Rakastuitko koskaan poikaystävääsi?

Vierailija

Useinhan menee niin, että ihastutaan, tapaillaan, aletaan seurustella, ja kun tutustutaan paremmin ja ollaan yhdessä, jossakin vaiheessa rakastutaan.

Onko kenellekään täällä käynyt niin, että jossain vaiheessa seurustelua on tajunnut, että on todella ihastunut poikaystäväänsä, välittää hirmuisesti, mutta tietää jo, ettei koskaan tule rakastumaan häneen? Miten toimia - päättää suhde, kenties odotella jos kuitenkin rakastuisi vai vain jatkaa ja tyytyä niihin tunteisiin, joita on (kuka on sanonut että täytyy olla juuri rakastunut)? Onko kenelläkään käynyt toisin päin; poikaystäväsi ei koskaan rakastunut sinuun, vaikka välitti ja tykkäsi?

Mielestäni todella mielenkiintoinen kysymys. Toivottavasti pointtini meni perille, hankala selittää.

Kommentit (9)

Vierailija

VAI onko tämä asia, jota ei vain tapahdu?

Onko rakastuminen automaatio? Onko se mahdollisesti vain tottumisen ja turvan luoma illuusio, vai onko se aina aitoa?

-ap

Vierailija

No itelleni ei ole käynyt, mutta mummollani on eräs ystävä, joka on kertonut, että hän ei oikeastaan koskaan rakastunut mieheensä. Hän oli tavannut nuorena (n.25v) miehen, joka oli pyytänyt häntä ulos ja hän oli mennyt, vaikkei ollutkaan kovin kiinnostunut. Oli käynyt ilmi, että miehellä oli kolme lasta, joiden äiti (miehen aiempi vaimo siis) oli kuollut. Mummoni ystävän oli käynyt sääliksi lapsia ja tapailtuaan miestä aikansa, hän päätti alkaa olla miehen kanssa. He menivät naimisiin, nainen kasvatti lapset "ominaan" ja eli miehensä vierellä siihen saakka kun mies kuoli. Eli kyllä tuollainenkin liitto voi kestää ja on ihan mahdollinen.

Moni vaan taitaa haluta nimenomaan sen rakastumisen tunteen ja ehkä kumppanille tulee epävarmempi olo, jos toinen päin naamaa täräyttää "en mä sillee koskaan rakastunut suhun mut oon jo niin tottunut, että välitän kyllä kovasti" jne. 

Vierailija

Noh, itse olen juurikin aika lähellä tuota tilannetta. Olemme mieheni kanssa nyt pitkään jo seurustelleet. Tunsin aluksi vahvan ihastumisen, mutta mitään sellaista ylenpaattista rakkautta en kokenut, enkä koe vieläkään. Kyllä, välitän miehestä aivan käsittämättömän paljon, enkä ajatellut todellakaan häntä jättää. Itse annan tunteilleni aikaa. Mielestäni tärkeintä on, että minun on miehen kanssa todella hyvä olla, enkä ole koskaan ollut onnellisempi tai tyytyväisempi kuin nyt olen.

Vierailija

Rakkaudentunteita hyvin erilaisia.

Se, että tuntee toisen kanssa yhteenkuuluvuutta, haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan ja on onnellinen on monesti pitkäaikaisen parisuhteen salaisuus.
 Monesti se sekoitetaan himoon, joka jossain vaiheessa suhdetta jää pois kokonaan tai väliaikaisesti. Jäljelle jää toisen tukeminen ja lämpö, elämän jakaminen.

Toiseen voi rakastua uudelleen.

En tiedä, olenko koskaan tuntenut täydellistä himontunnetta mieheen, kenen kanssa olen seurustellut. Parin miehen kanssa olen tuntenut, meillä on ollut pidempi seksisuhde, mutten ole halunnut heidän kanssaan elämääni sen enempää jakaa, enkä esitellä ystävilleni. Sekin oli yhdenlaista rakastumista, muttei pysyvää rakkautta.

Suhteita on monenlaisia, rakkauttakin on monenlaista :)

Vierailija
Vierailija

 

Suhteita on monenlaisia, rakkauttakin on monenlaista :)

Aivan totta tuokin. 

Mitä mieltä olette siitä, onko epäreilua jäädä suhteeseen jossa ei koe olevansa sekaisin rakkaudesta ja himosta, mutta jossa aloitusviestissä mainitulla tavalla kuitenkin tuntuu todella hyvältä - onko se epäreilua kumppania kohtaan? Pitäisikö hänet päästää menemään, löytämään joku, joka voi tarjota hänelle sitä mitä ei ehkä itse voi?

Jäisittekö itse suhteeseen, jossa mies sanoisi, ettei rakasta mutta välittää hirmuisesti?

 

Vierailija

Pari vuotta sitten seurustelin miehen kanssa johon olin ihastunut, mutta en ikinä rakastunut häneen, eikä se kestänyt. Nyt seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, mutta en ole rakastunut häneenkään ja tiedän että hän on rakastunut minuun. Se tuntuu kamalalta koska hän on niin ihana ja hän ansaitsee naisen joka rakastaisi häntä...

Vierailija

Minulla on takanani yksi parisuhde, joka kesti sen pari vuotta. Ihastuin ja rakastuin täysin kyseiseen mieheen. En voinut kuvitellakaan eroavani hänestä, mutta toisin kävi. Emme eronneet riidoissa, huonoissa väleissä, maailma vain vei minut matkaansa ulkomaille. Uskon, että rakkautta on eritasoista ja erilaista. Tällä hetkellä olen toiseksi pisimmässä suhteessani ja aika menee jouten MUTTA en ole rakastunut. Huomaan sen usein lähtiessäni töistä kotiin enkä miehen luo. Kaipaan omaa aikaa liiaksi. Välitän myöskin, kuten monet täällä muutkin, miehestä mutta rakkaus on jäänyt paitsi tästä hommasta.

Vierailija

Seurustelin pari vuotta sitten pojan kanssa joka myönsi rakkautensa minua kohtaan vasta kuukauden seurustelumme jälkeen. Tilanne oli minusta hieman outo ja vastasin hänelle vilpillisesti 'Mäkin sua' vaikka en todellakaan tarkoittanut sitä...Erosimme parin kuukauden kuluttua.

Nyt nykyisen poikaystävän kanssa tilanne on täysin eri.Meidän seurustelu on paljon vakavempaa kuin exäni kanssa,mutta sama: en rakasta häntäkään. Olen hyvin ihastunut,mutta se R-sana on vain semmonen jota on vaikeata sanoa...mutta yhdyn edellisiin kommentteihin,että ei se tarkoita ettäkö pitäisi erota. Uskon,että meidän välinen kiintymys ja toisen kunnioitus merkitsee yhtä paljon. Se on tietynlaista rakastamasta.

Kyllä minäkin varmaan aikanaan sanon sen,jos vain tuntuu siltä!

Vierailija

Seurustellessani eksäni kanssa luulin ettei rakkautta ole olemassa satujen ja elokuvien ulkopuolella, ja tyydyin siksi pysymään hänen kanssaan vaikka tunteeni pysyivät ihastumisessa vajaan puolen vuoden ajan. Hän kyllä väitti rakastavansa minua, mutta hänen tapansa kohdella minua viesti kyllä muuta... Tiemme erosivat lopulta dramaattisissa merkeissä.

Tapasin nykyisen poikaystäväni vain vähän ajan kuluttua, ja hän vei minulta täsyin jalat alta. Rakastuin häneen hyvin nopeasti, ja hänkin tunsi samoin. Olemme nyt olleet yhdessä yhtä kauan kuin minä ja eksäni, mutta suhteemme on täysin eri tasolla eikä edes ole verrattavissa edelliseen.

Tämän johdosta en ikinä pystyisi "palaamaan" suhteeseen ilman rakastumista. Luulin että tarvitsin vain enemmän aikaa, vaikka todellisuudessa mies oli vain väärä minulle.

Tämäkin on niin yksilöllinen aihe! :) Muilta ei kannata ottaa mallia, vaan seurata omia tunteitaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat