Mies ei välitä

Vierailija

Ehkä vähän typerä otsikko tälle tekstille, mutta tuo lause kuvaa ehkä parhaiten sitä, miltä minusta tuntuu avomieheni käytös. Olemme seurustelleet 4 vuotta ja asuneet yhdessä vähän alle 3 vuotta. Minulla on aikaavievä harrastus ja mieskin harrastaa liikuntaa. Hänellä on vähemmän treenejä, vain muutaman kerran viikossa. Itse olen harrastukseni vuoksi päivittäin ainakin pari tuntia poissa kotoa. Meillä on siis melko vähän yhteistä aikaa ja olisi mukava käyttää se jotenkin järkevästi. Näkemyksemme  mukavasta ajanvietosta kuitenkin eroavat melko suuresti.

Itse nautin ihan vain keskusteluista ja kävisin mielelläni vaikka kävelylenkeillä koiramme kanssa siten, että mieskin lähtisi mukaan ja voisimme samalla jutella. Joskus olisi kiva käydä ulkona syömässä ihan kunnolla vähän hienommassakin ravintolassa vaikka alkupaloineen, mutta mies haluaa yleensä vain pizzaa ja mieluiten kotiin tilattuna. Minusta olisi kiva joskus laittaa yhdessä hyvää ruokaa ja syödä yhtä aikaa, mutta aina kun laitan ruokaa, mies menee tietokoneelle syömään ja aloittaa pelaamisen. Muutenkin hän pelaa lähes kaiken sen ajan, mitä kotona on (jos ei nuku tai leiki koiran kanssa)...

Mies itse väittää kivenkovaan, ettei ole mitenkään peliriippuvainen. No, kyllähän hän osaa kyllä olla pelaamattakin, jos saan hänet esimerkiksi katsomaan kanssani leffaa. Itse haluaisin kuitenkin mieluumin lähteä pois kotoa jonnekin tuulettumaan. Mies pystyy varsin hyvin pelaamaan kokonaisen päivän aamusta iltaan, nukkumaan muutaman tunnin ja jatkamaan pelaamista vielä yölläkin. Tunnen itseni yksinäiseksi kotona, sillä pelatessaan mies on täysin uppoutunut pelimaailmaansa kuulokkeet päässään, eikä kuule, jos yritän puhua hänelle.

Olen nyt pari kertaa ottanut asian esille ja ehdottanut jotain yhteistä tekemistä. Mies vain tiuskaisi, että "No keksi sitten jotain!" Sanoin, että voisi mennä vaikka ulos syömään tai kävelylle, mutta kun tiedän ettei hän halua lähteä kävelylle, kun on aiemmin sanonut, ettei häntä kiinnosta lenkkeillä kävellen. Mies alkoi väittää, etten minä ole muka koskaan ehdottanut kävelylenkkiä, vaikka olen kyllä ehdottanut sitä useaan otteeseen, kunnes luovuin toivosta, kun hän ei ikinä halunnut lähteä lenkille ja jos lähtikin, niin korkeintaan 15 minuutiksi jonnekin lähiympäristöön.

Emme saaneet tälläkään kertaa sovittua mitään yhteistä tekemistä. Miehellä ei ole mitään ehdotuksia ja jos itse ehdotan jotain, se ei yleensä miehelle kelpaa. En mielestäni vaadi kohtuuttomia, vaan ihan normaalia yhdessäoloa, kuten sitä että voisimme syödä yhdessä, eikä hän menisi aina koneelle syömään... Tai että voisimme joskus lenkittää koiraamme kahdestaan ja vaikka vähän pidemmänkin lenkin... Tai käydä ulkona syömässä joskus pidemmänkin kaavan mukaan.

Riitelemme tästä kaikesta huolimatta yllättävän vähän. Puhkesin tuossa hetki sitten itkemään ja sanoin miehelle, että olen surullinen, kun hän ei ymmärrä että kaipaan seuraa. Selitin, että minua harmittaa kun pelaaminen menee niin usein minun edelleni ja että tunnen itseni kotona yksinäiseksi, kun hän pelaa. Mies sanoi vaan, että "Vai niin".Tuntuu, ettei häntä kiinnosta ollenkaan, miltä minusta tuntuu. Aloin sitten ihan kunnolla itkemään ja mies kuitenkin lohdutti ja sanoi, ettei ole mitään hätää, silitti minua ja oli hetken aikaa huomaavainen. Hän ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että tämä on ihan todellinen ongelma, joka pitäisi jotenkin ratkaista. Tuntuu, ettei häntä kiinnosta tehdä mitään asian eteen tai muuttaa omaa käytöstään mihinkään suuntaan. Olisiko kellään neuvoja tai samanlaisia kokemuksia?

Kommentit (6)

Vierailija

Mun poikaystävä kanssa rakastaa pelaamista ja oikeastaan kaikki vapaa-aika menee pelaamiseen. Joskus saan sen raahattua kävelylenkille ja silloin jutellaan ja kattotaan leffaa tai tehään yhessä ruokaa tms. normaalia elämää, mutta se että saan sen tekemään mitään vaatii pitkän kaavan... Eka ehotan normaalisti ja se suostuu, sovitaan aika että kauanko voi vielä pelata, mutta se venyy AINA kunnes suutun todella eikä sillä oo muuta vaihtoehtoa ku poistua peliasemalta! Silloin tällöin asiat tapahtuu nopeasti koska mies tietää mitä tapahtuu jos venyttää liikaa :) Mutta olis se kiva jos joskus asiat tapahtuis nopeemmassa tahdissa...

Vierailija

Vastataan miehen näkökulmasta.

Tilanne kuullostaa "klassiselta" - suhde on jumittunut tiettyyn kohtaan. Mies on selkeästi mukavuuden haluinen, hänelle se tarkoittaa rentouttavaa tekemistä ja kotona ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Miksi näin? Liikaa yleistämättä, miehet (sekä naiset) tuppaavat olemaan mukavuuden haluaisia ja välillä yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Se, että sanotaan toisen tulleen "itsestään selvyydeksi" on hieman väärä, itse näen asian niin, että toinen osapuoli on tuudittunut käsitykseen "Ei se mulle voi tapahtua". esim. toisen menettäminen tai autokolariin joutuminen tai pahoinpidellyksi tuleminen. Loputon lista.

Mies oli varmaan suhteen alussa huomaavainen ja kulutti aikansa molempien hyväksi ja niin, että kiinnostuit hänestä. Teitte yhdessä paljon erilaisia juttuja?

Jos kyllä, niin nyt suhde on siinä tilassa että hän luulee, ettei siihen tarvitse enää panostaa. Hänen oma mielipiteensä tässä tilanteessa on varmaankin se, että teillä on kaikki hyvin. Kyllähän se onkin, hänen kannaltaan. Ei näe mitä voi menettää, esim. sinut.

Mitä asialle voi oikeasti tehdä?

Jos mies on oikeasti jääräpää, eikä ymmärrä kun keskustelet asiasta hänelle (tai huudat). Seuraava asia on saada hänet ymmärtämään mitä on vaakakupissa, ei kukaan halua elää suhteessa jossa tuntee olevansa merkityksetön.
Jos tilanne lopulta menee siihen, että ilmoitat haluavasi erota ja mies tajuaa tilanteen olevan "tosi kyseessä" hän toivottavasti tajuaa omat virheensä ja tekee kaikkensa korjatakseen asiat.

Kaikessa tämmöisessä on aina koira haudattuna - Voiko asiasta tulla oravanpyörä?

Henk. koht. vinkkinä.
Keskustelkaa, paljon. Ei ainoastaan jos on jotain huolia tai murheita vaan yleisesti mahdollisimman paljon, kumpikaan ei varmaankaan ole ajatustenlukija? Mistä muuten tietä, mitä toiselle kuuluu/ajattelee/haluaa? (Jos mies ei ole kykenevä keskusteluun, onko ruoho jossain vihreämpää?)
Se, että jättää asioita märehtimään eikä hoida niitä pois alta kun ne ovat tuoreita - voit olla varma, että kaikki ne kaivetaan esiin myöhemmin. Olkoon niinkin pieni väittely kuin "kuuluuko leivänpaahtimen olla ylä- vai alakaapissa vai pöydällä?"

Härkää sarvista ja "paistinpannun" kanssa taistoon, jos mies on kaiken sen vaivan arvoinen?

- Leiska

P.S keskustelua ei välttämättä kannata aloittaa silloin kun hän on koneella. Lisäksi tietty vakavuus on aina tarpeen.

Vierailija

Meillä tilanne ei ole ihan noin paha, mutta pelkään, että ilman jatkuvaa yrittämistäni se pikkuhiljaa lipsuu tuollaiseksi. Ja tyypillisesti seurustelun alussa meilläkin oli todella ihanaa, molemmat sai jatkuvaa huomiota ja teimme kaikenlaista yhdessä.

Noh, muutaman vuoden surustelun ja pari vuotta yhdessä asumisen jälkeen ei olekaan enää niin ihanaa. Toistaiseksi vielä onnistun saamaan miehen kävelylle kanssani, mutta tämä vaatii etukäteen suostuttelua, muistuttelua ja vinkumista. Sitten kun lähdetään, ei kummallakaan ole kivaa, kun hän on joutunut poistumaan koneeltaan ja minulla on mennyt hermot maanittelussa.

Jonkin aikaa sitten sovimme yhdessä (mutta minun aloitteestani), että ei enää ruokailla tietokoneiden ääressä tai sohvalla tv:tä tuijottaen, vaan kunnolla tehty ruoka syödään pöydän ääressä. No, näin teemmekin useimmiten, mutta heti syötyään mies alkaa kysellä, joko hän saisi nousta pöydästä ja mennä koneelle.

Meillä on sentään tapana joka ilta istahtaa yhdessä telkkarin ääreen katsomaan jotain sarjaa, mutta nykyään siitäkään ei ole paljon yhteistä iloa, kun mies tekee samalla koko ajan jotain älypuhelimensa kanssa. Ja illalla nukkumaan mennessä olisi kiva jutella, mutta taas se hemmetin kännykkä vie kaiken huomion! Eikä sitä seksiäkään ole kuin max 2 kertaa kuussa ja aina minun aloitteestani, vaikka lähes aina tulenkin torjutuksi.

Meillä on myös aika eri käsitykset kotitöiden ja vapaa-ajan järjestyksestä. Mielestäni jonkin verran kotitöitä pitää tehdä ennen kuin voi rauhassa tehdä omia juttujaan. Miehen mielestä omia juttuja (tietokoneella) tehdään ensin monta tuntia ja kotitöitä, jos aikaa jää. Ymmärrän kyllä, ettei aina jaksa siivota ym. mutta kun sitä ei tunnu tapahtuvan IKINÄ oma-aloitteisesti, vaan aina pitkän huomauttelun jälkeen.

Kuulostan kamalalta valittavalta pirttihirmulta, mutta loppujen lopuksi mäkätän aika vähän ja vasta siinä vaiheessa, kun mitään ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Olen myös kokeillut olla välittämättä, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsin: mies istui koneensa ääressä, minä en saanut huomiota, kaaos valtasi kodin... Huomautin tästä hänelle "kokeeni" jälkeen, ja hän vaan totesi, että ohhoh, näinhän asia taitaa olla --> ei siltikään muutosta.

En oikein tiedä, kannattaako minun jatkaa valittamista vai pitäisikö tilanne hyväksyä ja opetella itsekin olemaan huolettomampi.

Vierailija

Myös minun poikaystäväni pelaa. Se, kuinka paljon, vaihtelee aika paljon. Välillä pelaa oikeastaan koko ajan, välillä on pitkiäkin aikoja pelaamatta. Yleensä kuitenkin muistaa edes jonkin verran minuakin huomioida, kuitenkin toisinaan mielestäni ihan liian vähän. Samoin välillä se meidän yhdessä olo jää siihen, että katsotaan leffaa ja hän puuhaa jotain koneella samalla. :P

Aloittajalle sanoisin samaa, kun tässä on jo sanottu: keskustele ja yritä takoa miehesi kalloon se, että et ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Voit myös yrittää jonkun näköisiä kompromisseja: jos itse tahdot ulos syömään ja mies haluaa tilata pizzan kotiin ja syödä sen pelaten. Mitäs jos tilaatte pizzan, mutta syötte sen rauhassa pöydän ääressä?

Hirveän hyvä juttu on muuten sekin, että on edes vähän kiinnostunut niistä miehen peleistä. ;) Tietenkään ei kesken tiukan pelin kannata ruveta "tyhmiä" kyselemään, siinä mies vaan ärsyyntyy. Mutta minun mieheni yritti saada mut pelaamaan jotain peliä myöskin. Kokeilinkin paria peliä. En minä niistä oikein innostunut, mutta mies selvästi oli iloinen, että kokeilin ja siinäkin teimme yhdessä: hän neuvoi, miten pelataan ja auttoi aina kun tuli ongelmia. Toista noista peleistä saimme jopa yhdessä pelattua. :) Nuo oli vaan tuommoisia pieniä kokeiluja. Vaikkei niistä pidempiaikaista tulosta tullutkaan, niin vähän oppi ymmärtämään niitä miehen pelejä ja hänkin välillä selittää juttuja, kun itse pelaa. Ei ne nyt niin kauheasti kiinnosta, mutta eipä tuotakaan aina kiinnosta kaikki mun jutut.

Tsemppiä teille, toivottavasti mies tajuaa, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Eihän tuommoista pidemmänpäälle jaksa kukaan.

Vierailija

Ketjun aloittaja täällä kirjoittelee. :) Kiitos kaikille viesteistä, niiden lukeminen todella helpotti. Mies pelaa edelleen paljon, mutta olen nyt saanut hänet muutamia kertoja syömään kanssani samaan aikaan ja kyllä hän muutenkin taisi ymmärtää, että kaipaan enemmän seuraa. Tilanne ei ole siis kokonaan ratkennut, mutta näyttää kuitenkin hieman valoisammalta onneksi.

Vierailija

Tarinasi kuulostaa ihan samalta kuin oma elämäni. Kesällä tulee 3 vuotta yhdessä, asuttu saman katon alla ollaan reilu vuosi. Ennen katsottiin yhdessä elokuvia ja sarjoja, nyt mies vain pelaa. Minäkin pelaan kyllä, mutta haluan tehdä asioita yhdessä, kuten katsoa sarjoja, elokuvia, käydä lenkillä. Ehdotan usein lenkkeilyä, mies ei ikinä lähde ja joskus odotan yli 2h, että saan miehen ulos ja sitten se haluaa sisälle 15min jälkeen koska "lenkillä/ulkona ei ole mitään tekemistä". Sama juttu kesälläkin, vaikka voisi mennä uimaan tai pelaamaan lentopalloa, mies torjuu ehdotukset, kun "ei huvita".

Tänäänkin viimeksi soitti ja sanoi, että katsotaan yhdessä leffaa, mutta kello on kohta kymmenen illalla ja sauna seuraavaksi, ehdotti että pelataan saunan jälkeen. Hyllyssä seisoo 5 upouutta leffaa, joita ei ole kuorittu edes muovistaan ja Game of Thrones-sarjaa on kaksi kautta odottamassa, ykköskaudesta katsottu 5 ekaa jaksoa. Mies pitää sarjasta, mutta kynnys koneelta irtoamiseen on liian korkea, että viitsisi sen lopettaa. Saa aina minut innostumaan ehdottamalla ITSE että katsotaan yhdessä, mutta sitten kun aina tulee, se menee ja jäi katsomatta.

Meillä on se ero, että ollaan keskusteltu monesti. Mies lupaa ja lupaa, mutta pettää lupaukset jatkuvasti ja minusta on tullut niin "masentunut" ja herkkä, että yksikin tällainen petos saa minut kyyneliin ja ajattelemaan eroa. Viimeisen kuukauden aikana on ollut ehkä 2 päivää, joina en ole ajatellut eroamista sen takia, ettei mitään tehdä yhdessä. Minulle telkkarinkin katsominen on tärkeää, mutta miestä ei kiinnosta kun vasta jälkikäteen kun ymmärtää loukanneensa. Edelleen mietin eroa, koska mieluummin olen yksin ja vähän aikaa onneton, kun yhdessä ja 99% ajasta onneton.

Rakastan miestä ja mies minua, mutta koneella ollessa ei ajatus juokse enkä jaksa nalkuttaa koko aikaa, mies käy kuitenkin töissä, joten on vapaa-aikansa ansainnut... Mutta edes viikonloppuna jos tekis jotain yhdessä :/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat