Sinkkuus ahdistaa

Vierailija

Oon 23-vuotias nuori nainen ja mulla on takana yks vakavampi suhde mikä päättyi yli vuosi sitten. Sen jälkeen on ollut kaksi parin kuukauden mittaista juttua, joista toinen päättyi hiljattain.

Sinkkuus on alkanut ahdistaan ihan mielettömästi. Mulla on ihania ystäviä, mutta niistäkin suurin osa seurustelee. Tunnen oloni kateelliseks, ulkopuoliseks ja jotenkin huonoksi, kun kaikilla muilla on joku. Mä en todellakaan nauti yksinolemisesta eikä tässä ole mitään hienoa, vaihtaisin tän ihan koska vaan hyvään suhteeseen. En oo enää siinä iässä, että baareissa juokseminen ois jotenkin hienoa. Enemmän arvostaisin kivoja yhteisiä hetkiä ja arkea jonkun kanssa. 

Onko muilla sinkuilla samanlaisia tuntemuksia tai ollut joskus? Miten tästä ahdistuksesta vois päästä eroon?

Kommentit (7)

Vierailija

Voisko toi johtua vaan siitä, että et enää "osaa" olla yksin, ja oot tottunut siihen, että aina on se joku. Itse oot siirtynyt sinkuks ja sun kaveris seurustelee ja pyörii miestensä kanssa, aivan varmasti se tuntuu tylsältä. Jos susta tuntuu, voithan pyytää sun kavereita useemmin viettämään ihan vaan tyttöjen iltaa. Tai hanki joku harrastus, se vie ajatukset muualle :)

Vierailija
Vierailija

Oon 23-vuotias nuori nainen ja mulla on takana yks vakavampi suhde mikä päättyi yli vuosi sitten. Sen jälkeen on ollut kaksi parin kuukauden mittaista juttua, joista toinen päättyi hiljattain.

Sinkkuus on alkanut ahdistaan ihan mielettömästi. Mulla on ihania ystäviä, mutta niistäkin suurin osa seurustelee. Tunnen oloni kateelliseks, ulkopuoliseks ja jotenkin huonoksi, kun kaikilla muilla on joku. Mä en todellakaan nauti yksinolemisesta eikä tässä ole mitään hienoa, vaihtaisin tän ihan koska vaan hyvään suhteeseen. En oo enää siinä iässä, että baareissa juokseminen ois jotenkin hienoa. Enemmän arvostaisin kivoja yhteisiä hetkiä ja arkea jonkun kanssa. 

Onko muilla sinkuilla samanlaisia tuntemuksia tai ollut joskus? Miten tästä ahdistuksesta vois päästä eroon?

Mulla on samanlainen tilanne, ahdistaa yksinäisyys, ja olen vähän kateellinen muillekkin. Erona ettei oikeastaan ole kunnollista kokemusta seurustelusta, ikää on kohta 27 vuotta, ja vaikka olen viimeiset 3 vuotta käyttänyt aikaa seuranhaeskeluun netistä melkein päivittäin, ei ole löytynyt yhtään kiinnostunutta. Eikä löydy tältäkään sivustolta ;_;

Vierailija

En mä oikeastaan oo tottunut siihen, että aina ois joku koska ei mulla oo ollut semmosta vakavampaa suhdetta tosiaan sen jälkeen kun erosin eksästä vuosi sit tammikuussa. Sen jälkeen on ollut kaks lyhyttä juttua, mutta kummassakaan en oo tuntenut semmosta läheisyyttä, että toiseen vois tukeutua jotenkin ja tietäisin et se välittää. Periaatteessa voisin sanoa, että oon ollut yksin 2 vuoden ajan, koska loppuaika eksänkin kanssa oli niin kamalaa.

Eniten kaipaisin just sitä, että mulla ois joku tosi tärkeä ihminen ja tietäisin, että mä olen samaa sille. Joku kenelle kertoa kun tuntuu kurjalta tai joku asia on mennyt putkeen. Ja tietysti ihan sitä normaalia oleilua mitä nyt parisuhteeseen kuuluu, ihan semmosia perusjuttuja.

Mä oon alottanu just uuden liikuntaharrastuksen ja oon sen parissa viettänyt muutaman tunnin viikossa. Yhtä sinkkukaveria oon nähnyt nyt aika paljon ja sen kanssa on kiva olla, kun ollaan molemmat ihan samassa tilanteessa. Harrastukset ja kaverin kanssa oleminen vie ajatuksia muualle ja tulee olo, että mun elämä on ihan ok. Mut silti on vaan tunne siitä, että jotain puuttuu. :(

 

-AP

Vierailija

:( tuttu tunne. Minua ahistaa ja ärsyttää tosi usein.

En ole koskaa seurustellut vaikka haluaisin.Ei vaan sitä oikeeta ole sattunut kohdalleni. Urheilen paljon, näen ystäviä ja yritän tehdä kaikenlaista jotta ei tarvisi olla yksin. Tuntuu vain että kaikki toistuu. Joka päivä näyttää samalta. Koulu, treeni, kaverit.... Baareissakin tulee käytyä usein vaikka sekään ei enää ole hauskaa. Niin kyllästynyt tähän yksin olemiseen.

 

Vierailija

Itse olen seurustellut nyt pari vuotta ja oloni on yhä yksinäinen. Tuntuu, ettei sitä "oikeaa" ole oikeasti olemassa ja sellaista ihmistä, jossa olisi kaikki hyvät puolet mitä kaipaan. Kaikkea varmaan ei voi saada, mutta suhteen arkistuminen ja yhdessäolon selkeä vähentyminen ovat kaivaneet jälleen yksinäisyyden tunnetta esiin. Ei kivaa.

Vierailija

Ymmärrän, koska itse olen roikkunut huonossa suhteessa jo aivan liian pitkään. Muistelen vuoden taaksepäin ja meillä meni jo silloin poikaystäväni kanssa huonosti.

Meillä oli ongelmia yhteisen ajan vähyydestä lähinnä, puhumisesta jne. Nykyään kun asun eri paikkakunnalla opiskelujeni vuoksi, meillä on vielä vähemmän aikaa yhdessä. Voi olla ettemme näe kuukauteen. Kun tulen kotiin, poikaystäväni ei halua tulla meille (äitini luo) yöksi. En tiedä, hän perustelee sillä että tarvitsee kahdenkeskistä aikaa. Hän ei kuitenkaan tule myöskään luokseni opiskelupaikkakunnalleni (jonne ei edes kovin pitkä matka, jossa asun yksiössä), vaikka hän on työtön.

Tällaisessa surkeassa suhteessa olen roikkunut jo usean vuoden. Ihan vaan siksi kun en haluaisi olla yksinkään. Samaan aikaan humalassa baarissa olen surullinen, kun en voi lähteä kenenkään ihanan miehen matkaan kun olen varattu. Kuitenkin minua pelottaa jäädä yksin. Tiedän, olen hyvännäköinen ja moni mies on osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan. Harmittaa kun en ole aikaisemmin eronnut, nykyään olen ollut niin pitkään parisuhteessa että en varmaan enää edes osaa lähestyä vieraita miehiä.

Mutta kai tämä yksinäisyys on vain kestettävä. Ainakaan minulla ei ole poikaystävää, joka tekisi ohareita ja aiheuttaisi mielipahaa. Tai jota tarvitsisi ikävöidä.

Kaiken muun pahan lisäksi, sillä välin kun olen itsekkin seurustellut, myös moni kaveri on päätynyt IHANAAN, ONNELLISEEn parisuhteeseen. Kyllä nyt kirpoo niitä katsella, kun ennen olin kateellinen niille vapaille sinkuille jotka saa tehdä mitä haluaa.

Vitun vittu. Ei tässä ole mitään järkeä kun miehet tekevät elämästä näin vaikeaa.

Vierailija
Vierailija

Ymmärrän, koska itse olen roikkunut huonossa suhteessa jo aivan liian pitkään. Muistelen vuoden taaksepäin ja meillä meni jo silloin poikaystäväni kanssa huonosti.

Meillä oli ongelmia yhteisen ajan vähyydestä lähinnä, puhumisesta jne. Nykyään kun asun eri paikkakunnalla opiskelujeni vuoksi, meillä on vielä vähemmän aikaa yhdessä. Voi olla ettemme näe kuukauteen. Kun tulen kotiin, poikaystäväni ei halua tulla meille (äitini luo) yöksi. En tiedä, hän perustelee sillä että tarvitsee kahdenkeskistä aikaa. Hän ei kuitenkaan tule myöskään luokseni opiskelupaikkakunnalleni (jonne ei edes kovin pitkä matka, jossa asun yksiössä), vaikka hän on työtön.

Tällaisessa surkeassa suhteessa olen roikkunut jo usean vuoden. Ihan vaan siksi kun en haluaisi olla yksinkään. Samaan aikaan humalassa baarissa olen surullinen, kun en voi lähteä kenenkään ihanan miehen matkaan kun olen varattu. Kuitenkin minua pelottaa jäädä yksin. Tiedän, olen hyvännäköinen ja moni mies on osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan. Harmittaa kun en ole aikaisemmin eronnut, nykyään olen ollut niin pitkään parisuhteessa että en varmaan enää edes osaa lähestyä vieraita miehiä.

Mutta kai tämä yksinäisyys on vain kestettävä. Ainakaan minulla ei ole poikaystävää, joka tekisi ohareita ja aiheuttaisi mielipahaa. Tai jota tarvitsisi ikävöidä.

Kaiken muun pahan lisäksi, sillä välin kun olen itsekkin seurustellut, myös moni kaveri on päätynyt IHANAAN, ONNELLISEEn parisuhteeseen. Kyllä nyt kirpoo niitä katsella, kun ennen olin kateellinen niille vapaille sinkuille jotka saa tehdä mitä haluaa.

Vitun vittu. Ei tässä ole mitään järkeä kun miehet tekevät elämästä näin vaikeaa.

Ja itsekään en periaatteessa ole edes tottunut siihen, että toinen olisi ollut vierellä kaiken aikaa. Olenkin monesti sanonut kavereilleni, että olen tässä suhteessa kuin sinkku ja sitten on vain kaikki nuo seurustelun huonot puolet (rajoitteet).

Aivan oikeasti. Tässä suhteessa näen poikaystävääni n. 1-2krt kuukaudessa, nukun hänen vieressään ehkä muutaman yön kuukaudessa, riitelen tosi usein niin puhelimessa kuin silloinkin kun harvoin näemme.

Mutta toisaalta kaipaan niin paljon. On joku, jolle voi aina soittaa. Vaikka onhan mulla hyviä ystäviäkin, silti. Sinkkuna on niin tylyä. Täytyy vain tottua.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat