Poikaystävän huono suhde vanhempiinsa

Vierailija

Olen seurustellut vähän aikaa ihanan pojan kanssa ja olemme tapailleet jo puolen vuoden ajan.Minua kuitenkin häiritsee aina ollessani hänen kotonaan (hän asuu siis vielä vanhempiensa luona) hänen huono suhde vanhempiinsa. Kun tutustuimme kuulin usein,kuinka hän oli ottanut yhteen isänsä kanssa tai äitinsä oli käskenyt hänen jouluaatoksi pois kotoota.Itselläni on hyvät välit omiin vanhempiini ja äitini on minulle maailman tärkein ihminen koko maailmassa.

Minua vaivaa,että poikaystäväni vanhemmat eivät juurikaan tunne minua ja tiedä minusta mitään,koska poikaystäväni ei kutsu minua kovinkaan usein syömään vanhempiensa kanssa.Olemme aina kahdestaan omissa oloissamme.
Löytyykö kohtalotovereita jotka voivat samaistua tilanteeseeni? Ja kaikki neuvot otan avosylin vastaan,koska niitä tarvitsen!

Kommentit (5)

Vierailija

Olen juuri eronnut poikaystävästäni, mutta kuulostaa tutulta.

Jos olin poikaystäväni luona ruoka-aikaan, ei ruokapöydässä välttämättä puhuttu sanaakaan. Hänen vanhempansa olivat lisäksi vanhanaikaisia ja olettivat poikaystäväni "palvelevan" heitä. Jotenkin otti aina niin paljon pannuun.

Kaiken lisäksi, poikaystäväni oli aikuinen (25v!). Joten minua ärsytti suunnattomasti miksi hän edes asui noiden (idiootti)vanhempiensa kanssa. Suhteemme alkuaikoina juttu oli ihan okei minulle. Sitten kun suhteessa muutenkin kaikki alkoi tökkiä, niin minua alkoi suunnattomasti myös ärsyttää nuo miehen vanhemmat.

En kertaakaan haukkunut hänen vanhempiaan hänelle. Sanoin tosin, että miehen olisi aika katkaista napanuora ja alettava elää omaa elämää. Vanhemmat vain eivät voi olettaa, että lapsi on heitä varten olemassa. En ymmärrä, miksei poikaystäväni muuttanut pois tuolta.

Ei ihmekään, jos aikuisena asuu kotona ja vanhemmat alkaa ärsyttää. Itse olen muutaman vuoden nuorempi, enkä voi olla montaa päivää kotona, sillä alkaa mennä hermot äitini kanssa. Minulla kuitenkin on ihana äiti, joka ymmärtää minua ja on kiinnostunut ja haluaa tutustua myös poikaystävääni.

Toisin tuo ex-anoppini. Ei häntä paljon kiinnostanut minusta kysellä, kun ensikertaa tavattiin. En muutenkaan ole ikinä mitään joulu ym. -lahjoja eksäni perheeltä saanut enkä muutenkaan ole tuntunut kuuluvani perheeseen ,mikä on surullista.

Kun käyn siskoni kanssa hänen poikaystävänsä kotona, on ihanaa nähdä miten miehen äiti tulee heti halaamaan siskoani. Hän myös on kiinnostunut siskoni asioista, ostaa hänelle syntymäpäivälahjan... aaw - tuollaisen anoppisuhteen minäkin haluan! Ei ne lahjat materiaalina niin tärkeitä ole, mutta kyllä ne merkitsee.

Joo, ja ehkä tämä meni vähän ohi aiheesta. Mutta kyllä se rasittaa jos poikaystävän välit vanhempiinsa on huonot. Merkkaa varmasti sitten joskus omiinkin suhteisiin omiin lapsiin (sitten kun niitä on).

Ja itsellänikin on suhteellisen huono suhde isääni. Voin kuitenkin avoimesti puhua siitä poikaystävälleni. Voin toivoa ja yrittää, jotta minun ja isäni suhde voisi paremmin. Toisinaan vihaan isääni, enkä edes halua yrittää parantaa suhdettamme. Kaikesta tästä olne kuitenkin voinut puhua poikaystävälleni. Puhuminen on helpottanut oloani ja on auttanut saada ulkopuolisen näkökulma. Poikaystävässäni ongelma on, että hän ei edes puhu hänen ja vanhempiensa suhteesta, vaikka selvästikkin aihetta olisi.

 

Vierailija

Kannattais muuttaa pois kotoa :) Mullakin pälli leviäis, jos pidemmän aikaa pitäis vanhemmilla asua. ;D Rakkaita ovat, mutta luonteeltaan ollaan melkein samanlaisia ja silloin räiskyy

Vierailija

Itsekin olen sitä mieltä, että 25-vuotiaan olisi kyllä aika muuttaa kotoa. Kerroppa se tuolle miehelle. En tiedä, kai se sitten on niin helppoa asua kotona. :S

Vierailija

Kuitenkin olet saanut tavata vanhemmat ja poikaystäväsi on avoin sen suhteen, ettei tule heidän kanssa toimeen. Et kai oikein voi asialle mitään, muuta kun kannustaa häntä sopimaan asiat ja olemaan aiheuttamatta riitaa?

Näin vertauskohtana voin kertoa seurustelleeni 3 vuotta exäni kanssa ja koko tuona aikana minua ei esitelty hänen isälleen. Kun olimme seurustelleet vuoden hänen äitillään oli jotkut isot synttärijuhlat, joihin oli lehdessä ollut avoinkutsu, mutta silti MINUA ei kutsuttu. Samaisena kesänä kuitenkin minut esiteltiin äidille, joka vaikutti huippu mukavalta eli väkisinkin tuli mieleen, että minuako ex häpesi, kun ei voinut aiemmin esitellä? Sisarukset olin tavannut aiemmin, mutta kesti todella pitkään ennen kuin pääsin mukaan keskusteluun tai että mullekkin puhuttiin jotain. Vaikea keskustella, kun ei tiedä kummin kaiman serkkujen kilpikonnasta mitään! Onneks kuitenkin ajan kuluessa kaikki osoittautuivat tosi mukaviksi ja aloimme tulla juttuun.. En silti voi tai halua edes muistaa kaikkia tilanteita, kun tunsin itseni ulkopuoliseksi tai kuinka paljon harmitti, kun minua ei ikinä kutsuttu kylään vanhempien luo, kun muut siellä grillailivat (siis myös muiden sisarusten seurustelukumppanit.) Myöhemmin sain kuulla kaveriltani, että ilmeisesti exän isällä on alkoholiongelma. Tiedä sitten onko totta vai ei, mutta se selittäisi monta omituista asiaa..

Onneks ei enää tarvi miettiä näitä.. että tässä vähän vertailukohtaa! Tsemppiä!

Vierailija

Oman rakkaimpani vanhemmat ovat eronneet kauan aikaa sitten, ja voin sanoa että hänen äitinsä teki viisaan päätöksen lähtiessään. Isän ja pojan välit ovat kireällä, kun isä haluaa aina kaiken tehtävän juuri kuten HÄN haluaa, eikä hän kuule poikansa mielipiteitä lainkaan. Lisäksi hän kohtelee 19 vuotiasta nuorta miestä kuin 7 vuotiasta pikkulasta, mikä laittaa minut raivon partaalle.

Koska kultani vielä asuu kotona (isänsä luona), tulee kärhämää miltei joka päivä. Äijän viimeisin dickmove oli viedä häneltä kaikki rahat, koska tuli kotiin tupakansavua takinhelmassa kaverin poltettua vieressä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat