Ongelmia parisuhteessa...

Vierailija

Olen seurustellut nykyisen kanssa kolme vuotta ja olemme asuneet yhdessä reilun vuoden. Omistusasunto ollut pian tuon vuoden ajan... Seksi ei luista, mies ei osaa tehdä mitään sellaista mistä nauttisin vaikka olen yrittänyt opettaa. Vetää todella helposti herneet nenään vaikka sanoisin jotain ihan nätisti. Hän ei huomioi minua arjesta ja koko arki koostuu siitä että mies lähtee aamulla töihin, töitten jälkeen salille ja salin jälkeen kattoo tv:tä/nukkuu. That's it. Hirveesti yritän aina houkutella tekemään kaikkea kivaa yhdessä, mutku ei. Viikonloppuisin roikkuu kavereidensa kanssa vuorokauden ympäri. 

Olisin varmaan lähtenyt tästä aikapäivää sitten, ellei olisi tuota yhteistä talolainaa... Lisäksi ollaan niin kauan asuttu yhdessä ja "samasta kukkarosta", että olisi supervaikea jakaa mitään tavaroitakaan. Tämmöisiä asioita siis mietin. Ja kaipaan enemmän kuin mielelläni kohtalontovereita.

Lisäksi olen huomannut että pelottavan usein kaipaan vieraan miehen huomiota. Onneksi touhu ei ole mennyt pidemmälle, mutta pelkään oikeasti että tilanne ajaa minut vieraan miehen sänkyyn. Nytkin olen tekstaillut uudelle baarituttavuudelle ties mitä ja mietin vain, että miksi ihmeessä? Ehkä en vain ole onnellinen suhteessani.

Kommentit (6)

Vierailija

Sanoit tuossa tuosta yhteisestä lainasta yms, joten tiedät kyllä itsekin, että pysyt suhteessa aivan vääristä syistä. Ymmärrän, että ero on tosi vaikea kun on yhteinen koti, mutta parempi se on tehdä nyt kuin viiden vuoden päästä. Mitä pitempään viivytät eroa, sitä enemmän yhteistä omaisuuttakin hankitte. Jos osaatte sopia asioita riitelemättä, voi ero olla ihan siisti. Tuollaisten yhteisten asioiden jaossa pitää osata tehdä kompromissejakin, eikä vaan vaatia kaikkea itselleen. Tsemppiä päätökseen

Vierailija

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Toisaalta jos haluat vielä yrittää pysyä suhteessa miehesi kanssa - oli se sitten mistä syystä tahansa - älä takerru mieheen. Tee omia juttujasi, harrasta, vietä iltaa ystäväporukalla ilman miestä... toivottavasti mies tajuaa tehdä huomiosi eteen jotain, kun ei automaattisesti saa huomiota sinulta. Ja kehottaisin puhumaan, niistä vaikeistakin asioista. Toivottavasti asiat ratkeaa parhain päin!

Vierailija

Olen itsekin samassa tilanteessa, yritän etsiä muuta tekemistä ja nähdä kavereita, tämä voi olla hyväkis, etenki jos on oltu kauan yhdessä. Kannattaa myös lähteä yksin jollekkin pienelle matkalle jos voi. Se auttaa, että saa itsenäisyyttä ja näkee yksin asioita. Elämässä mikään ei ole sidottu mihinkään jos niin ei päätä.  Kannattaa lähteä ihan vain luotoon kävelemään. Tai mennä kahvilaan kahville. Tai kirjastoon. Jos jaksaa tehdä yksin asioita alkaa ehkä huomata, mitä mies merkitsee itselle. Toivoisiko että mies jakaisi joitain asioita myös. Kaikke ei voi tietenkään tehdä yhdessä., mutta jos normaali arjessa ei löydy yhteisiä hetkiä mistään, voi ehkä alkaa kyseenalaistaa suhteen toimivuutta. Ei se elämä niin kiireellistä ole, että pitää pää kolmantena jalakan rynnätä ovesta töihin ja harrastuksiin ja nukkumaan. Voi kai siinä välissä kysyä mitä puolisolle kuuluu.

Vierailija

kiitos vastauksista!

 

sen korjaan että vietämme todella vähän aikaa yhdessä. vkl jos lähdetään niin lähdetään omien kacereiden kanssa, korkeintaan alottelut yhdessä... takertunut en ole, mutta tottakai ajatus siitä, ettei olekkaan ketään kenen kainaloon mennä tai kenen vieressä nukkua yö, ei olekkaan.

 

mies on rakas ja turvallinen, mutta joku tässä mättää ja pahasti. hoh. kun puhuttiin, niin mies ei todellakaan haluaisi taukoa. mutta ymmärtää jos minä tahdon. on lurjaa nähdä rakastamansa ihminen niin surullisena ja toivottomana. kunpa osaisin ajatela enemmän itseäni.

Vierailija

Vähän samoja piirteitä kun mun parisuhteessani oli. Ennen eroa luulin, että menis liian monimutkaseks, mut ei menny. Mä oon ainakin enemmän ku tyytyväinen eroon, koska se mun poikaystävä ei arvostanu mua ja vaikka oli työtön (ei edes hakenut töitä, intinkin lopetti) niin aina oli jotain menoo.. Eli toisin sanoen ryyppäämistä kavereiden kesken.

Mutta pointti on siis se, et älä turhaan jumita parisuhteessa, jossa et nää tulevaisuutta ja jossa sua ei arvosteta tarpeeksi. Helpompi erota nyt, kun vuoden päästä. TSEMPPIÄ!

Vierailija

Meillä ei ole edes lainaa, yhdessä ollaan asuttu vuokra-asunnossa kohta puolitoista vuotta. Ei ole varaa ollut pistää miestä pellolle opiskelijana, mutta ehkä nyt kun valmistuu olisi, kun työttömänä saa edes vähän enemmän rahaa, että voisi ees vuokran maksaa yksin....

Töissä ollessaan mies oli kiltti, vietti edes vähän aikaa kanssani silloin tällöin (kai raskaan työpäivän päätteeksi kaipasi huomiota?), mutta nyt on ollut pari viikkoa kotona, eikä mitään tehdä yhdessä. Unirytmin lupasi pitää kohdallaan, mutta ei kun menee yhdentoista sijaan aina puoli yhteen ennen kuin pääsee nukkumaan, eli elän juuri sitä painajaista, mitä pelkäsinkin, ettei saa nukkua kun miehen työt loppuu. Minä olen siis hirveän neuroottinen nukkumisesta, koska en nukahda nopeasti niin täytyisi päästä nukkumaan silloin kun nukuttaa, ettei mene yliväsyneeksi. Ei, kun mies valvottaa. (Asumme siis yksiössä, jossa tietokone on samassa huoneessa sängyn kanssa, joten en voi nukkua jos mies on koneella.)

Eroa olen ajatellut jo useita kuukausia ihan vain tuon nukkumisasian takia, mutta nyt häiritsee myös se, ettei mitään tehdä yhdessä. Hyllyssä on kolme katsomatonta uutta leffaa, jotka MIEHENI itse osti, että katsotaan, mutta edes kääreitä ei ole avattu. Game of Thronesia on kaksi kautta, mutta menee 3 viikkoa ennen kuin suostuu katsomaan yhden jakson ja sitten menee taas 3 viikkoa. Ehdotan katsomista melkein joka ilta (on siis tehnyt koko päivän omia juttujaan) ja aina sanoo, ettei tee mieli, anna tehdä omia juttuja. "HELVETTI SENTÄÄN OOT TEHNY NIITÄ JO 12 TUNTIA!"

Yhdessä asutaan, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Metrin päässä toisista istutaan kummatkin omalla tietokoneella. Katsoo kuun loppuun, että tuleeko sinkkukesä valmistumisen jälkeen vai itkenkö tämänkin kesän, kun mies ei ikinä lähde ulos kanssani, koska "muuten vain on tylsää, ei ole tekemistä" vaikka aurinko paistaisi. Kaverit on muuttanu kaikki muualle, että jumissa ollaan. Olisi pitänyt jäädä länteen, mutta muutin takaisin kotipaikkakunnalle, että voitais olla yhdessä. Siitä asti pelkkää alamäkeä koko tämä yhdessä asuminen...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat