Voiko ensimmäisestä rakkaudesta koskaan päästä täysin yli?

Vierailija

Erosta on jo vuosia ja olen nykyään kihloissa aivan ihanan miehen kanssa. Nykyinen mieheni tekee minut onnelliseksi ja on juuri sellainen, minkälainen miehen haluan olevan. Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin palata eksäni kanssa yhteen tai jotenkin haikailisin hänen peräänsä, ei todellakaan. Mutta, kun kuulin eksäni menevän naimisiin, tunsin jotain. Mustasukkaisuutta? Kateutta? En tiedä. Tunne ei kuitenkaan ollut mikään positiivinen, kuten että olisin esim. iloinen hänen puolestaan. Pistää miettimään, olenkohan päässyt eksästäni sittenkään yli ihan täysin.. Onko kellään muulla ollut samanlaista tilannetta?

Kommentit (5)

Vierailija

Olen sitä mieltä, että ei voi. En ole kuullut ensirakkaudestani vieläkään täysin irti, vaikka viimeisestä yhteydenotostamme on aikaa jo melkein 10v.. Emme koskaan olleet pari, mutta hän oli silloin tosi tärkeä ihminen. Jos kuulisin hänestä tulevaisuudessa jotain, olisin iloisesti yllättynyt. Hänen peräänsä en haikaile, koska mulla on nykyään maailman ihanin poikaystävä.

Voit tosiaan olla mustis tai kateellinen, mutta mielestäni se ei ole mikään ihme. Olihan hän kuitenkin aikoinaan tärkeä. Neuvoisin kuitenkin keskittymään tästedes suhun ja nykyiseesi; tuleviin ja tämänhetkisiin asioihin. Exäsi kuuluu menneisyyteesi, ja sun ja exäsi eroon varmaankin oli hyvä syy.

Vierailija

Ei minunkaan mielestäni voi. Juttu vaan on niin, että ensimmäinen rakkaus on aina ensimmäinen. 
"you never really stop loving him, you just learn to live without him"

Vierailija

Kyllä pääsee. Mutta se vie tosi paljon aikaa. Tottakai, jos kuulee jotain isoa ja merkittävää tapahtuvan ensirakkaudelleen, sitä alkaa tuntemaan jotain, ehkä pientä katkeruutta tai muuta vastaavaa. Tai vaikka jos kyseinen henkilö menehtyy. Tietysti omat yhteiset hetket nousevat pintaan, ja alkaa miettimään henkilötä. Mutta sekin kuitenkin joskus ajan kanssa unohtuu. Lopulta.

Vierailija

Tietenkin voi päästä yli, itse ainakin olen. Veihän se jonkin verran aikaa, mutta nyt voi ihan hyvillä mielin kuulla, että mitä toiselle kuuluu, eikä se tunnu missään. Itse tuskin koskaan edes ajattelen eksääni, enkä vertaa muita miehiä häneen. 

Vierailija

Itse olen kahden vaiheilla. Erosta on vasta neljävuotta aikaa, mutta silti olen onnellisesti naimisissa ja lapsen äiti. Ja en ole tainnut oikein päästä yli etästä ensinmäisestä rakkaudestani. Vaikka sai elämääni aikaan enemmän pahaa kuin hyvää, silti mietin niitä hyviä hetkiä välillä. Mutta muistellessa huonoja nousee karvatpystyyn ja muistan taas minkälainen hän oli. Hän on seurustellut eromme jälkeen kokoajan ja minusta tuntuu välillä että minun pitäisi olla uuden naisentilalla. Ja jos he naimisiin menisivät en sitä haluaisi kuulla. Se sattuisi, mutta silti osaisin olla onellinen heidän puolestaan. Toivottavasti hän ei tee samoja virheitä nykyisen naisenkanssa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat