muutto omaan kotiin, koti-ikävästä, yms.. tarviin apua :D

Vierailija

Olen pian 20v täyttävä nuori nainen. Mulla on tosi läheiset välit mun perheeseen, varsinkin äitiini joka on oikeastaan samalla myös mun paras ystävä.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n. puolitoistavuotta ja syksyllä meille avautuisi mahdollisuus muuttaa yhteen, tietysti olen asiasta tosi innoissani, mutta samalla myös stressaan, jännitän ja vähän ehkä pelkäänkin..
Olen aina asunut samalla pienellä paikkakunnalla ja tää on mulle tärkeä ja rakas paikka, en oo koskaan muuttanu. Poikaystävän opiskelujen takia muutettaisiin n. 200km päähän täältä, eli se tarkoittaisi sitä että voin pari kertaa kuussa tulla käymään kotona. Lisäks se, että oon tottunu viettää paljon vanhempien kanssa aikaa ja nyt tuntuu hassulta etten sitten voikaan enää aina osallistua yhteiseen tekemiseen, matkoihin yms.. Ja sitten jos koti-ikävä iskee. Kuulostan varmaan joltain 15vuotiaalta, mutta tää nyt vain on jostain syystä mulle näin iso asia :D

Onko muilla ollut vastaavanlaisia tilanteita? Helppikää nyt jotenkin:D

Kommentit (3)

Vierailija

Itellä on 150 km kotiin ja meen joka viikonloppi sinne, muuten tulis kauhee koti-ikävä. Enkä jää matkoista paitsi. Enkä muutenkaan yhteisistä jutuista ku niitä tehään muutenki viikonloppusin. Varmana kuitenki aluks tilanne on shokki, ja mulle vaikee vielä vaikka oon asunu yksin jo pian vuoden. 

Vierailija

muutin 18-vuotiaana tammikuun alussa 30km päähän (: En oo kokenu minkäänlaista koti-ikävää tai kaipuuta pienen paikkakunnan pientaloidylliin. Äidin kanssa soittelen aina jos tuntuu siltä ja sama käymisessä. (käyny 2 kertaa, soittelu kun asiaa)

Oon enemmänki tykänny siitä et voi täyttää omalla persoonallaan koko asunnon sisustuksesta imapiiriin. Alussa olisin kaivannu kämppikseltä vähän enemmän huomiota, mut kaikkeen tottuu :)  Haluisin ymmärtää ton 2. viestin shokin? Jos tuntuu yksinäiseltä hanki seuraa, jos on jotain ihmistä (äitiä esim) ikävä, soita sille.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat