Suuren suuri ongelma

Vierailija

Olen reilu parikymmpinen ja olen naimisissa minua pari vuotta vanhemman miehen kanssa ja meillä on yhteinen lapsi. Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta ja nyt olen mennyt ihastumaan mieheni kaveriin ja ihan täydellisesti. Hän on myös kiinnostunut minusta ja ollaan flirttailtu ja kerran pussattu... Tää jätkä aina laittaa viestiä että tollasia mokia ei saa enään tulla, mutta kuitenkin hän itse yrittää bileissä hiplata jne. Mieheni ei tiedä asiasta mitään. En halunnut mennä tän jätkän kanssa pidemmälle koska tuntuu pahalta pettää ja vehtaa mieheni selän takana, meillä kuitenkin on ok suhde ja kaikki ihan hyvin. Tuntuu että suhde on vaan hieman väljähtänyt ja pelkään etten haluakkaan olla mieheni kanssa koko loppu elämää yhdessä...

Kaipaan sinkkuelämää ihan hirveesti ja sitä ettei kaikesta tarvii aina raportoida toiselle. Auttakaa! Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Eroominen tuntuu kauhean vaikealta asialta lapsen takia ja senkin vuoksi että satun kuitenkin miestäni vielä rakastamaan.... Kuitenkin tää toinen vetää mua puoleensa ihan hirveesti ja haluaisin olla sinkku. Tän takia olen ollut omissa maailmoissa ja ihan pihalla monta päivää :(

Kommentit (12)

Vierailija

tästä mun viestistä ei nyt ole mitään apua, mutta vertaistukena voin olla..

mulla on nimittäin aika samanlainen tilanne. olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta, ja rakastan häntä paljon. haluaisin kuitenkin olla villi sinkku, käydä baareissa ja tavata uusia ihmisiä. pelkään, että nuoruuteni menee hukkaan suhteessani. kuulostaa kamalalta, tiedän.

ehkä suurin ongelma on se, että ollaan etäsuhteessa. vihaan odottamista ja ikävöimistä. no, on sitten tullut lähdettyä yksin iltaisin ulos, ja kaikenlaista on sattunut..

en tiedä, pitäisikö minun erota poikaystävästäni. teen häntä kohtaan todella väärin, kun baareilen salaa. en vain pysty eroamaan, koska oikeasti rakastan häntä. joskus itken iltaisin ikävästä, joskus siitä kuinka kamala ihminen olen. silloin, kun poikaystäväni kanssa nähdään, olen onnellinen. nauramme paljon, harrastamme seksiä, juttelemme syvällisiä.. mutta silloin kun hän ei ole täällä, kyllästyn yksin olemiseen ja lähden ulos. en tosiaan tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.

Vierailija

Mulla on ihan samanlainen fiilis! Että kaikki menee jotenkin "hukkaan"! Mistä sitä tietää jos se oikea vielä odottaa jossain ja löydät sen vasta 30 vuotiaana kun oot viisaampi ja vanhempi ja elänyt sitä sinkkuelämää? Olis kiva saada muiden mielipiteitä asiasta, koska tää on niin iso ongelma enkä tiedä miten toimisin...

 

Ap

Vierailija

en nyt tiiä onko minusta paljonkaan apua, mutta jos yrittäsitte kehitellä siihen harmaaseen arkeen jotain "juhlavaa" sovitte vaikka kerran viikkoon leffaillan kaksin, yhessä kokkailua,skumppaa... oma arki on tosiaan aika harmaata, että en tiiä miten tän omalla kohalla sais toteutettua : D mutta uskosin (ja toivon) että se ihastuminen menee ajallaan ohi, pitkässä suhteessahan ne on ihan normaaleja ilmiöitä :) tsemppiä kaikille kanssasisarille :)

Vierailija

Oot naimisissa. "Myötä ja vastoinkäymisissä... Kunnes kuolema meidät erottaa..." vituttaa tällänen, miksi mennä naimisiin enään, kun sillä ei selvästikkään ole mitään painoarvoa? Tuntuu että nykyään ihmiset menevät naimisiin vain, jotta saavat pitää hienot häät. Luuletko ettei 50vuotta naimisissa olleella pariskunnalla ole ollut aikoja, jolloin oma kumppani on tuntunut vähän tylsältä ja sinkkuelämä houkuttanut? Minusta oot valintasi tehnyt, kun alttarille astelit, turha valitella.

Vierailija
Vierailija

Oot naimisissa. "Myötä ja vastoinkäymisissä... Kunnes kuolema meidät erottaa..." vituttaa tällänen, miksi mennä naimisiin enään, kun sillä ei selvästikkään ole mitään painoarvoa? Tuntuu että nykyään ihmiset menevät naimisiin vain, jotta saavat pitää hienot häät. Luuletko ettei 50vuotta naimisissa olleella pariskunnalla ole ollut aikoja, jolloin oma kumppani on tuntunut vähän tylsältä ja sinkkuelämä houkuttanut? Minusta oot valintasi tehnyt, kun alttarille astelit, turha valitella.

 

Emme menneet suurien häiden vuoksi naimisiin vaan sen takia että rakastamme toisiamme ja niin rakastamme edelleen. Vaikka kuinka menet naimisiin ja lupaat asioita, et voi päättää siinä että ihastutko elämäsi aikana johonkin toiseen.

 

Ap

Vierailija

Mullakin on ollut sellaista sinkkuelämän tai avoimen suhteen kaipuuta, mutta se on mennyt ohi kun on odotellut, parantanut suhteen epäkohtia ja miettinyt tilannetta järjellä. Ihastuksia tulee mulla aika usein, semmosia isompia ehkä kerran vuodessa, mutta ne menee ohi. Ihastun helposti poikiin joista tykkään. Eka ja isoin ihastus tuli kun oltiin puoli vuotta seurusteltu. Se oli tosi voimakas tunne ja toden teolla pelästyin, että mites tässä nyt oikein käy, mutta onneksi se meni aika nopeasti ohi.

Että kannattaa aikansa kattella, että meneekö ihastus ohi. Ja että miten tärkeä sun mies on, riskeeraisitko suhteenne toisen takia. Mitä jos sen toisen kanssa suhde ei toimisikaan? Kerrohan sitten kun asia edistyy suuntaan tai toiseen :) Mä en voisi olla miehelle kertomatta jos olisin toisen kanssa pussaillu. Suosittelen kertomaan tuosta ainakin sitten jos se ihastus menee ohi.

Vierailija

totuus on se et tunteilleen ei mahda mitään :/ itse olen aivan samanlaisessa tilanteessa .. Palavasti ihastunut toiseen mut silti kitkuttelen omassa suhteessani tietäen et en ole onnellinen.. Ja oon myös ihastuksen kans pettäny miestäni, ja hulluinta on se että en edes kadu sitä, sillä se toi onnea edes vähän mun elämään, joka on viime ajat ollu pelkkää surua :/ tässä tilanteessa neuvoisin sua eroomaan, sillä sulla on viel elämä edessä.. Vaikka se tuntuu vaikeelt. (Tiiän sen itekkin ja just sen takia en osaa päästää irti..) , mut mun periaate : one life, live it! Ja jos et koskaan yritä niin et voi koskaan tietää! Voimia sulle! 

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Oot naimisissa. "Myötä ja vastoinkäymisissä... Kunnes kuolema meidät erottaa..." vituttaa tällänen, miksi mennä naimisiin enään, kun sillä ei selvästikkään ole mitään painoarvoa? Tuntuu että nykyään ihmiset menevät naimisiin vain, jotta saavat pitää hienot häät. Luuletko ettei 50vuotta naimisissa olleella pariskunnalla ole ollut aikoja, jolloin oma kumppani on tuntunut vähän tylsältä ja sinkkuelämä houkuttanut? Minusta oot valintasi tehnyt, kun alttarille astelit, turha valitella.

 

Emme menneet suurien häiden vuoksi naimisiin vaan sen takia että rakastamme toisiamme ja niin rakastamme edelleen. Vaikka kuinka menet naimisiin ja lupaat asioita, et voi päättää siinä että ihastutko elämäsi aikana johonkin toiseen.

 

Ap

 

Ideahan ei ole siinä, että hän on ihastunut toiseen ihmiseen vaan siinä, että hän edes harkitsee eroa aviomiehestään sen takia. Naimisiin mentäessä luvataan olla toisen kanssa koko loppuelämä, joten miksi mennä naimisiin, jos aikoo jättää toisen pikku ihastuksen takia? Naimisiin menoa tulisi harkita enemmän eikä vain koska "rakastaa toista", naimisiin mentäessä tulisi olla valmis sitoutumaan toiseen ikuisesti, mikä tarkoittaa että jos ihastuu toiseen, ne tunteet yritetään parhaan mukaan unohtaa ja miettiä miten jatkaa elämää oman aviopuolison kanssa ja rakastaa häntä.

Vierailija

Itse pidän avioliittoa hyvin pyhänä asiana, josta ei lähdetä pois, jos "nyt vaan kyllästyttää". Naimisiin menoon ei riitä vain se, että ollaan rakastuneita. Avioliitto on valtava sitoutuminen. Mitä järkeä on mennä naimisiin, jos ei ole valmis ihan oikeasti olemaan toisen kanssa koko loppuelämää? Sehän se idea siinä onkin. 
Ihastumiset parisuhteissa on aika normaaleja. Itsekin välillä ihastun toisiin, vaikka suhteessa olenkin, mutta ei minulla kävisi mielessäkään viedä asiaa yhtään eteenpäin. Ne ihastukset menevät aina ohi. 
Parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa on oltava valmis tekemään paljon töitä suhteen eteen. Jokaisessa suhteessa tulee vastoinkäymisiä, mutta se ei tarkoita sitä, että heti pitäisi luovuttaa. Ei mikään suhde pysy täydellisenä, jos siihen ei panosteta. Tottakai jokaisessa parisuhteessa tulee ajan myötä hetkiä, jolloin kaikki näyttää harmaalta, toisen naama kyllästyttää, olisi kiva olla taas sinkku yms. Mutta  silloin pitäisi tajuta, miten onnekas on, kun on saanut toisen vierelleen (ja avioliittojen kohdalla vieläpä loppuiäksi! Tosin ei päde pelkkiä avioliittoja, mikään ei estä kahden ihmisen yhdessäoloa loppuun asti ilman papereitakaan..) 
Yritä muistella, miten ihanaa on ollut alunperin rakastua kyseiseen ihmiseen. Herättele tunteitasi ja unohda se ulkopuolinen. 
Arvosta sitä, mitä sinulla on nyt. Älä tietoisesti tuhoa onneasi. 

Vierailija

KAnnattaa siis miettiä 2 kertaa ennenkuin menee noinkin nuorena naimisiin... miettikää nyt itse, 20 vuotias on ihan teini vielä periaatteessa. Ei ihmekään jos noin aikainen toiseen sitoutuminen ja äkillinen "aikuistuminen" alkaa painaa kun on aivan liian nuori ollut alunperinkin sellaiseen.

JOs rakastaa toista, niin ei silloin tarvii heti vihille mennä. Rakastaa voi ilman virallistamistakin vaikka sen pari vuotta ja katsoa meniskö sitä sitten vaikka naimisiin myöhemmin.

Oon itse 21 eikä tulisi mieleenikään vielä tehdä mitään niin isoa sopimusta kuin naimisiin meno vaikka musta nyt tuntuukin siltä että olisin rakastunut nykyiseen kumppaniini. Toisilla se toimii, en väitä että kaikki nuorena naimisiin menneet eroaisi, en todellakaan.

Mutta siinä on aika hemmetinmoinen riski kun nuorilla noi tunteet tuppaa vähän olemaan voimakkaampia ja kun ei vielä ymmärretä sellaisen asian päälle kuin rakkaus. En ymmärrä minäkään.

Tottakai meistä jokainen ihastuu elämänsä aikana useampaankin henkilöön ja välillä saattaa tuntua että niiden kanssa olis jotain erityistäkin.. Mutta jos toista kerran "rakastaa"  ja on luvannut rakastaa aina niin yhden ihastuksen ei sais antaa tulla väliin. Eli ajatukset pois ihastuksestasi, älä anna lääppiä ja sano sille että et halua pettää rakastasi. Pistäkää asiat miehesi kanssa kuntoon!

Vierailija

Ai että, tiiän niin ton tilanteen. Olin ite samassa tilanteessa aika tarkalleen vielä pari kuukautta sitten. Oma parisuhde (jota kohta jatkunut 3 vuotta) alkoi tuntua tylsältä ja oli kiva käydä baarissa ja saada vierailta miehiltä huomiota. Menin niinkin pitkälle, että uskottelin joillekkin miehille olevani sinkku. No sitten pari kuukautta sitten tilanne kärjistyi ja päädyin erään tutun miehen kanssa sänkyyn. Heti tapahtuneen jälkeen en tuntenut mitään, en syyllisyyttä, en mitään. Kerroin poikaystävälleni asiasta, tosin en ole varma tajuaako hän vieläkään mitä on tapahtunut. Mutta homma johti siihen, että juttelimme ja kerroin tuntemuksistani suhteessa ja siitä, että välillä on ahdistanut ja sinkkuelämä houkuttanut. Päätimme antaa toisillemme lisää tilaa ja jutella enemmän. Ja nyt, parin kuukauden jälkeen, tuntuu että suhteessamme menee PALJON paremmin. Vieläkin haikailen välillä sinkkuelämän suuntaan, mutta yritän kaikkeni etten tekisi mitään yhtä typerää kuin pari kuukautta sitten. Syyllisyys on läsnä joka päivä, yritän vain unohtaa sen. 

Tiedän myös tuon tuntee, että nuoruus menee hukkaan, kun on parisuhteessa. Neuvoisin sinua kuitenkin ensin keskustelemaan miehesi kanssa, ennen kuin teet mitään radikaalia päätöstä. Itsekin olin eroamispäätöksen partaalla, mutta olen nyt todella iloinen ettemme heittäneet kaikkea hukkaan. Nuori voi olla, vaikka on naimisissa/parisuhteessa/nuori äiti. Sinun pitää vain löytää omaa aikaa ja omia juttuja ja mielenkiinnon kohteita (ei miehiä! :D) Mutta älä herranjumala petä miestäsi, voin kertoa että syyllisyys lopulta on hirveää.. Voimia ja toivottavasti saat asiat selkiintymään niinkuin sinulle on parasta.

xx

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat