et mun ex on narsisti, en uskaltanu sanoa vastaan tai tehä ku pelkäsin sitä. Että se satuttaa henkisesti ja fyysisesti. Henkisesti se kyllä satuttiki. Toivoin aina et joku soittais ja hakis mut pois sieltä. Se asu syrjempänä ja epämääräsellä seudulla. Onneks tuli viime kesänä ero. Iha huippua elämää sen jälkee ollu! Nyt on uus mies ja saa olla omaa aikaa. Niin no onhan tää kyl kaukosuhe mut silti. Ymmärtää oikein hyvin oman ajan ja kaveri illat. :)

Vierailija

Narsistin kanssa seurustelu onkin vähän kinkkinen juttu...sillon kun mies muuttuu hyvin mustasukkaiseksi jos hänen naisensa viettää aikaa muiden ihmisten kanssa.

Mutta normaaleissa seurustelutilanteissa se ei poista sitä faktaa,että naiset uhraavat paljon aikaa poikaystävilleen. En tajua mistä nämä jotkut kommentit ''Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää jos haluaa viettää aikaa miehen kanssa, jos hän on elämäsi rakkaus'' ovat kotoisin ?

Itse olen ainakin huomannut,että mitä enemmän olen kiinni parisuhteessani niin sitä enemmän se määrittelee 'minua'. Koko ajatusmaailmani keskittyy täysin parisuhteeseen enkä osaa elää enää ns. sinkkuelämääni. Jotkut naiset muuttavat menojaan sen mukaan miten poikaystävälleen käy.

En voi ymmärtää...

Vierailija

no itse tunnen olevani nykyiseen mieheeni täysin rakastunut ja oikeastaan ensimmäistä kertaa tunnen näuin vahvasti jotakin ihmistä kohtaan. Periaatteessa tekisi mieli olla hänen kanssaan 24/7 koska meillä on vielä kuherteluvaihe menossa, mutta olen silti täysin samaa mieltä aloittajan kanssa etä kavereitä ei pidä unohtaa ja itse pyrin pitämään muustakin sosiaalisesta elämästäni huolta.

Vaikka mieheni kanssa on ihanaa olla, niin mulle on täkeää että meillä molemmilla on ne omat juttunsa. Mulla oli kerran mies jonka ainoaksi kaveriksi mä sit loppupeleissä jäin kun hän upesi kännipäissään katkomaan välejä heihin ja minäkään en olis kuulemma saanut mennä minnekään ilman häntä.. no eihän se suhde toiminut :D Nykyiseni onneksi on yhtä itsenäinen kuin minä ja molemmat hauamme sen oman tilamme ja aikamme, kyllä se vaan yhdessä olokin tuntuu kivemmalta kun on pari päivää pitänyt "taukoo" toisesta, heh :P

Mulla tosin on vähän vaikee nyt kun oon muuttanut n. 600 km päähän vanhoista kavereista joten sekin vähän rajoittaa, mutta yritän silti ja olen jatkuvasti kutsumassa heitä kyläilemään kun itse en töiden takia pääse matkustamaan. Ne kaverit joita olen täällä saanut yritän tavata aina kun voin, tosin heilläkin on omat juttunsa (kuten poikaystävänsä) joten aina ei pysty vaikka haluaisikin.

Vierailija

Niin totta! Eräskin ystäväni ihmettelee, miten hän on etääntynyt monista kavereistaan parin viime vuoden aikana, oikeastaan vain minä olen jäänyt jäljelle. Syynä tietenkin on mies,mitä en ole kehdannut suoraa sanoa hänelle, vihjaillut olen monesti. Tätä kaveria näkee enää hyvin harvoin kahden kesken, aina on hänen miehensä mukana. Ärsyttävää ja samalla hieman surullista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat