Ongelma poikaystävän käytöksessä

Vierailija

Ollaan asuttu poikaystäväni tai avopuolisoni kanssa vajaa pari vuotta yhdessä. Asumme eri paikkakunnalla kuin kummankin vanhemmat. Ongelmana kuitenkin on poikaystäväni käytös koskien vierailuja ja yhteydenpitoa omiin vanhempiinsa. Olemme reiluja parikymppisiä ja seurustelleet n. kolme vuotta.

Seurustelumme alussa poikaystävän äiti oli hyvin määräileväinen ja poikaystävä ei saanut hirveästi viettää aikaa kanssani tai luonani lapsuudenkodissani, vaikka oli jo lähes täysi-ikäinen kun aloimme seurustelemaan. Luulin että asiaan tulisi muutos kun muutimme yhteen ja eri paikkakunnalle kummankin vanhemmista opiskeluiden perässä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että jos käymme viikonloppuisin tai lomillamme lapsuudenkodeissamme, niin poikaystävä menee yksinään vanhempiensa luokse ja minä omieni, vaikka omat vanhempani tapaisivat mielellään myös meitä molempia ja mielestäni olisi hienoa vierailla joskus myös yhdessä kummankin vanhempien luona. Poikaystäväni äidin mielestä poikaystäväni kuitenkin viettää hänen kanssaan liian vähän aikaa ja kun poikaystäväni menee vanhemmilleen, niin hän ei saisi liikahtaakkaan sieltä mihinkään, kuten vierailla sinä aikana minun vanhempieni luona, käydä kanssani meidän yhteisten kaverien luona, jotka asuvat lapsuudenkotiemme paikkakunnalla tai muuta vastaavaa. Minusta poikaystäväni äiti käyttäytyy kuin poikaystäväni olisi ikäistään nuorempi, ja olen keskustellut asiasta monet kerrat poikaystäväni kanssa, sillä mielestäni parikymppisillä ihmisillä on jo oikeus omaan elämään.

Voisin avautua asiasta vaikka kuinka paljon, sillä se häiritsee ja mietityttää minua. Esimerkiksi tähän mennessä emme ole viettäneet yhtään joulua tai muuta samanlaista juhlaa yhdessä, sillä poikaystävällä on velvoite viettää ne visusti oman perheensä kanssa. Mielestäni on myös outoa se, että poikaystäväni vie yhä äidillensä aamupalaa ja lahjoja sänkyyn, sekä laulaa onnittelulauluja esimerkiksi äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Mielestäni olemme tarpeeksi vanhoja, että tuollainen käytös hieman kummaksuttaa, sillä mielestäni jo tämän ikäisen pariskunnan kuuluisi käydä vaikkapa yhdessä moikkaamassa kummankin äitejä äitienpäivänä. Haluaisin olla hyvissä väleissä poikaystävän vanhempiin, koska esimerkiksi hänen isänsä on todella mukava, mutta poikaystäväni äiti ja poikaystävääni pari vuotta nuorempi sisko tuntuvat olevan todella omistushaluisia. Poikaystäväni äiti on myöntänyt, että hänellä ei ole henk.koht mitään minua vastaan, mutta ilmeisesti koska satun olemaan se hänen rakkaan ainoan poikansa tyttöystävä, niin tulen kohdelluksi sillä lailla.

Kysyisin teidän mielipiteitänne.. Onko jollakin samanlainen ongelma ja näettekö tekin poikaystäväni käytöksen oudoksi? Mitä voin tehdä asialle? Tämä asia harmittaa kovasti ja riitelemme asiasta usein, sillä itse pidän itseäni jo täysin aikuisena ihmisenä ja myös omat vanhempani kohtelevat minua ikäisenäni ja heille on selvää, että koska olen seurustellut tämän nykyisen poikaystäväni kanssa pidemmän aikaa, niin he puhuvat "meistä" eivätkä "minusta" ja vanhempani kutsuivat "meidät" viettämään joulua luokseen, kun taas poikaystäväni vanhemmat eivät taida hyväksyä muita pikku perheeseensä.

 

Kommentit (4)

Vierailija

Jaa, taidat ilmeisesti olla poikaystäväsi ensimmäinen vakavampi suhde. Se saattaa ottaa koville äidille, koska hän joutuu nyt jakamaan poikansa huomiosta. Itselläni on asiasta oma teoriakin:

Kuvitellaanpa, synnytytät oman pojan, ja ennen synnytystä olet tuntenut vauvan liikkeet. Potkut, nikottelut ja pyörimiset. Tämä on ollut osa sinun omaa ruumistasi 9kk ajan. Tämän jälkeen olet kasvattanut lasta jonkun 15v. ja olet ollut tälle hänen elämänsä 1. nainen, joka asema on ollut täysin jakamaton. Sitten tulee joku pojan ikäinen 15v- tyttö, joka pukeutuu ja meikkaakin aivan ihmeellisesti. Ja nyt tämä tytön hupakko onkin pojan elämän tärkein nainen, vaikka he ovatkin tunteneet vasta muutaman kuukauden! Ja onhan 15-v poika liian nuori kiinnostumaankaan tytöistä sillä lailla.. jne.. (Huomaa, tämä on PoV äidin näkökulmasta).

Eli pojan äidille pojan ensimmäinen tyttöystävä on aina hieman "shokkikokemus", ja heidän pitää tämän takia hieman henkisesti kasvaa ja ymmärtää, ettei tyttöystävä uhkaa häntä. Ja että tämä on luontainen kulku, joka tulee joskus tapahtumaan. Mutta se ensimmäinen tyttöystävä saattaa saada aina hieman paskaa niskaansa, koska tätä henkistä kasvua/ymmärrystä ei ole vielä tullut. Seuraavilla tyttöystävillä tai nuorempien poikien tyttöystäville onkin sitten helpompaa, kun äiti on tajunnut että näin tulee ja pitääkin tapahtua.

Mutta tämän takia mielestäni on niin huonoja anoppi-miniä suhteita, kuin myös näitä peräkammarin poikiakin.

Minkä neuvon antaisin: Anoppisi pitää vain totuttautua ajatukseen, että hänen pojallaan on tyttöystävä. Koittakaa vierailla yhdessä heidän luonaan, niin hän tottuu ajatukseen että sinä ja poika olette nyt pari. Poikaystäväsi voi myös hieman ravistella tilannetta, mutta on turhaan mitään riitoja aloittaa. Ehkä kuitenkin pienestä "kapinoinnista" ei ole kuitenkaan haittaa.

Vierailija

Kiitos vastauksestasi! Tosiaan tuo teoria on käynyt mielessä itsellänikin ja on järkeenkäypä selitys.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että olemme seurustelleet jo niin kauan, että mielestäni poikaystäväni äidillä (ja perheellä) on ollut paljon aikaa tottua ajatukseen, koska suhteessamme etenimme melko hitaasti, emmekä suinpäin muuttaneet yhteen. Lisäksi alkuaikoina kuitenkin olin poikaystäväni vanhempien kanssa paljonkin tekemisissä, koska asuimme kumpikin vielä kotona.

Haluaisin tulla juttuun poikaystävän vanhempien kanssa, mutta tuntuu hölmöltä, että poikaystäväni äiti tai joku muu perheestä vetää herneet nenään siitä, jos poikaystäväni ei anna heille jakamatonta huomiota siellä käydessään tai ei ole viettämässä jotakin juhlaa heidän kanssaan. Lisäksi vanhemmat vierailivat meillä aiemmin useammin, mutta nyt poikaystäväni äiti ei halua tulla käymään, koska häntä harmittaa se, että poikaystäväni ei vietä heidän kanssaan tarpeeksi aikaa. En haluaisi heittää suhdetta tämän takia menemään, mutta esimerkiksi samanikäisillä kavereillani, jotka elävät parisuhteessa tilanne on aivan erilainen. Tunnen todella huonoa omatuntoa siitä, että tilanne on tämä, koska satun olemaan poikaystäväni avopuoliso:(

Vierailija

No on anoppisi käytös kyllä vähän kummastuttavaa, kun kyseessä on aikuinen ihminen ja teillä vielä noin pitkä suhde. Saisi mennä itseensä, mutta yleensähän sen ikäiset äiti-ihmiset eivät ole ikinä väärässä :D

Poikaystäväsi asemaan voin puolestani samastua, sillä itselläni on ollut hyvin tiivis perhe, jonka kanssa on vietetty kaikki juhlat ja muut tärkeät hetket. Minun on jotenkin vaikea luopua perheen kesken vietetyistä hetkistä, mutta samalla haluaisin viettää nämä hetket poikaystäväni kanssa. Välillä vietetään aikaa yhdessä koko porukan kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan samanlaista kuin pelkästään perheen kanssa oleilu. Tilannetta ei yhtään auta se, että sisarukseni viettävät edelleen tätä vanhaa perhe-elämää, joten tunnen välillä jääväni tavallaan ulkopuoliseksi.

Ehkä poikaystäväsi on myös vähän pihalla, missä pitäisi olla milloinkin, eikä omistava äiti ainakaan helpota itsenäisemmän elämän aloittamista. Olen todennut, että silloin on vain hyväksyttävä se, että lapsuus loppuu, elämä muuttuu ja uutta elämää on silloin rakennettava vähän vanhan kustannuksella.

Viestini ei varsinaisesti varmaankaan auta, mutta halusin jakaa tämänkin näkökulman :)

Vierailija

luin aloitusviestisi, mutta en lukenut muiden vastauksia joten en tiedä onko tätä jo ehdoteltu. viestiä lukiessani tuli mieleen, että mitä jos kutsuisit teidän molempien vanhemmat yhtä aikaa tai erikseen sinun ja miehesi kotiin vaikka kahville tai laitat ruokaa heille? sama pätee myös lapsuudenystäviinne? jos välinne lähenisivät tällä tavalla toistenne appivanhempiin ja voisitte ehkä käydä vierailemassa vanhempienne kotona yhdessä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat